Ihonhoito selkäydinvamman jälkeen : Ihonhoito-ohje selkäydinvammapotilaille
Rampa, Taina; Räty, Teemu (2013)
Rampa, Taina
Räty, Teemu
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121221041
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121221041
Tiivistelmä
Selkäytimeen kohdistuvan vaurion seurauksena hermoston toimintaan voi muodostua häiriöitä, joiden seurauksena raajoissa ilmenee heikkoutta, tuntohäiriöitä tai liikkumattomuutta. Selkäydinvamman aiheuttama invalidisoituminen altistaa potilaan myös erilaisille ihon ongelmille, joista merkittävin on painehaava. Suomessa painehaavoista aiheutuvat kustannukset ovat vuodessa 320–480 miljoonaa euroa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa ihonhoito-ohje Tampereen yliopistollisen sairaalan Neurologian ja kuntoutuksen vuodeosaston selkäydinvammapotilaille ja heidän läheisilleen. Työ on yksiosainen, tuotokseen painottuva opinnäytetyö ja sen teoreettisina lähtökohtina olivat ihon anatomia ja fysiologia, ihoon kohdistuvat riskit selkäydinvamman jälkeen, ihonhoito sekä hyvä potilasohje.
Opinnäytetyö koostui raporttiosasta ja tuotoksesta. Tuotoksena syntyi potilasohje, joka voidaan antaa potilaille ja heidän läheisilleen sairaalajakson aikana kotiin vietäväksi. Potilasohje koottiin kahden pääotsikon ympärille, jotka olivat ihonhoito sekä ihoon kohdistuvat riskit selkäydinvamman jälkeen. Ihon perushoito, ihon tarkkailu, asentohoito ja ravitsemus muodostivat yhdessä pääkohdat ihonhoidolle. Ihoon kohdistuvat riskit -pääotsikon alle koottiin tietoa lähinnä painehaavasta.
Potilasohjeessa painotetaan hyvän ihonhoidon ja tarkkailun lisäksi alkavan painehaavan tunnistamisen tärkeyttä. Ihonhoito-ohjeen sisältöä muokattiin yhdessä toimeksiantajan kanssa heidän osastonsa potilaiden tarpeita vastaavaksi. Lisäksi ihonhoito-ohjeen ymmärrettävyyttä parannettiin tekstiä tukevien kuvien, luetteloiden sekä yhteenvetotaulukon avulla.
Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä selkäydinvammapotilaiden ja heidän läheistensä tietoa ihonhoidosta ja ihoon kohdistuvista riskeistä. Lisääntyneen tiedon avulla voidaan parantaa selkäydinvammapotilaiden kotiutumisen jälkeistä ihon tarkkailun ja hoidon laatua. Potilasohjetta voidaan käyttää myös hoitajien tukimateriaalina ihonhoidon ohjauksessa.
Potilasohjeen käytettävyyttä voisi tutkia selvittämällä selkäydinvammapotilaiden ja hoitajien kokemuksia potilasohjeesta ja sen toimivuudesta. Tämän lisäksi potilasohjetta voisi mielestämme myös laajentaa niin, että siinä olisi tietoa myös ihonhoitoon ja tarkkailuun liittyvistä apuvälineistä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa ihonhoito-ohje Tampereen yliopistollisen sairaalan Neurologian ja kuntoutuksen vuodeosaston selkäydinvammapotilaille ja heidän läheisilleen. Työ on yksiosainen, tuotokseen painottuva opinnäytetyö ja sen teoreettisina lähtökohtina olivat ihon anatomia ja fysiologia, ihoon kohdistuvat riskit selkäydinvamman jälkeen, ihonhoito sekä hyvä potilasohje.
Opinnäytetyö koostui raporttiosasta ja tuotoksesta. Tuotoksena syntyi potilasohje, joka voidaan antaa potilaille ja heidän läheisilleen sairaalajakson aikana kotiin vietäväksi. Potilasohje koottiin kahden pääotsikon ympärille, jotka olivat ihonhoito sekä ihoon kohdistuvat riskit selkäydinvamman jälkeen. Ihon perushoito, ihon tarkkailu, asentohoito ja ravitsemus muodostivat yhdessä pääkohdat ihonhoidolle. Ihoon kohdistuvat riskit -pääotsikon alle koottiin tietoa lähinnä painehaavasta.
Potilasohjeessa painotetaan hyvän ihonhoidon ja tarkkailun lisäksi alkavan painehaavan tunnistamisen tärkeyttä. Ihonhoito-ohjeen sisältöä muokattiin yhdessä toimeksiantajan kanssa heidän osastonsa potilaiden tarpeita vastaavaksi. Lisäksi ihonhoito-ohjeen ymmärrettävyyttä parannettiin tekstiä tukevien kuvien, luetteloiden sekä yhteenvetotaulukon avulla.
Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä selkäydinvammapotilaiden ja heidän läheistensä tietoa ihonhoidosta ja ihoon kohdistuvista riskeistä. Lisääntyneen tiedon avulla voidaan parantaa selkäydinvammapotilaiden kotiutumisen jälkeistä ihon tarkkailun ja hoidon laatua. Potilasohjetta voidaan käyttää myös hoitajien tukimateriaalina ihonhoidon ohjauksessa.
Potilasohjeen käytettävyyttä voisi tutkia selvittämällä selkäydinvammapotilaiden ja hoitajien kokemuksia potilasohjeesta ja sen toimivuudesta. Tämän lisäksi potilasohjetta voisi mielestämme myös laajentaa niin, että siinä olisi tietoa myös ihonhoitoon ja tarkkailuun liittyvistä apuvälineistä.