Airiston-Velkuan kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2012 - 2016
Heikurinen, Johanna (2011)
Heikurinen, Johanna
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060110703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060110703
Tiivistelmä
Airiston ja Velkuan kalastusalueet perustettiin samoihin aikoihin vuonna 1994. Alueiden välinen raja poistettiin ja kalastusalueet yhdistyivät elokuussa 2008. Saaristomeren pohjois-osassa sijaitsevaan kalastusalueeseen kuuluu yhteensä 52km2 vesialueita pohjois-Airistolta Rymättylän eteläkärkeen ja Mynälahden pohjukkaan. Rannat ovat voimakkaasti loma-asutuksen varaamia.
Järviä kalastusalueella on kolmekymmentä kappaletta ja merialueelle vetensä laskee kahdeksan jokea. Pintavesien tila on luokiteltu keskimäärin tyydyttäväksi. Merialueella on vilkasta ammatti- ja vapaa-ajankalastusta.
Muutokset kalataloudessa, kalakannoissa sekä kalastuslainsäädännössä pakottavat tarkastelemaan kalavesien suunnittelutarpeita uudella tavalla. Pirstaleiset vesialueet, ammattikalastuksen ahdinko ja 2000-luvulla rajuun nousuun kääntyneet harmaahylje- ja merimetsokannat ovat hyviä esimerkkejä kalastusalueen kohtaamista haasteista.
Käyttö- ja hoitosuunnitelmalla vuosille 2012 – 2016 on yhdeksän päätavoitetta: Ammatti-, virkistys- ja kotitarvekalastuksen, sekä kalastusmatkailun toimintaedellytysten parantaminen, passiivisten osakaskuntien aktivointi, kestävä ja tuottava kalavesien hoito, toimiva ja tehokas kalastuksen järjestäminen ja valvonta, sekä kalastusalueen oman toiminnan kehittäminen.
Käyttö- ja hoitosuunnitelman päivityksen lähdemateriaalina on käytetty tuoreita, alaa monipuolisesti käsitteleviä raportteja sekä eri sidosryhmien haastatteluja. Päätavoitteet on pilkottu pienempiin ja helpommin hallittaviin osatavoitteisiin.
Järviä kalastusalueella on kolmekymmentä kappaletta ja merialueelle vetensä laskee kahdeksan jokea. Pintavesien tila on luokiteltu keskimäärin tyydyttäväksi. Merialueella on vilkasta ammatti- ja vapaa-ajankalastusta.
Muutokset kalataloudessa, kalakannoissa sekä kalastuslainsäädännössä pakottavat tarkastelemaan kalavesien suunnittelutarpeita uudella tavalla. Pirstaleiset vesialueet, ammattikalastuksen ahdinko ja 2000-luvulla rajuun nousuun kääntyneet harmaahylje- ja merimetsokannat ovat hyviä esimerkkejä kalastusalueen kohtaamista haasteista.
Käyttö- ja hoitosuunnitelmalla vuosille 2012 – 2016 on yhdeksän päätavoitetta: Ammatti-, virkistys- ja kotitarvekalastuksen, sekä kalastusmatkailun toimintaedellytysten parantaminen, passiivisten osakaskuntien aktivointi, kestävä ja tuottava kalavesien hoito, toimiva ja tehokas kalastuksen järjestäminen ja valvonta, sekä kalastusalueen oman toiminnan kehittäminen.
Käyttö- ja hoitosuunnitelman päivityksen lähdemateriaalina on käytetty tuoreita, alaa monipuolisesti käsitteleviä raportteja sekä eri sidosryhmien haastatteluja. Päätavoitteet on pilkottu pienempiin ja helpommin hallittaviin osatavoitteisiin.