Kaivannaisjätealueiden kartoitus : kartoitusohjeen sekä tietojen saatavuuden arviointi
Niskala, Kaisa (2011)
Niskala, Kaisa
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060811470
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060811470
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on arvioida Suomen kannalta Euroopan komission ja jäsenvaltioiden muodostaman työryhmän suljettujen tai hylättyjen kaivannaisjätealueiden kartoitusta varten laatimaa ohjetta sekä tarkastella kaivannaisjätealueita koskevien tietojen saatavuutta. Opinnäytetyön taustalla on Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi kaivannaisteollisuuden jätehuollosta, jossa vaaditaan jäsenmaita kartoittamaan vakavaa ympäristö- tai terveyshaittaa tai niiden vaaraa aiheuttavat suljetut ja hylätyt kaivannaisjätealueet. Opinnäytetyö toteutettiin Suomen ympäristökeskukselle (SYKE), ja se on osa SYKEn, Geologian tutkimuskeskuksen ja Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen KAJAK-projektia. Projektin tavoitteena on täyttää direktiivin mukainen vaatimus kaivannaisjätealueiden kartoituksesta.
Työ perustuu tiedonhankintaan ja sen soveltamiseen. Aluksi kartoitusohje arvioitiin yleisesti soveltamalla hankittua tietoa. Tämän jälkeen ohjeen käytettävyyttä sekä tarvittavien tietojen saatavuutta arvioitiin neljän kaivannaisjätealueen avulla. Lisäksi tarkasteltiin jätealueiden mahdollisiin riskeihin liittyviä tekijöitä sekä tuotiin esille kohteiden todelliset ympäristövaikutukset.
Opinnäytetyön pohjalta voidaan todeta, että kartoitusohje osoittaa suuresta kohdejoukosta selkeästi haitallisimmat tai vaarallisimmat alueet. Ohjeen mukaisessa tarkastelussa osa riskeistä voi jäädä tulematta ilmi. Kaivannaisjätealueiden suhteellisen vähäisen määrän vuoksi Suomessa kartoitukseen voidaan ottaa mukaan kysymyksiä myös ohjeen ulkopuolelta, ja tarkastella fysikaalisen stabiiliisuuden lisäksi tarkemmin kaivannaisjätteen kemiallista stabiilisuutta. Ohjeen vuokaaviomainen kysymysmenettely voidaan osittain korvata tietojen taulukoinnilla, ja tietoihin perustustuvilla asiantuntijoiden tarkasteluilla.
Jätealueita koskevan tiedon saatavuudessa on suurta vaihtelua. Osasta kohteita löytyy kiitettävästi tietoa, ja osasta ei juuri lainkaan. Tietoja ei ole usein saatavilla keskitetysti, jolloin niiden hakeminen eri lähteistä on työlästä.
Työ perustuu tiedonhankintaan ja sen soveltamiseen. Aluksi kartoitusohje arvioitiin yleisesti soveltamalla hankittua tietoa. Tämän jälkeen ohjeen käytettävyyttä sekä tarvittavien tietojen saatavuutta arvioitiin neljän kaivannaisjätealueen avulla. Lisäksi tarkasteltiin jätealueiden mahdollisiin riskeihin liittyviä tekijöitä sekä tuotiin esille kohteiden todelliset ympäristövaikutukset.
Opinnäytetyön pohjalta voidaan todeta, että kartoitusohje osoittaa suuresta kohdejoukosta selkeästi haitallisimmat tai vaarallisimmat alueet. Ohjeen mukaisessa tarkastelussa osa riskeistä voi jäädä tulematta ilmi. Kaivannaisjätealueiden suhteellisen vähäisen määrän vuoksi Suomessa kartoitukseen voidaan ottaa mukaan kysymyksiä myös ohjeen ulkopuolelta, ja tarkastella fysikaalisen stabiiliisuuden lisäksi tarkemmin kaivannaisjätteen kemiallista stabiilisuutta. Ohjeen vuokaaviomainen kysymysmenettely voidaan osittain korvata tietojen taulukoinnilla, ja tietoihin perustustuvilla asiantuntijoiden tarkasteluilla.
Jätealueita koskevan tiedon saatavuudessa on suurta vaihtelua. Osasta kohteita löytyy kiitettävästi tietoa, ja osasta ei juuri lainkaan. Tietoja ei ole usein saatavilla keskitetysti, jolloin niiden hakeminen eri lähteistä on työlästä.