Väkivallasta selviytyminen on monimuotoinen prosessi : sairaanhoitaja väkivaltaa kokeneen tukena
Renkonen, Paula; Suikki, Ilona; Säteri, Elina (2013)
Renkonen, Paula
Suikki, Ilona
Säteri, Elina
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304244943
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304244943
Tiivistelmä
Opinnäytetyö pohjautuu Turun ammattikorkeakoulun sekä sosiaali- ja terveys-alan kattojärjestön, Suomen sosiaali- ja terveys Ry:n, yhteistyöhankkeeseen Ihmisen hyväksi, joka on potilasjärjestöjen ja koulutuksen yhteistyöhanke. Työn tavoitteena on selvittää miten sairaanhoitajan tulisi toimia kohdatessaan väkivaltarikoksen uhri ja millaista apua uhrille tulisi tarjota sekä miten uhrin selviytymisprosessi etenee.
Työ käsittelee uhrien selviytymistä tukevia ja estäviä tekijöitä sekä tarkastelee trauman syntymistä ja avun merkitystä uhrien toipumisen kannalta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja työ on rakenteeltaan kaksijakoinen, ensimmäinen osa käsittelee aihetta kirjallisuusperustaisesti ja toisen osana pohjana on kahden Rikosuhripäivystyksen Turun alueen työntekijän haastattelu. Haastattelu rakennettiin teemoin ja se analysoitiin kvalitatiivisin menetelmin sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tuloksena nousi esiin, että uhrien tulisi saada tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tukea tulisi olla tarjolla pitkään. Erityisen tärkeää on oikeanlaisten tukimuotojen ajoittaminen oikeaan aikaan. Hoitotyöntekijöiden tulee mahdollisimman monipuolisesti ja yksilöllisesti huomioida väkivaltarikoksen uhriksi joutunutta henkilöä. Ensikohtaaminen on arvokas tilanne, uhrin kohtelu vaikuttaa koko uhrin selviytymisprosessiin. Aktiivinen kuunteleminen ja uhria arvostava huomioiminen sekä läsnäolo ovat tärkeimmät elementit väkivallan uhrin kohtaamisessa. Fyysisten vammojen hoitamisen ja tarkan dokumentoinnin lisäksi psyykkisen avun tarpeeseen tulee kiinnittää huomiota ja apua tulee tarjota aktiivisesti.
Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää kaikkialla hoitotyössä, sitä voi käyttää apuna kehitettäessä eri yksiköille toimintaohjeita väkivaltarikoksen uhrin kohtaamiseen ja tämän ohjaamiseksi. Työ herättää ajatuksia siitä, kuinka monipuolista väkivallan uhriksi joutuneen henkilön hoitotyön voi olla. Mahdollisen jatkotutkimuksen aiheena voitaisiin kehittää Suomeen sopiva ja täällä toimiva malli uhrien kokonaisvaltaiseen hoitamiseen sekä moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen ja hyödyntämiseen.
Työ käsittelee uhrien selviytymistä tukevia ja estäviä tekijöitä sekä tarkastelee trauman syntymistä ja avun merkitystä uhrien toipumisen kannalta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja työ on rakenteeltaan kaksijakoinen, ensimmäinen osa käsittelee aihetta kirjallisuusperustaisesti ja toisen osana pohjana on kahden Rikosuhripäivystyksen Turun alueen työntekijän haastattelu. Haastattelu rakennettiin teemoin ja se analysoitiin kvalitatiivisin menetelmin sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tuloksena nousi esiin, että uhrien tulisi saada tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tukea tulisi olla tarjolla pitkään. Erityisen tärkeää on oikeanlaisten tukimuotojen ajoittaminen oikeaan aikaan. Hoitotyöntekijöiden tulee mahdollisimman monipuolisesti ja yksilöllisesti huomioida väkivaltarikoksen uhriksi joutunutta henkilöä. Ensikohtaaminen on arvokas tilanne, uhrin kohtelu vaikuttaa koko uhrin selviytymisprosessiin. Aktiivinen kuunteleminen ja uhria arvostava huomioiminen sekä läsnäolo ovat tärkeimmät elementit väkivallan uhrin kohtaamisessa. Fyysisten vammojen hoitamisen ja tarkan dokumentoinnin lisäksi psyykkisen avun tarpeeseen tulee kiinnittää huomiota ja apua tulee tarjota aktiivisesti.
Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää kaikkialla hoitotyössä, sitä voi käyttää apuna kehitettäessä eri yksiköille toimintaohjeita väkivaltarikoksen uhrin kohtaamiseen ja tämän ohjaamiseksi. Työ herättää ajatuksia siitä, kuinka monipuolista väkivallan uhriksi joutuneen henkilön hoitotyön voi olla. Mahdollisen jatkotutkimuksen aiheena voitaisiin kehittää Suomeen sopiva ja täällä toimiva malli uhrien kokonaisvaltaiseen hoitamiseen sekä moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen ja hyödyntämiseen.