Äkillisesti lapsensa menettäneiden vanhempien saama ja odottama tuki
Peju-Risu, Ulla (2011)
Peju-Risu, Ulla
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112014849
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112014849
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää äkillisesti lapsensa menettäneiden vanhempien saamaa ja odottamaa tukea lapsen kuoleman jälkeen. Tutkimuksen avulla halutaan tuoda esille vanhempien kokemuksia siitä, millaista tukea he saivat ja odottivat välittömästi sekä jatkossa lapsen kuoleman jälkeen. Lisäksi tutkimuksella halutaan tuoda esille vanhempien ajatuksia merkittävimmäksi koetusta tuesta. Yhtenä tutkimuksen tavoitteena on myös tuottaa tietoa KÄPY - lapsikuolemaperheet ry:lle, jota he mahdollisesti voivat hyödyntää omassa toiminnassaan vanhempien tukemisessa.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen, ja tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla seitsemältätoista vanhemmalta, joista äitejä oli viisitoista ja isejä kaksi. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat tavoitettiin tiedottamalla Käpy ry:n sähköisen jäsenpostin piirissä olevia vanhempia. Tätä kautta saatiin paljon yhteydenottoja sähköpostitse vanhemmilta, jotka olivat menettäneet lapsensa äkillisesti ja halusivat osallistua tutkimukseen.
Tulosten mukaan vanhempien saama välitön tuki oli yleisesti ottaen sosiaalista tukea sen eri muodoissa. Tukea saatiin sekä läheisiltä että ammattiauttajilta. Puolison tuki nousi voimakkaimmin esiin. Vanhemmat kävivät yhdessä tapahtunutta läpi yhä uudestaan ja yrittivät ymmärtää tapahtunutta. Fyysinen läheisyys, yhdessä itkeminen, surun jakaminen ja toisiaan arjessa tukeminen olivat keinoja selviytyä kriisistä eteenpäin. Ammattiauttajilta saatu tuki oli lähinnä terapeuttista keskustelutukea.
Läheisiltä saatu jatkotuki näyttäytyi edelleen hyvin merkittävänä selviytymisen kannalta. Tuki oli emotionaalista tukea sekä konkreettista auttamista arjen askareissa. Vertaistuki saman kokeneelta sekä sururyhmät koettiin tässä vaiheessa sanoinkuvaamattoman tärkeiksi. Lääkäriltä saatu tiedollinen tuki auttoi vanhempia ymmärtämään tapahtunutta ja terapeuttiset keskustelut ammattiauttajien kanssa korostuivat.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen, ja tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla seitsemältätoista vanhemmalta, joista äitejä oli viisitoista ja isejä kaksi. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat tavoitettiin tiedottamalla Käpy ry:n sähköisen jäsenpostin piirissä olevia vanhempia. Tätä kautta saatiin paljon yhteydenottoja sähköpostitse vanhemmilta, jotka olivat menettäneet lapsensa äkillisesti ja halusivat osallistua tutkimukseen.
Tulosten mukaan vanhempien saama välitön tuki oli yleisesti ottaen sosiaalista tukea sen eri muodoissa. Tukea saatiin sekä läheisiltä että ammattiauttajilta. Puolison tuki nousi voimakkaimmin esiin. Vanhemmat kävivät yhdessä tapahtunutta läpi yhä uudestaan ja yrittivät ymmärtää tapahtunutta. Fyysinen läheisyys, yhdessä itkeminen, surun jakaminen ja toisiaan arjessa tukeminen olivat keinoja selviytyä kriisistä eteenpäin. Ammattiauttajilta saatu tuki oli lähinnä terapeuttista keskustelutukea.
Läheisiltä saatu jatkotuki näyttäytyi edelleen hyvin merkittävänä selviytymisen kannalta. Tuki oli emotionaalista tukea sekä konkreettista auttamista arjen askareissa. Vertaistuki saman kokeneelta sekä sururyhmät koettiin tässä vaiheessa sanoinkuvaamattoman tärkeiksi. Lääkäriltä saatu tiedollinen tuki auttoi vanhempia ymmärtämään tapahtunutta ja terapeuttiset keskustelut ammattiauttajien kanssa korostuivat.