Pihtakirvojen esiintyminen Arboretum Mustilassa
Roimola, Heli (2010)
Roimola, Heli
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005189772
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005189772
Tiivistelmä
Pihtakirva (Adelges (Aphrastasia) pectinatae) on mitä ilmeisimmin yleisin pihtojen (Abies) hyönteistuholainen Suomessa. Hyönteisen elintapoja ja tuhoja ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu. Pihtakirva käyttää ravintonaan neulasista imemiään nesteitä. Imentäkohtien vaaleat laikut laskevat koristehavujen ja joulupuukäyttöön kasvatettujen puiden arvoa. Mikäli imentä on riittävän voimakasta, neulaset kellastuvat ja kuolevat. Tämä voi aiheuttaa jopa koko puun kuoleman. Suurimmat tuhot pihtakirva tekeekin juuri viherrakennuspuolella.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pihtakirvan esiintymistä eri pihtalajeilla Mustilan arboretumissa. Pihtakirvojen esiintymistä tutkittiin arboretumin eri-ikäisissä viljellen ja luontaisesti syntyneissä metsiköissä. Kirvaisuus arvioitiin vertaamalla koepuista arvottuja oksia näyteoksiin.
Pihtakirvojen esiintyminen oli runsasta useilla pihtalajeilla. Palsamipihta (Abies balsamea), lännenpihta (A. lasiocarpa) ja harmaapihta (A. concolor) olivat kaikista kirvaisimpia, kun taas ussurinpihta (A. holophylla) näytti olevan kaikkein vastustuskykyisin pihtakirvoja kohtaan. Pihtakirvojen esiintyminen alaoksilla oli voimakkaampaa kuin ylempänä puussa. Yksilövaihtelua siemenalkuperien välillä ei juurikaan havaittu. Taimivaiheen puut näyttivät olevan alttiimpia pihtakirvatuhoille kuin varttuneet puut. Pihtakirvoja ja niiden vioituksia oli kaikissa neulaskerroissa. Lännenpihdan alkuperäkokeessa eri alkuperien välillä ei havaittu kovin suuria eroja taimien kirvaisuudessa.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pihtakirvan esiintymistä eri pihtalajeilla Mustilan arboretumissa. Pihtakirvojen esiintymistä tutkittiin arboretumin eri-ikäisissä viljellen ja luontaisesti syntyneissä metsiköissä. Kirvaisuus arvioitiin vertaamalla koepuista arvottuja oksia näyteoksiin.
Pihtakirvojen esiintyminen oli runsasta useilla pihtalajeilla. Palsamipihta (Abies balsamea), lännenpihta (A. lasiocarpa) ja harmaapihta (A. concolor) olivat kaikista kirvaisimpia, kun taas ussurinpihta (A. holophylla) näytti olevan kaikkein vastustuskykyisin pihtakirvoja kohtaan. Pihtakirvojen esiintyminen alaoksilla oli voimakkaampaa kuin ylempänä puussa. Yksilövaihtelua siemenalkuperien välillä ei juurikaan havaittu. Taimivaiheen puut näyttivät olevan alttiimpia pihtakirvatuhoille kuin varttuneet puut. Pihtakirvoja ja niiden vioituksia oli kaikissa neulaskerroissa. Lännenpihdan alkuperäkokeessa eri alkuperien välillä ei havaittu kovin suuria eroja taimien kirvaisuudessa.