KAALEET JA KAAJEET YHDESSÄ LAPSEN PARHAAKSI : romaniäitien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta päivähoidon ammattilaisten kanssa
Gripenberg, Lidia (2011)
Gripenberg, Lidia
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105188397
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105188397
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Gripenberg, Lidia. Kaaleet ja kaajeet yhdessä lapsen parhaaksi : romaniäitien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta päivähoidon ammattilaisten kanssa. Helsinki, kevät 2011, 78 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma,
Diakoninen sosiaalityö suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakoni virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoite on kuvailla suomalaisten romaniäitien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta päiväkodin kanssa. Tutkimuksen avulla etsin vastauksia kysymyksille: Miten kasvatuskumppanuus on rakentunut? Miten kasvatuskumppanuuden periaatteet – kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogi – ovat toteutuneet? Miten muut kasvatuskumppanuuteen liittyvät seikat ovat toteutuneet?
Keräsin aineistoa Monikulttuurisuus-opintokokonaisuuden harjoittelun yhteydessä. Harjoittelun suoritin Helsingin Diakonissalaitoksen päiväkeskus Kaalossa, joka on matalan kynnyksen päiväkeskus romaniväestölle. Haastattelin kuutta 24–40-vuotiasta romaniäitiä, joilla on lapsia päivähoidossa. Neljä haastatelluista oli Kaalon kävijöitä, yksi oli Diakonissalaitoksen työntekijä ja yksi romaniystäväni.
Tutkimus on laadullinen. Keräsin aineiston teemahaastatteluin. Haastattelussa oli kaksi pääteemaa: Kodin ja päiväkodin välinen yhteistyö ja kasvatuskumppanuus ja sen toteutuminen. Aineistoa analysoin teemoittelun avulla. Olennaista teemoittelussa on teorian ja empiiristen tulosten keskustelu.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että päivähoidon kasvatuskumppanuus romanivanhempien kanssa onnistuu yleisesti hyvin ja romanivanhemmat kokevat olevansa tasavertaisia kumppaneita suhteessa. Suurin osa haastatelluista koki, että he eivät tarvitse kasvatusammattilaisten tukea rakentaakseen syvällistä suhdetta omaan lapseensa. Tutkimuksessa nousi esille joitakin kehittämisehdotuksia. Useammat vanhemmat toivoivat, että päivähoito voisi ottaa huomioon heidän ja lasten toivomuksia hoitopäivän pituuden suhteen sellaisissa tapauksissa, jolloin yksi tai molemmat vanhemmat eivät ole työelämässä. Esille tuotiin myös toivomus, että päivähoidon henkilökunta ottaisi huomioon romanikulttuuriin liittyvät henkilökohtaisen hygienian käytännöt. Tärkeänä nähtiin, että kasvatusammattilaiset tiedostaisivat romanilasten sosiaalisten taitojen ja suomen kielentaidon eroja verrattuna valtaväestölapsiin. Eräässä haastattelussa mainittiin romanikulttuuriin liittyvä väistämisvelvollisuuskäytäntö ja sen vaikutukset lapsen ja perheen elämään.
Tutkimuksen tulokset nostavat esille päivähoidonhenkilökunnan kulttuuritietoisuuden tärkeyden laadukkaan kasvatuskumppanuussuhteen rakentamisessa.
Asiasanat: varhaiskasvatus, kasvatuskumppanuus, romanit -- kulttuuri, kvalitatiivinen tutkimus, romanit
Gripenberg, Lidia. Kaaleet ja kaajeet yhdessä lapsen parhaaksi : romaniäitien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta päivähoidon ammattilaisten kanssa. Helsinki, kevät 2011, 78 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma,
Diakoninen sosiaalityö suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakoni virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoite on kuvailla suomalaisten romaniäitien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta päiväkodin kanssa. Tutkimuksen avulla etsin vastauksia kysymyksille: Miten kasvatuskumppanuus on rakentunut? Miten kasvatuskumppanuuden periaatteet – kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogi – ovat toteutuneet? Miten muut kasvatuskumppanuuteen liittyvät seikat ovat toteutuneet?
Keräsin aineistoa Monikulttuurisuus-opintokokonaisuuden harjoittelun yhteydessä. Harjoittelun suoritin Helsingin Diakonissalaitoksen päiväkeskus Kaalossa, joka on matalan kynnyksen päiväkeskus romaniväestölle. Haastattelin kuutta 24–40-vuotiasta romaniäitiä, joilla on lapsia päivähoidossa. Neljä haastatelluista oli Kaalon kävijöitä, yksi oli Diakonissalaitoksen työntekijä ja yksi romaniystäväni.
Tutkimus on laadullinen. Keräsin aineiston teemahaastatteluin. Haastattelussa oli kaksi pääteemaa: Kodin ja päiväkodin välinen yhteistyö ja kasvatuskumppanuus ja sen toteutuminen. Aineistoa analysoin teemoittelun avulla. Olennaista teemoittelussa on teorian ja empiiristen tulosten keskustelu.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että päivähoidon kasvatuskumppanuus romanivanhempien kanssa onnistuu yleisesti hyvin ja romanivanhemmat kokevat olevansa tasavertaisia kumppaneita suhteessa. Suurin osa haastatelluista koki, että he eivät tarvitse kasvatusammattilaisten tukea rakentaakseen syvällistä suhdetta omaan lapseensa. Tutkimuksessa nousi esille joitakin kehittämisehdotuksia. Useammat vanhemmat toivoivat, että päivähoito voisi ottaa huomioon heidän ja lasten toivomuksia hoitopäivän pituuden suhteen sellaisissa tapauksissa, jolloin yksi tai molemmat vanhemmat eivät ole työelämässä. Esille tuotiin myös toivomus, että päivähoidon henkilökunta ottaisi huomioon romanikulttuuriin liittyvät henkilökohtaisen hygienian käytännöt. Tärkeänä nähtiin, että kasvatusammattilaiset tiedostaisivat romanilasten sosiaalisten taitojen ja suomen kielentaidon eroja verrattuna valtaväestölapsiin. Eräässä haastattelussa mainittiin romanikulttuuriin liittyvä väistämisvelvollisuuskäytäntö ja sen vaikutukset lapsen ja perheen elämään.
Tutkimuksen tulokset nostavat esille päivähoidonhenkilökunnan kulttuuritietoisuuden tärkeyden laadukkaan kasvatuskumppanuussuhteen rakentamisessa.
Asiasanat: varhaiskasvatus, kasvatuskumppanuus, romanit -- kulttuuri, kvalitatiivinen tutkimus, romanit