Omaisen tarpeet ja toiveet : omaisyhteistyön rakentuminen muistisairaan potilaan omaisen ja hoitohenkilökunnan kesken
Ruohonen, Kirsi (2012)
Ruohonen, Kirsi
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120217732
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120217732
Tiivistelmä
Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa 2007–2011 toteutetun projektin Omaisena laitoksessa ensisijaisena tavoitteena oli ehkäistä pitkäaikaishoidossa olevien potilaiden omaisten syrjäytymistä sekä parantaa heidän elämänlaatuaan. Projekti toteutettiin yhdessä Turun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:n kanssa. Tämä projekti osoitti osaltaan lisätutkimuksen ja kehittämisen tarpeen liittyen potilaiden omaisille tarjottavaan tukeen.
Vuonna 2011 Turun sosiaali- ja terveystoimessa tehdyn asiakastyytyväisyyskyselyn mukaan omaiset kokivat hoitohenkilökunnan antaman huomion vähyyden negatiivisena asiana. Omaiset kokivat tarvitsevansa enemmän hoitajan ajallista, emotionaalista ja tiedollista tukea.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin ympärivuorokautisessa hoidossa olevien potilaiden omaisten toiveita ja tarpeita liittyen heidän omaan hyvinvointiinsa ja kanssakäymiseen hoitohenkilökunnan kanssa. Tulosten pohjalta hoitohenkilökunnalle tuotettiin ohjeistus materiaalia omaisyhteistyön parantamiseksi.
Projektin soveltava tutkimusosio toteutettiin postikyselynä. Omaisille lähetettiin kyselylomake (n = 309). Kyselylomake sisälsi väittämiä (5-portainen likert-asteikko) sekä avoimia kysymyksiä. Tutkimusmenetelmä oli sekä laadullinen että määrällinen. Tulosten analysoinnissa käytettiin sekä tilastollista (SPSS) menetelmää että sisällönanalyysia.
Kyselylomakkeita palautui 141. Vastausprosentti oli 46,5 %. Aineisto jaettiin kahden eri projektin kesken siten, että tässä työssä keskityttiin muistisairauden takia ympärivuorokautisessa hoidossa olevien potilaiden omaisten vastauksiin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että omaiset kokivat läheisensä pitkäaikaishoitoon siirtymisen ja pysyvän sijoituksen ahdistavana. Omaiset kärsivät syyllisyydentunteista, mutta iloitsivat siitä, että heidän läheisensä sai tarvitsemaansa hoitoa. Hoitohenkilökunnalta toivottiin aikaa keskustelulle ja huomioimista kiireenkin keskellä. Hoitohenkilökunnan koettiin kuitenkin kuuntelevan omaista melko hyvin. Omaiset kokivat myös kuuluvansa läheisensä elämään tämän laitossijoituksesta huolimatta. Tieto vertaistukitoiminnasta ei ollut tavoittanut omaisia kovin kattavasti. He toivoivatkin saavansa informaatiota vertaistuesta heti läheisen siirtyessä ympärivuorokautisen hoidon piiriin.
ASIASANAT: Omainen, muistisairaus, ympärivuorokautinen hoito
Vuonna 2011 Turun sosiaali- ja terveystoimessa tehdyn asiakastyytyväisyyskyselyn mukaan omaiset kokivat hoitohenkilökunnan antaman huomion vähyyden negatiivisena asiana. Omaiset kokivat tarvitsevansa enemmän hoitajan ajallista, emotionaalista ja tiedollista tukea.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin ympärivuorokautisessa hoidossa olevien potilaiden omaisten toiveita ja tarpeita liittyen heidän omaan hyvinvointiinsa ja kanssakäymiseen hoitohenkilökunnan kanssa. Tulosten pohjalta hoitohenkilökunnalle tuotettiin ohjeistus materiaalia omaisyhteistyön parantamiseksi.
Projektin soveltava tutkimusosio toteutettiin postikyselynä. Omaisille lähetettiin kyselylomake (n = 309). Kyselylomake sisälsi väittämiä (5-portainen likert-asteikko) sekä avoimia kysymyksiä. Tutkimusmenetelmä oli sekä laadullinen että määrällinen. Tulosten analysoinnissa käytettiin sekä tilastollista (SPSS) menetelmää että sisällönanalyysia.
Kyselylomakkeita palautui 141. Vastausprosentti oli 46,5 %. Aineisto jaettiin kahden eri projektin kesken siten, että tässä työssä keskityttiin muistisairauden takia ympärivuorokautisessa hoidossa olevien potilaiden omaisten vastauksiin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että omaiset kokivat läheisensä pitkäaikaishoitoon siirtymisen ja pysyvän sijoituksen ahdistavana. Omaiset kärsivät syyllisyydentunteista, mutta iloitsivat siitä, että heidän läheisensä sai tarvitsemaansa hoitoa. Hoitohenkilökunnalta toivottiin aikaa keskustelulle ja huomioimista kiireenkin keskellä. Hoitohenkilökunnan koettiin kuitenkin kuuntelevan omaista melko hyvin. Omaiset kokivat myös kuuluvansa läheisensä elämään tämän laitossijoituksesta huolimatta. Tieto vertaistukitoiminnasta ei ollut tavoittanut omaisia kovin kattavasti. He toivoivatkin saavansa informaatiota vertaistuesta heti läheisen siirtyessä ympärivuorokautisen hoidon piiriin.
ASIASANAT: Omainen, muistisairaus, ympärivuorokautinen hoito