Hengellisten tarpeiden huomioon ottaminen vanhusten hoitotyössä
Mäkitarkka, Minna; Åkerblom, Frans (2014)
Mäkitarkka, Minna
Åkerblom, Frans
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404285083
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404285083
Tiivistelmä
Mäkitarkka, Minna & Åkerblom, Frans. Hengellisten tarpeiden huomioon ottaminen vanhusten hoitotyössä. Diak, Helsinki, kevät 2014, 75 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten hoitajat tunnistavat asukkaiden hengellisiä tarpeita ja vastaavat niihin Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen osastoilla 3–7. Tavoitteena oli tuoda esille hengellisyyttä ja hengellisiin tarpeisiin vastaamista osana asukkaiden kokonaisvaltaista hoitoa sekä vastata kysymyksiin: 1. Miten hoitajat määrittelevät hengellisyyden? 2. Millaisia valmiuksia hoitajilla on tunnistaa hengellisiä tarpeita? 3. Mitä keinoja hoitotyössä käytetään hengellisiin tarpeisiin vastaamisessa? 4. Missä asioissa hoitajat kokevat tarvitsevansa apua ja tukea hengellisen hoidon toteuttamisessa?
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselylomakkeet toimitettiin Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen 140 hoitajalle. Kyselyyn vastasi 92 hoitajaa, jolloin vastausprosentti oli 66 %. Vasta-ukset analysoitiin frekvenssien, korrelaation ja teemoittelun avulla.
Hoitajat määrittelivät hengellisyyttä monipuolisesti. He kokivat hengellisyyden huomioon ottamisen hoitotyössä tärkeäksi ja tunnistivat asukkaiden hengellisiä tarpeita. Hoitajat myös osasivat kuvata näitä tarpeita. He hyödynsivät hengellisessä hoidossa useampaa kuin yhtä keinoa. Eniten hoitajat hyödynsivät tv-jumalanpalveluksia, hengellistä musiikkia, keskustelua ja radiojumalanpalveluksia. Myös sairaalapapin asiantuntijuuden hyödyntäminen koettiin merkityksellisenä tekijänä hengellisessä hoidossa. Suurimpina haasteina hengellisen hoidon toteuttamisessa hoitajat toivat esille tiedon ja taidon puutteen sekä hengellisyyden vierauden itselle. Kuitenkin vain vähemmistö hoitajista toi ilmi avun, tuen ja koulutuksen tarpeita hengelliseen hoitoon liittyen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella Myllypuron monipuolisella palvelukeskuksella on mahdollisuus kehittää hengellistä hoitoa ja tukea hoitohenkilökuntaa entistä paremmin vanhusten hoitotyössä. Jatkotutkimusaiheina nousivat esille hoitajan rooli hengellisen hoidon toteuttamisessa ja hengellisyys suhteessa hoitolaitoksen arkeen sekä miten hoitajien käsitykset hengellisyydestä ja hengellisistä tarpeista vastaavat asukkaiden käsityksiä, kokemia tarpeita ja toiveita. Hengellisen hoidon liittäminen osaksi holistista hoitoa hoitajien koulutuksessa tarvitsee opinnäytetyön tulosten perusteella kehittämistyötä.
Asiasanat: hoitotyö, vanhukset, hengellisyys, vanhustenhuolto
Asiasanat: hengellisyys, hengellinen hoito, vanhuus, vanhusten hoitotyö
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten hoitajat tunnistavat asukkaiden hengellisiä tarpeita ja vastaavat niihin Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen osastoilla 3–7. Tavoitteena oli tuoda esille hengellisyyttä ja hengellisiin tarpeisiin vastaamista osana asukkaiden kokonaisvaltaista hoitoa sekä vastata kysymyksiin: 1. Miten hoitajat määrittelevät hengellisyyden? 2. Millaisia valmiuksia hoitajilla on tunnistaa hengellisiä tarpeita? 3. Mitä keinoja hoitotyössä käytetään hengellisiin tarpeisiin vastaamisessa? 4. Missä asioissa hoitajat kokevat tarvitsevansa apua ja tukea hengellisen hoidon toteuttamisessa?
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselylomakkeet toimitettiin Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen 140 hoitajalle. Kyselyyn vastasi 92 hoitajaa, jolloin vastausprosentti oli 66 %. Vasta-ukset analysoitiin frekvenssien, korrelaation ja teemoittelun avulla.
Hoitajat määrittelivät hengellisyyttä monipuolisesti. He kokivat hengellisyyden huomioon ottamisen hoitotyössä tärkeäksi ja tunnistivat asukkaiden hengellisiä tarpeita. Hoitajat myös osasivat kuvata näitä tarpeita. He hyödynsivät hengellisessä hoidossa useampaa kuin yhtä keinoa. Eniten hoitajat hyödynsivät tv-jumalanpalveluksia, hengellistä musiikkia, keskustelua ja radiojumalanpalveluksia. Myös sairaalapapin asiantuntijuuden hyödyntäminen koettiin merkityksellisenä tekijänä hengellisessä hoidossa. Suurimpina haasteina hengellisen hoidon toteuttamisessa hoitajat toivat esille tiedon ja taidon puutteen sekä hengellisyyden vierauden itselle. Kuitenkin vain vähemmistö hoitajista toi ilmi avun, tuen ja koulutuksen tarpeita hengelliseen hoitoon liittyen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella Myllypuron monipuolisella palvelukeskuksella on mahdollisuus kehittää hengellistä hoitoa ja tukea hoitohenkilökuntaa entistä paremmin vanhusten hoitotyössä. Jatkotutkimusaiheina nousivat esille hoitajan rooli hengellisen hoidon toteuttamisessa ja hengellisyys suhteessa hoitolaitoksen arkeen sekä miten hoitajien käsitykset hengellisyydestä ja hengellisistä tarpeista vastaavat asukkaiden käsityksiä, kokemia tarpeita ja toiveita. Hengellisen hoidon liittäminen osaksi holistista hoitoa hoitajien koulutuksessa tarvitsee opinnäytetyön tulosten perusteella kehittämistyötä.
Asiasanat: hoitotyö, vanhukset, hengellisyys, vanhustenhuolto
Asiasanat: hengellisyys, hengellinen hoito, vanhuus, vanhusten hoitotyö