Vammaisen lapsen vertaistuki integroidussa erityisryhmässä
Rasanen, Jenni; Nyström, Sanna (2010)
Rasanen, Jenni
Nyström, Sanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515490
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515490
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkielma. Opinnäytetyöprosessi alkoi keväällä 2010 ja jatkui lokakuulle 2010. Työn tarkoituksena oli määritellä vammaisten lasten vertaistukea integroidussa erityisryhmässä. Halusimme myös tutkielmallamme selvittää vertaistuen mahdollisuuksia vammaisen lapsen kehityksen näkökulmasta sekä kerätä tietoa siitä, miten vertaistukea voitaisiin mahdollisesti kehittää. Lisäksi tavoitteenamme oli tuottaa materiaalia, jota JYVÄ -työryhmä voisi hyödyntää oman toimintansa kehittämisessä.
Käytimme aineistonkeruumenetelmänä teemahaastatteluja, jotka toteutimme kesäkuussa 2010 yksilöhaastatteluina. Haastatteluihin osallistui yhteensä neljä työntekijää yhdestä vantaalaisesta integroidusta erityisryhmästä sekä yhden vammaisen lapsen vanhempi. Haastatteluiden avulla pyrimme nostamaan haastateltavien omia näkemyksiä ja kokemuksia vertaistuesta ja sen toteutumisesta kyseisessä integroidussa erityisryhmässä.
Tulokset osoittavat, että vertaistuki koetaan integroidussa erityisryhmässä eri tavoin eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa määritellä sitä ole. Integraatiomallin ja vertaistuen korostaminen ovat jokseenkin ristiriidassa keskenään, koska integraation ajatuksena on poistaa lasten eriarvoisuutta ja korostaa kaikkien lasten keskinäistä vertaisuutta. Haastatteluista nousi kuitenkin esille runsaasti erilaisia ajatuksia vertaistuesta ja sen mahdollisuuksista lapsen sosiaalisen ja psyykkisen kehityksen kannalta.
Lasten välinen vuorovaikutus ja myönteinen kasvuympäristö koettiin merkittävinä tekijöinä tasapainoisen kehityksen kannalta. Vertaistuki nähtiin ennemminkin mallintamisena ja kan-nustamisena kuin lasten, joilla on samanlainen vamma, välisenä tukena. Myös aikuisen roolia pidettiin merkittävänä pienten lasten vertaistuessa, koska lapset eivät vielä täysin ymmärrä omaa rajoitettaan tai tuen tarvettaan. Kehittämisideoina nousi esille muun muassa järjestöjen näkyvyyden parantaminen päivähoidossa. Myös vanhempien motivaatiota perheiden ja lasten yhteisen toiminnan järjestämiseksi painotettiin, koska päiväkodin työntekijät eivät voi vanhempia pakottaa yhteistyöhön.
Tavoitteenamme ei ole ollut tehdä yleistäviä päätelmiä, koska tutkielmamme on laadullinen. Haastatteluista saatu materiaali ei ole yleistettävissä, sillä se kuvaa vain kyseisen yksikön tiimin ja asiakkaiden näkökulmia ja kokemuksia. Haastatteluista nousi kuitenkin esiin joitakin teemoja, joita voidaan tarkastella yleisemmällä tasolla.
Käytimme aineistonkeruumenetelmänä teemahaastatteluja, jotka toteutimme kesäkuussa 2010 yksilöhaastatteluina. Haastatteluihin osallistui yhteensä neljä työntekijää yhdestä vantaalaisesta integroidusta erityisryhmästä sekä yhden vammaisen lapsen vanhempi. Haastatteluiden avulla pyrimme nostamaan haastateltavien omia näkemyksiä ja kokemuksia vertaistuesta ja sen toteutumisesta kyseisessä integroidussa erityisryhmässä.
Tulokset osoittavat, että vertaistuki koetaan integroidussa erityisryhmässä eri tavoin eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa määritellä sitä ole. Integraatiomallin ja vertaistuen korostaminen ovat jokseenkin ristiriidassa keskenään, koska integraation ajatuksena on poistaa lasten eriarvoisuutta ja korostaa kaikkien lasten keskinäistä vertaisuutta. Haastatteluista nousi kuitenkin esille runsaasti erilaisia ajatuksia vertaistuesta ja sen mahdollisuuksista lapsen sosiaalisen ja psyykkisen kehityksen kannalta.
Lasten välinen vuorovaikutus ja myönteinen kasvuympäristö koettiin merkittävinä tekijöinä tasapainoisen kehityksen kannalta. Vertaistuki nähtiin ennemminkin mallintamisena ja kan-nustamisena kuin lasten, joilla on samanlainen vamma, välisenä tukena. Myös aikuisen roolia pidettiin merkittävänä pienten lasten vertaistuessa, koska lapset eivät vielä täysin ymmärrä omaa rajoitettaan tai tuen tarvettaan. Kehittämisideoina nousi esille muun muassa järjestöjen näkyvyyden parantaminen päivähoidossa. Myös vanhempien motivaatiota perheiden ja lasten yhteisen toiminnan järjestämiseksi painotettiin, koska päiväkodin työntekijät eivät voi vanhempia pakottaa yhteistyöhön.
Tavoitteenamme ei ole ollut tehdä yleistäviä päätelmiä, koska tutkielmamme on laadullinen. Haastatteluista saatu materiaali ei ole yleistettävissä, sillä se kuvaa vain kyseisen yksikön tiimin ja asiakkaiden näkökulmia ja kokemuksia. Haastatteluista nousi kuitenkin esiin joitakin teemoja, joita voidaan tarkastella yleisemmällä tasolla.