”Pelottaa, et jos mä teen jotain paljo kauheampaa.” : Haastattelututkimus kahdelle kuritusväkivaltaa käyttäneelle äidille
Paloniitty, Anna-Mari (2014)
Paloniitty, Anna-Mari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402202478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402202478
Tiivistelmä
Paloniitty, Anna-Mari. ”Pelottaa, et jos mä teen jotain paljo kauheampaa.” Haastattelututkimus kahdelle kuritusväkivaltaa käyttäneelle äidille. Kevät 2014. s. 67, liitteitä 3.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tuoda esille äidin käyttämän kuritusväkivallan esiintyvyyttä. Yhtenä tutkimuskysymyksenä oli selvittää, mikä saa äidin kurittamaan lastaan? Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää kuritusväkivallan ilmenemistä ja syitä sekä taustoja äidin väkivaltaisuuden takana. Haluttiin tutkia myös sitä, kuinka väkivaltaisesta käytöksestä on mahdollista toipua.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat naiset, jotka olivat käyttäneet tai pelänneet käyttävänsä väkivaltaa lastaan kohtaan. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta alle kouluikäisten lasten äitiä, jotka olivat hakeutuneet Maria Akatemiaan saamaan apua väkivaltaisen käyttäytymisensä katkaisemiseksi. Haastateltavat olivat käyneet läpi Maria Akatemian erityisesti naisille kehitellyn ohjatun vertaisryhmän, Demeter-ryhmän.
Haastatteluaineisto analysoitiin käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistosta poimittiin tutkimuskysymykseen vastausta antavia aiheita ja niitä analysoitiin aiempiin tutkimuksiin ja muuhun teoria-aineistoon tukeutuen.
Tulokset osoittavat, että hakiessaan apua väkivaltaiseen käytökseensä äidit eivät välttämättä tule kohdatuiksi yhteiskunnan perhepalveluissa. Silti on nähtävissä, että naisten päästessä työstämään asiaa heidän on mahdollista vähitellen muuttaa käyttäytymistään ja päästä eroon hallitsemattomista väkivaltaimpulsseista. Työskentely vaatii omien juurien, erityisesti oman äitisuhteen äärelle uskaltautumisen, jotta tiedostamattomia asioita ei siirretä enää lapseen.
Myös häpeä näyttäytyy monin tavoin käsiteltäessä naisen väkivaltaisuutta. Tuloksista on pääteltävissä myös se, että oman lapsuuden väkivaltaiset kokemukset lisäävät kuritusväkivallan käytön riskiä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tuoda esille äidin käyttämän kuritusväkivallan esiintyvyyttä. Yhtenä tutkimuskysymyksenä oli selvittää, mikä saa äidin kurittamaan lastaan? Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää kuritusväkivallan ilmenemistä ja syitä sekä taustoja äidin väkivaltaisuuden takana. Haluttiin tutkia myös sitä, kuinka väkivaltaisesta käytöksestä on mahdollista toipua.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat naiset, jotka olivat käyttäneet tai pelänneet käyttävänsä väkivaltaa lastaan kohtaan. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta alle kouluikäisten lasten äitiä, jotka olivat hakeutuneet Maria Akatemiaan saamaan apua väkivaltaisen käyttäytymisensä katkaisemiseksi. Haastateltavat olivat käyneet läpi Maria Akatemian erityisesti naisille kehitellyn ohjatun vertaisryhmän, Demeter-ryhmän.
Haastatteluaineisto analysoitiin käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistosta poimittiin tutkimuskysymykseen vastausta antavia aiheita ja niitä analysoitiin aiempiin tutkimuksiin ja muuhun teoria-aineistoon tukeutuen.
Tulokset osoittavat, että hakiessaan apua väkivaltaiseen käytökseensä äidit eivät välttämättä tule kohdatuiksi yhteiskunnan perhepalveluissa. Silti on nähtävissä, että naisten päästessä työstämään asiaa heidän on mahdollista vähitellen muuttaa käyttäytymistään ja päästä eroon hallitsemattomista väkivaltaimpulsseista. Työskentely vaatii omien juurien, erityisesti oman äitisuhteen äärelle uskaltautumisen, jotta tiedostamattomia asioita ei siirretä enää lapseen.
Myös häpeä näyttäytyy monin tavoin käsiteltäessä naisen väkivaltaisuutta. Tuloksista on pääteltävissä myös se, että oman lapsuuden väkivaltaiset kokemukset lisäävät kuritusväkivallan käytön riskiä.