Toiminnallinen identiteetti aivohalvauksen jälkeen
Martikka, Eliisa (2010)
Martikka, Eliisa
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120717268
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120717268
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ihmisen toiminnallista identiteettiä aivohalvaukseen sairastumisen jälkeen. Tavoitteena oli saada selville aivohalvaukseen sairastuneiden kokemuksia siitä, millaiseksi he kokivat toiminnallisen identiteettinsä, kun sairastumisesta oli kulunut yli vuosi.
Tutkimuksen viitekehyksenä käytettiin Gary Kielhofnerin Inhimillisen toiminnan mallia (the Model of Human Occupation). Mallin mukaan ihmisen toiminnallinen identiteettti eli käsitys itsestä toimijana muodostuu alajärjestelmien tahto, tottumus ja suoriutumiskyky sekä ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena. Teoriaosuudessa käsiteltiin aivohalvaukseen sairastumista ja kuntoutusta sekä sairastumisen aiheuttamaa muutosta ihmisen elämässä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kahta aivohalvaukseen sairastunutta iäkästä naista, joiden sairastumisesta oli yli vuosi. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Inhimillisen toiminnan malliin pohjautuvaa toimintahistoriaa ja toimintakykyä arvioivaa, puolistrukturoitua OPHI-II – teemahaastattelua. Haastattelut nauhoitettiin ja aineisto analysoitiin teorialähtöisesti. Analyysin luokat tulivat suoraan Inhimillisen toiminnan mallista.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat aivohalvaukseen sairastuneiden toiminnallisen identiteetin muuttuneen aivohalvaukseen sairastumisen jälkeen. Tiedonantajien esille tuoman muutoksen suuruus ja merkitys riippuivat siitä, millaiseksi he kokivat toiminnallisen identiteettinsä ennen sairastumistaan, heidän eri toiminnoille antamistaan merkityksistä sekä siitä, mitä toimintoja he pitivät itselleen tärkeinä. Tutkimus osoittaa, että aivohalvauksesta kuntoutuminen on yksilöllistä ja kokemukset sairastumisesta, kuntoutumisesta ja toiminnallisesta identiteetistä subjektiivisia. Kuntoutuksesta vastaavien tahojen olisi siis oltava tietoisia näistä yksilöllisistä merkityksistä, jotta kuntoutus voisi todella olla asiakaslähtöistä.
Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää huonommin kuntoutuneiden ja enemmän apua tarvitsevien henkilöiden käsityksiä toiminnallisesta identiteetistään. Toiminnallisen identiteetin ja aivohalvauksen vakavuuden suhdetta olisi myös hyvä tutkia. Tässä tutkimuksessa oli mukana ainoastaan naisia, joten saman tutkimuksen toteuttaminen miehillä voisi tuoda esille sukupuolieroja toiminnallisen identiteetin kokemisessa.
Tutkimuksen viitekehyksenä käytettiin Gary Kielhofnerin Inhimillisen toiminnan mallia (the Model of Human Occupation). Mallin mukaan ihmisen toiminnallinen identiteettti eli käsitys itsestä toimijana muodostuu alajärjestelmien tahto, tottumus ja suoriutumiskyky sekä ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena. Teoriaosuudessa käsiteltiin aivohalvaukseen sairastumista ja kuntoutusta sekä sairastumisen aiheuttamaa muutosta ihmisen elämässä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kahta aivohalvaukseen sairastunutta iäkästä naista, joiden sairastumisesta oli yli vuosi. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Inhimillisen toiminnan malliin pohjautuvaa toimintahistoriaa ja toimintakykyä arvioivaa, puolistrukturoitua OPHI-II – teemahaastattelua. Haastattelut nauhoitettiin ja aineisto analysoitiin teorialähtöisesti. Analyysin luokat tulivat suoraan Inhimillisen toiminnan mallista.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat aivohalvaukseen sairastuneiden toiminnallisen identiteetin muuttuneen aivohalvaukseen sairastumisen jälkeen. Tiedonantajien esille tuoman muutoksen suuruus ja merkitys riippuivat siitä, millaiseksi he kokivat toiminnallisen identiteettinsä ennen sairastumistaan, heidän eri toiminnoille antamistaan merkityksistä sekä siitä, mitä toimintoja he pitivät itselleen tärkeinä. Tutkimus osoittaa, että aivohalvauksesta kuntoutuminen on yksilöllistä ja kokemukset sairastumisesta, kuntoutumisesta ja toiminnallisesta identiteetistä subjektiivisia. Kuntoutuksesta vastaavien tahojen olisi siis oltava tietoisia näistä yksilöllisistä merkityksistä, jotta kuntoutus voisi todella olla asiakaslähtöistä.
Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää huonommin kuntoutuneiden ja enemmän apua tarvitsevien henkilöiden käsityksiä toiminnallisesta identiteetistään. Toiminnallisen identiteetin ja aivohalvauksen vakavuuden suhdetta olisi myös hyvä tutkia. Tässä tutkimuksessa oli mukana ainoastaan naisia, joten saman tutkimuksen toteuttaminen miehillä voisi tuoda esille sukupuolieroja toiminnallisen identiteetin kokemisessa.