"Ei tätä pidä ottaa henkilökohtaisesti" : Hoitajien kokemuksia aggressiosta ja väkivallasta sekä niiden vaikutuksesta hoitajien työssä jaksamiseen
Lyytikäinen, Minka; Ollila, Leena (2010)
Lyytikäinen, Minka
Ollila, Leena
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112816003
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112816003
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemaa aggressiota ja väkivaltaa sekä hoitajien kokemuksia aggression ja väkivallan vaikutuksesta omaan työssä jaksamiseensa. Tutkimustehtävinä opinnäytetyössämme oli selvittää millaista aggressiivista ja väkivaltaista käyttäytymistä hoitajat kokevat, miten hoitajat kokevat aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen osastolla, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hoitajien valmiuksiin kohdata väkivaltaa ja aggressiota, kuinka paljon hoitajat kokevat väkivaltaa sekä miten hoitajat kokevat väkivallan ja aggression vaikuttavan omaan jaksamiseen. Opinnäytetyömme on lähestymistavaltaan kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, jossa haastateltavina oli Leinolan perhetukikeskuksen hoitajia. Analyysimenetelmänä käytimme aineistolähtöistä sisällönanalyysiä
Tuloksista kävi ilmi, että kaikki haastattelemamme hoitajat ovat kohdanneet nykyisessä työssään väkivaltaa tai aggressiota. Hoitajiin kohdistuva väkivalta ilmenee yleisimmin henkisenä väkivaltana ja aggressiona. Väkivaltatilanteet herättävät hoitajissa monenlaisia tunteita kuten pelkoa ja jännitystä. Väkivaltatilanteet vaikuttavat hoitajien työssä jaksamista heikentävästi, varsinkin silloin kun väkivaltatilanteet toistuvat lyhyen ajan sisällä useasti. Hoitajilla oli useita keinoja parantaa omaa työssä jaksamistaan, mutta työyhteisön tuki koettiin korvaamattomana. Hoitajilla oli mahdollisuus osallistua säännölliseen työnohjaukseen, mutta päivittäinen työtovereiden kanssa keskusteleminen koettiin tätä merkittävämmäksi väkivaltatilanteiden käsittelemisessä.
Mielestämme olisi hyödyllistä kiinnittää huomiota väkivaltatilanteiden raportointiin ja kirjaamiseen, koska hoitajien kokemus väkivallasta ja sen esiintyvyydestä muuttuu työuran aikana. Haastateltavat kertoivat tottuvansa väkivaltatilanteisiin, ja siksi osa väkivaltatilanteista jää kokonaan raportoimatta. Hoitajien lisäkoulutuksen yhtenäistämiseen tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota tulevaisuudessa, jotta kokemus eriarvoisuudesta koulutuksen suhteen saataisiin poistettua. Väkivaltatilanteisiin valmentavasta koulutuksesta ei ole hyötyä mikäli kaikilla yksikön työntekijöillä ei ole samanlaista koulutusta, ja yhteistä tapaa toimia.
Tuloksista kävi ilmi, että kaikki haastattelemamme hoitajat ovat kohdanneet nykyisessä työssään väkivaltaa tai aggressiota. Hoitajiin kohdistuva väkivalta ilmenee yleisimmin henkisenä väkivaltana ja aggressiona. Väkivaltatilanteet herättävät hoitajissa monenlaisia tunteita kuten pelkoa ja jännitystä. Väkivaltatilanteet vaikuttavat hoitajien työssä jaksamista heikentävästi, varsinkin silloin kun väkivaltatilanteet toistuvat lyhyen ajan sisällä useasti. Hoitajilla oli useita keinoja parantaa omaa työssä jaksamistaan, mutta työyhteisön tuki koettiin korvaamattomana. Hoitajilla oli mahdollisuus osallistua säännölliseen työnohjaukseen, mutta päivittäinen työtovereiden kanssa keskusteleminen koettiin tätä merkittävämmäksi väkivaltatilanteiden käsittelemisessä.
Mielestämme olisi hyödyllistä kiinnittää huomiota väkivaltatilanteiden raportointiin ja kirjaamiseen, koska hoitajien kokemus väkivallasta ja sen esiintyvyydestä muuttuu työuran aikana. Haastateltavat kertoivat tottuvansa väkivaltatilanteisiin, ja siksi osa väkivaltatilanteista jää kokonaan raportoimatta. Hoitajien lisäkoulutuksen yhtenäistämiseen tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota tulevaisuudessa, jotta kokemus eriarvoisuudesta koulutuksen suhteen saataisiin poistettua. Väkivaltatilanteisiin valmentavasta koulutuksesta ei ole hyötyä mikäli kaikilla yksikön työntekijöillä ei ole samanlaista koulutusta, ja yhteistä tapaa toimia.