Evaluation of a separative rearing method of the mealworm beetle for protein production
Pekkarinen, Jouni (2013)
Pekkarinen, Jouni
Lahden ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061013683
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061013683
Tiivistelmä
Halvan ja kestävästi tuotetun proteiinin kysyntä on jatkuvassa kasvussa Maan asukasluvun ja lisääntyvän lihansyönnin kanssa. Samalla on kasvanut huomio vaihtoehtoisia proteiininlähteitä, kuten hyönteisiä, kohtaan. Yksi lupaavimmista hyönteislajeista tähän tarkoitukseen on Tenebrio molitor, eli jauhopukki, ja varsinkin sen toukka, eli jauhomato.
Hyvin vähän tutkimusta on tehty liittyen hyönteisten kasvatusmetodeihin, vaikka Internetissä onkin paljon ammatti- ja harrastajakasvattajien tuottamaa tietoa. Tämän opinnäytteen tarkoituksena oli tutkia kokeellisesti, olisiko jauhomatojen tuotantoa mahdollista lisätä pitämällä täysikasvuiset kuoriaiset erossa niiden munista ja tulevasta jälkikasvusta käyttämällä apuna kasvatusastian pohjaan kiinnitettyä alumiiniverkkoa, joka siivilöi munat itsestään kuoriaisten liikkuessa ruokaseoksessa. Yksinkertaisin tapa kasvattaa jauhomatoja on pitää koko heterogeeninen populaatio (munat, toukat, kotelot ja kuoriaiset) samassa kasvatusastiassa. Hypoteesin mukaan ruokaseokseen munitut munat ja niistä kuoriutuva nuori jälkikasvu voivat helpommin vaurioitua tai kuolla, esimerkiksi kannibalismin seurauksena, mikäli niitä pidetään samassa kasvatusastiassa täysikasvuisten kuoriaisten kanssa.
Koe osoitti, että kaikkien kolmen (3) verkollisen koeryhmän jauhomatojen yhteismäärä oli noin 12 % suurempi kuin kaikissa kolmessa (3) vertailuryhmässä, joissa eli heterogeeninen populaatio (kuoriaiset, munat ja toukat). Määrä ei kuitenkaan ole tarpeeksi merkitsevä ryhmien pienen määrän vuoksi. Eri elinvaiheiden erottelulla on kuitenkin muita hyötyjä tuotannon kannalta, se nimittäin vähentää kuormittavaa ja aikaa vievää seulontaa sekä mahdollistaa paremmin elinolojen, kuten ravinnon ja ilmankosteuden, optimoinnin kasvun eri vaiheisiin.
Hyvin vähän tutkimusta on tehty liittyen hyönteisten kasvatusmetodeihin, vaikka Internetissä onkin paljon ammatti- ja harrastajakasvattajien tuottamaa tietoa. Tämän opinnäytteen tarkoituksena oli tutkia kokeellisesti, olisiko jauhomatojen tuotantoa mahdollista lisätä pitämällä täysikasvuiset kuoriaiset erossa niiden munista ja tulevasta jälkikasvusta käyttämällä apuna kasvatusastian pohjaan kiinnitettyä alumiiniverkkoa, joka siivilöi munat itsestään kuoriaisten liikkuessa ruokaseoksessa. Yksinkertaisin tapa kasvattaa jauhomatoja on pitää koko heterogeeninen populaatio (munat, toukat, kotelot ja kuoriaiset) samassa kasvatusastiassa. Hypoteesin mukaan ruokaseokseen munitut munat ja niistä kuoriutuva nuori jälkikasvu voivat helpommin vaurioitua tai kuolla, esimerkiksi kannibalismin seurauksena, mikäli niitä pidetään samassa kasvatusastiassa täysikasvuisten kuoriaisten kanssa.
Koe osoitti, että kaikkien kolmen (3) verkollisen koeryhmän jauhomatojen yhteismäärä oli noin 12 % suurempi kuin kaikissa kolmessa (3) vertailuryhmässä, joissa eli heterogeeninen populaatio (kuoriaiset, munat ja toukat). Määrä ei kuitenkaan ole tarpeeksi merkitsevä ryhmien pienen määrän vuoksi. Eri elinvaiheiden erottelulla on kuitenkin muita hyötyjä tuotannon kannalta, se nimittäin vähentää kuormittavaa ja aikaa vievää seulontaa sekä mahdollistaa paremmin elinolojen, kuten ravinnon ja ilmankosteuden, optimoinnin kasvun eri vaiheisiin.