Kiltistä vahvaksi - voimauttavaa pienryhmätoimintaa tytöille
Annila, Sannamari; Lehtonen, Outi (2013)
Annila, Sannamari
Lehtonen, Outi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111316955
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111316955
Tiivistelmä
Kiltteys nähdään usein ainoastaan hyvänä ominaisuutena, sillä kiltit henkilöt noudattavat ohjeita tunnollisesti ja miellyttävät muita. Tämän vuoksi heidän tarpeensa saattavat jäädä vaille tarvittavaa huomiota. Liiallinen kiltteys voi kuitenkin johtaa itsearvostuksen heikkenemiseen, ja miellyttämisestä tulee henkilölle hyväksynnän mittari. Opinnäytetyö käsittelee tätä kiltteyteen liittyvää erityisyyttä. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten tukea kilttejä tyttöjä voimautumisen näkökulmasta. Toiminnallinen opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Ahjolan Setlementti ry:n Tyttöjen Tuvan kanssa. Ryhmä koostui neljästä 10–12-vuotiaasta tytöstä ja kokoontui kuusi kertaa kevään 2013 aikana.
Toiminta pohjautui teoriatietoon kiltteyteen liittyvästä temperamentista, mikä on hyvin läheisesti liitettävissä temperamentteihin introvertti, ujo ja hitaasti lämpenevä. Lisäksi lähtökohtana oli teoria voimautumisesta, etenkin sen arvostuksen ja turvallisuuden elementit. Voimauttava työote sopii hyvin kilteille henkilöille, sillä siinä vaalitaan yksilön arvokkuutta ja sisäistä voimantunnetta. Ohjauksessa kiinnitettiin huomiota ohjaajan rooliin voimauttavan ympäristön luomisessa ja sen vaikutuksiin tyttöihin. Ohjaajuus pohjautui teorialle ammatillisesta ohjaajuudesta. Voimauttavaa toimintaa tukivat valitut menetelmät: aarrekarttatyöskentely, omat oikeudet sekä voimauttava valokuvaus. Aineisto kerättiin ryhmästä osallistuvan havainnoinnin ja toimintaan nivoutuvan haastattelun avulla sekä ohjaajuutta erikseen reflektoimalla. Sisällönanalyysi tehtiin aineistolähtöisesti havainnoimalla saadusta aineistosta.
Havainnoista nousi esiin kolme suurempaa kokonaisuutta, jotka olivat arvostus ja halu tulla arvostetuksi, turvallisuus sekä temperamentin ilmentyminen. Tytöt hakivat aktiivisesti hyväksyntää omasta toiminnastaan seuraamalla ohjaajien ja ryhmäläisten reaktioita. Suurin osa tästä viestinnästä tapahtui non-verbaalien viestien avulla. Turvallisessa ja aikaa antavassa ympäristössä tyttöjen oli helpompi pitää kiinni omista oikeuksistaan ja tuoda esiin omia mielipiteitään. Henkilökohtaisen ajan saaminen ohjaajalta osoittautui tärkeäksi arvostuksen lisääjäksi.
On erittäin tärkeää, että ohjaaja huomioi ryhmässä myös kiltit henkilöt, jotta jokainen voisi tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Pääsääntöisesti ryhmät koostuvat eri temperamentin omaavista henkilöistä, mikä voi hankaloittaa kilttien huomioimista. Ryhmäläisten tasa-arvoinen kohtaaminen vaatiikin myös niiden huomioimista, jotka eivät sitä erikseen vaadi. Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää sellaisenaan tai osittain soveltaen kaikessa asiakastyössä, niin päiväkodeissa, koulumaailmassa kuin työelämässäkin. Tietoisuutta kiltteyden haasteista tulisi lisätä ammattilaisten keskuudessa, jottei henkilön kiltteys kääntyisi häntä itseään vastaan.
Toiminta pohjautui teoriatietoon kiltteyteen liittyvästä temperamentista, mikä on hyvin läheisesti liitettävissä temperamentteihin introvertti, ujo ja hitaasti lämpenevä. Lisäksi lähtökohtana oli teoria voimautumisesta, etenkin sen arvostuksen ja turvallisuuden elementit. Voimauttava työote sopii hyvin kilteille henkilöille, sillä siinä vaalitaan yksilön arvokkuutta ja sisäistä voimantunnetta. Ohjauksessa kiinnitettiin huomiota ohjaajan rooliin voimauttavan ympäristön luomisessa ja sen vaikutuksiin tyttöihin. Ohjaajuus pohjautui teorialle ammatillisesta ohjaajuudesta. Voimauttavaa toimintaa tukivat valitut menetelmät: aarrekarttatyöskentely, omat oikeudet sekä voimauttava valokuvaus. Aineisto kerättiin ryhmästä osallistuvan havainnoinnin ja toimintaan nivoutuvan haastattelun avulla sekä ohjaajuutta erikseen reflektoimalla. Sisällönanalyysi tehtiin aineistolähtöisesti havainnoimalla saadusta aineistosta.
Havainnoista nousi esiin kolme suurempaa kokonaisuutta, jotka olivat arvostus ja halu tulla arvostetuksi, turvallisuus sekä temperamentin ilmentyminen. Tytöt hakivat aktiivisesti hyväksyntää omasta toiminnastaan seuraamalla ohjaajien ja ryhmäläisten reaktioita. Suurin osa tästä viestinnästä tapahtui non-verbaalien viestien avulla. Turvallisessa ja aikaa antavassa ympäristössä tyttöjen oli helpompi pitää kiinni omista oikeuksistaan ja tuoda esiin omia mielipiteitään. Henkilökohtaisen ajan saaminen ohjaajalta osoittautui tärkeäksi arvostuksen lisääjäksi.
On erittäin tärkeää, että ohjaaja huomioi ryhmässä myös kiltit henkilöt, jotta jokainen voisi tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Pääsääntöisesti ryhmät koostuvat eri temperamentin omaavista henkilöistä, mikä voi hankaloittaa kilttien huomioimista. Ryhmäläisten tasa-arvoinen kohtaaminen vaatiikin myös niiden huomioimista, jotka eivät sitä erikseen vaadi. Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää sellaisenaan tai osittain soveltaen kaikessa asiakastyössä, niin päiväkodeissa, koulumaailmassa kuin työelämässäkin. Tietoisuutta kiltteyden haasteista tulisi lisätä ammattilaisten keskuudessa, jottei henkilön kiltteys kääntyisi häntä itseään vastaan.