Toiminnallinen ryhmä aivoverenkiertohäiriöstä kuntoutuvan tukena
Parkkonen, Pia (2011)
Parkkonen, Pia
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011092813314
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011092813314
Tiivistelmä
Etelä-Savon sairaanhoitopiirin Altti-projektin (aivohalvaus = tiedä, tunnista, kuntoudu) toiminnallinen pilottiryhmä aivoverenkiertohäiriöstä kuntoutuville järjestettiin marras-tammikuussa 2010–2011. Opin-näytetyön tavoitteena oli tuottaa Altti-projektille tietoa ryhmätoiminnan kehittämisen tueksi. Haastattelu-jen avulla kartoitettiin kuntoutujien kokemuksia vertaistuen ja sosiaalisen toimintakyvyn tukemisen osalta.
Toiminnallisen ryhmän tavoitteena oli tukea ryhmätapaamisiin osallistuneita aivoverenkiertohäiriöistä toipuvia kuntoutujia kodin ulkopuoliseen toimintaan osallistumisessa, asioinnin ja sosiaalisten taitojen harjoittelussa sekä uusiin sosiaalisiin tilanteisiin rohkaistumisessa. Ryhmätoiminnan tavoitteena oli myös mahdollistaa vertaistuen saaminen muilta sairastuneilta. Ryhmään osallistui neljä kuntoutujaa.
Ryhmästä saatu sosiaalisen toimintakyvyn tuki osoittautui merkittäväksi ryhmätapaamisten aikana. Kun-toutujien arkielämän rohkaistumisessa ei voitu osoittaa eroja ennen ja jälkeen ryhmäprosessin, mutta ryhmätapaamisten aikana kuntoutujat kokivat vertaisryhmän kanssa toimimisen luontevaksi ja helpoksi. Ryhmään osallistuneet neljä kuntoutujaa kokivat ryhmässä saadun vertaistuen merkittävänä. Ryhmän henki koettiin avoimena, positiivisena ja motivoivana. Kuntoutujat kokivat, että heitä arvostettiin yksilöinä ja heitä kuunneltiin. Kaikki kuntoutujat osallistuivat aktiivisesti ryhmän tapaamisiin, mikä kertoo osaltaan vertaistuen motivoivasta vaikutuksesta.
AVH-kuntoutujan tunne-elämän muutokset ja niistä aiheutuvat sopeutumisongelmat näkyvät liikkumisen huonontumisena, heikentyneenä elämänlaatuna sekä vähentyneinä sosiaalisina kontakteina. AVH-kuntoutujan fysioterapeuttisen kuntoutuksen rinnalla tulisi aina huomioida koko lähiyhteisö sekä kun-toutujan psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Jatkossa AVH-kuntoutujien tukena tulisi käyttää ny-kyistä enemmän ryhmämuotoista kuntoutusta. Ryhmän tapaamisissa koettu vertaistuki, sosiaaliset kon-taktit ja uusiin tilanteisiin rohkaistuminen ovat ensisijaisen tärkeitä syrjäytymisen ja yksinäisyyden eh-käisemisessä. Ryhmätoimintaa tulisi jatkossa kehittää eri asiakas- ja potilasryhmien mukaan huomioiden esimerkiksi sairastumisesta kulunut aika ja sairastuneen läheiset. Ryhmätoiminnan vaikuttavuutta tulisi tutkia suunnitelmallisesti. Yhteiskunnan tukimuotoja tulisi kehittää myös ryhmämuotoisen kuntoutus-toiminnan ylläpitämiseksi, onhan kyseessä kuitenkin taloudellisesti erittäin tehokas kuntoutuksen toi-mintamuoto.
Toiminnallisen ryhmän tavoitteena oli tukea ryhmätapaamisiin osallistuneita aivoverenkiertohäiriöistä toipuvia kuntoutujia kodin ulkopuoliseen toimintaan osallistumisessa, asioinnin ja sosiaalisten taitojen harjoittelussa sekä uusiin sosiaalisiin tilanteisiin rohkaistumisessa. Ryhmätoiminnan tavoitteena oli myös mahdollistaa vertaistuen saaminen muilta sairastuneilta. Ryhmään osallistui neljä kuntoutujaa.
Ryhmästä saatu sosiaalisen toimintakyvyn tuki osoittautui merkittäväksi ryhmätapaamisten aikana. Kun-toutujien arkielämän rohkaistumisessa ei voitu osoittaa eroja ennen ja jälkeen ryhmäprosessin, mutta ryhmätapaamisten aikana kuntoutujat kokivat vertaisryhmän kanssa toimimisen luontevaksi ja helpoksi. Ryhmään osallistuneet neljä kuntoutujaa kokivat ryhmässä saadun vertaistuen merkittävänä. Ryhmän henki koettiin avoimena, positiivisena ja motivoivana. Kuntoutujat kokivat, että heitä arvostettiin yksilöinä ja heitä kuunneltiin. Kaikki kuntoutujat osallistuivat aktiivisesti ryhmän tapaamisiin, mikä kertoo osaltaan vertaistuen motivoivasta vaikutuksesta.
AVH-kuntoutujan tunne-elämän muutokset ja niistä aiheutuvat sopeutumisongelmat näkyvät liikkumisen huonontumisena, heikentyneenä elämänlaatuna sekä vähentyneinä sosiaalisina kontakteina. AVH-kuntoutujan fysioterapeuttisen kuntoutuksen rinnalla tulisi aina huomioida koko lähiyhteisö sekä kun-toutujan psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Jatkossa AVH-kuntoutujien tukena tulisi käyttää ny-kyistä enemmän ryhmämuotoista kuntoutusta. Ryhmän tapaamisissa koettu vertaistuki, sosiaaliset kon-taktit ja uusiin tilanteisiin rohkaistuminen ovat ensisijaisen tärkeitä syrjäytymisen ja yksinäisyyden eh-käisemisessä. Ryhmätoimintaa tulisi jatkossa kehittää eri asiakas- ja potilasryhmien mukaan huomioiden esimerkiksi sairastumisesta kulunut aika ja sairastuneen läheiset. Ryhmätoiminnan vaikuttavuutta tulisi tutkia suunnitelmallisesti. Yhteiskunnan tukimuotoja tulisi kehittää myös ryhmämuotoisen kuntoutus-toiminnan ylläpitämiseksi, onhan kyseessä kuitenkin taloudellisesti erittäin tehokas kuntoutuksen toi-mintamuoto.