Kertomus reitiltä
Achilleos, Konstantina (2012)
Achilleos, Konstantina
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305138057
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305138057
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni pohdin rehellisyyttä ja todellista läsnäoloa taiteessa eri puolilla maailmaa löydetyn primitiivisen taideaineiston kautta. Nykyisessä yhteiskunnassa taidemaailma usein päättää, ketä saa kutsua taiteilijaksi. Siitä huolimatta ihmiset tekevät taidetta aiheista, joita he pitävät tärkeänä ja huolehtivat sen ”saastumattomuudesta”. Tutkin esihistoriallista taidetta haluten ymmärtää, mikä siitä tekee aitoa ja voimakasta. On palattava takaisin alkuun tutkiakseen mahdollisemman yksinkertaisia, puhtaita asioita. Huomaan aiheiden ja muotojen toistuvan samanlaisina eri maissa, jotka sijaitsevat yllättävänkin kaukana toisistaan. Kulttuuri kertoo, ettei etninen alkuperämme ole staattinen asia: se on monen kulttuurin sekoitus, jokaisen henkilökohtainen yhdistelmä kokemuksista ja kuulluista kertomuksista. Kansat eivät ihmisen historiassa eroa toisistaan, päinvastoin eri maiden kansalaisten tarpeet, tottumukset ja mielekkääksi koetut asiat ovat samat. Tämä on helppo todistaa taiteen tutkimuksen kautta, sillä taiteessa näkyy se mikä on taiteilijan, aikakauden, kansan, ihmisen todellisuus. Taide tapahtuu kaukana kulttuuripuheista ja kritiikeistä, sen tehtävä on jäsentää elämää. Että saisimme uudestaan kontaktin todellisuuteen, on unohdettava ”Minä” ja keskityttävä siihen, mikä meille näyttäytyy. On saatava uudelleen suhde siihen, mikä oli aikaisemmin: myyttiin, mieleen, olemassaoloon. Suhde ympäristöön on tie identiteetin ymmärtämiseen.
Muovaan henkilökohtaisen taiteen teorian etsien sitä, mikä tekee taiteesta niin tärkeää ihmisille, eli sitä mitä taide on ja yritän nimetä sen kirjallisen opinnäytetyöni avulla. Tämä tutkimus merkitsee minulle sitä että tiedän mistä oma taiteellinen työskentely on saanut alkunsa, uskon tämän olevan tapa rakentaa lujan pohjan tekemiseeni. Taiteilijan on palattava takaisin alkuun ja ravistettava turha instituutiomaisuus pois, yritettävä pelastaa, mitä on pelastettavissa ja ylläpitää sitä, mitä taide oikeasti on. Taiteen näyttämät symbolit ovat todellisuuden intensiivisiä, tunnepitoisia kertomuksia, joista katsoja kykenee tunnistamaan oman olemassaolonsa. Teokset näyttävät sen, mikä on peitetty, symboleina kuvat eivät viittaa itsestään pois, vaan ovat itsessään. Tulkinta muistuttaa rituaalia, jolloin on ajateltava, mitä on tehtävä itsellensä, että todellisuus minulle näyttäytyisi.
Muovaan henkilökohtaisen taiteen teorian etsien sitä, mikä tekee taiteesta niin tärkeää ihmisille, eli sitä mitä taide on ja yritän nimetä sen kirjallisen opinnäytetyöni avulla. Tämä tutkimus merkitsee minulle sitä että tiedän mistä oma taiteellinen työskentely on saanut alkunsa, uskon tämän olevan tapa rakentaa lujan pohjan tekemiseeni. Taiteilijan on palattava takaisin alkuun ja ravistettava turha instituutiomaisuus pois, yritettävä pelastaa, mitä on pelastettavissa ja ylläpitää sitä, mitä taide oikeasti on. Taiteen näyttämät symbolit ovat todellisuuden intensiivisiä, tunnepitoisia kertomuksia, joista katsoja kykenee tunnistamaan oman olemassaolonsa. Teokset näyttävät sen, mikä on peitetty, symboleina kuvat eivät viittaa itsestään pois, vaan ovat itsessään. Tulkinta muistuttaa rituaalia, jolloin on ajateltava, mitä on tehtävä itsellensä, että todellisuus minulle näyttäytyisi.