Iäkkään potilaan kotiutuminen yhteispäivystyksestä
Lammenranta, Mira (2013)
Lammenranta, Mira
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053011875
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053011875
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten iäkkään potilaan kotiutuminen toteutuu Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystyksessä päivystyksen sairaanhoitajien arvioimana. Tavoitteena oli saadun tiedon avulla kehittää iäkkään potilaan kotiutumista.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla. Kyselylomake laadittiin Keskisen vuonna 2008 tekemän tutkimuksen pohjalta ja sitä muokattiin yhteispäivystyksen toiveiden mukaiseksi. Kyselylomakkeessa oli 43 strukturoitua väittämää ja viisiportainen vastausasteikko. Lomakkeita toimitettiin yhteispäivystyksen sairaanhoitajille 95 kappaletta ja niitä palautui takaisin 45 (=N). Vastausprosentti oli 47. Aineisto analysoitiin tilastollisesti ja tuloksia havainnollistettiin kuvioilla.
Tulosten mukaan sairaanhoitajat pitivät yhteistyötään melko sujuvana iäkkään potilaan kanssa ja myös eri ammattiryhmien välillä. Kotiutumisvaiheen tiedonkulun sujuvuudessa sen sijaan oli eroja. Kotiutumista suunniteltiin jonkin verran yhteistyössä potilaan ja läheisen kanssa. Valtaosa sairaanhoitajista varmisti hoidon jatkuvuuden kotiutumisvaiheessa, mutta kotiutumisen suunnittelua ei yleensä aloitettu heti sairaalajakson alussa. Suurin osa sairaanhoitajista ei tulosten mukaan kerro potilaalle tai läheiselle arvioitua kotiutumisajankohtaa sairaalajakson alussa. Kotiutussuunnitelmaa ei yleisesti pidetty kirjallisena kotiutumissuunnitelmana. Potilaan kuntoutumisodotukset, mielipide päätöksenteossa ja potilaan tarpeet otettiin huomioon hyvin. Kotiutumisvaihtoehdot käytiin myös läpi potilaan kanssa.
Sairaanhoitajat selvittivät yleensä potilaan toimintakyvyn ja voimavarat sekä arvioivat tunnistavansa potilaan mielialan merkityksen kotiutumisessa. Potilaan avuntarve liikkumisessa ja käytössä olevat apuvälineet huomioitiin, samoin neste – ja ravitsemustila. Lääkehoidon tarkoituksenmukaisuus, potilaan muistamattomuus ja päihteiden käyttö jäivät vastausten mukaan usein selvittämättä. Vastaajat arvioivat osastolla olevan ilmapiirin, joka tukee kotiutumista ja potilaan omatoimisuutta. Potilaan ohjaus ja tiedonanto toteutuivat hyvin. Potilaat saivat jatkohoito-ohjeet kirjallisesti ja ohjausta apuvälineiden käytössä. Sairaanhoitajat pystyivät arvioimaan melko hyvin potilaiden selviytymisen kotona, mutta apujen organisointi kotiin koettiin hankalaksi. Suurin osa vastaajista piti potilaita kotiutumiskuntoisina kotiutumisen hetkellä.
Kyselyn voisi toistaa parin vuoden kuluttua. Jatkossa voitaisiin tutkia myös sitä, mitä potilaille tapahtuu kotiutumisen jälkeen.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla. Kyselylomake laadittiin Keskisen vuonna 2008 tekemän tutkimuksen pohjalta ja sitä muokattiin yhteispäivystyksen toiveiden mukaiseksi. Kyselylomakkeessa oli 43 strukturoitua väittämää ja viisiportainen vastausasteikko. Lomakkeita toimitettiin yhteispäivystyksen sairaanhoitajille 95 kappaletta ja niitä palautui takaisin 45 (=N). Vastausprosentti oli 47. Aineisto analysoitiin tilastollisesti ja tuloksia havainnollistettiin kuvioilla.
Tulosten mukaan sairaanhoitajat pitivät yhteistyötään melko sujuvana iäkkään potilaan kanssa ja myös eri ammattiryhmien välillä. Kotiutumisvaiheen tiedonkulun sujuvuudessa sen sijaan oli eroja. Kotiutumista suunniteltiin jonkin verran yhteistyössä potilaan ja läheisen kanssa. Valtaosa sairaanhoitajista varmisti hoidon jatkuvuuden kotiutumisvaiheessa, mutta kotiutumisen suunnittelua ei yleensä aloitettu heti sairaalajakson alussa. Suurin osa sairaanhoitajista ei tulosten mukaan kerro potilaalle tai läheiselle arvioitua kotiutumisajankohtaa sairaalajakson alussa. Kotiutussuunnitelmaa ei yleisesti pidetty kirjallisena kotiutumissuunnitelmana. Potilaan kuntoutumisodotukset, mielipide päätöksenteossa ja potilaan tarpeet otettiin huomioon hyvin. Kotiutumisvaihtoehdot käytiin myös läpi potilaan kanssa.
Sairaanhoitajat selvittivät yleensä potilaan toimintakyvyn ja voimavarat sekä arvioivat tunnistavansa potilaan mielialan merkityksen kotiutumisessa. Potilaan avuntarve liikkumisessa ja käytössä olevat apuvälineet huomioitiin, samoin neste – ja ravitsemustila. Lääkehoidon tarkoituksenmukaisuus, potilaan muistamattomuus ja päihteiden käyttö jäivät vastausten mukaan usein selvittämättä. Vastaajat arvioivat osastolla olevan ilmapiirin, joka tukee kotiutumista ja potilaan omatoimisuutta. Potilaan ohjaus ja tiedonanto toteutuivat hyvin. Potilaat saivat jatkohoito-ohjeet kirjallisesti ja ohjausta apuvälineiden käytössä. Sairaanhoitajat pystyivät arvioimaan melko hyvin potilaiden selviytymisen kotona, mutta apujen organisointi kotiin koettiin hankalaksi. Suurin osa vastaajista piti potilaita kotiutumiskuntoisina kotiutumisen hetkellä.
Kyselyn voisi toistaa parin vuoden kuluttua. Jatkossa voitaisiin tutkia myös sitä, mitä potilaille tapahtuu kotiutumisen jälkeen.