Sähkömagneettinen säteily ja SAR
Heinäjoki, Ville (2010)
Heinäjoki, Ville
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004287160
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004287160
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on tarkoituksena perehtyä siihen, mitä eri laitteiden lähettämä sähkömagneettinen säteily on, miten sitä voidaan mitata ja millaisia vaikutuksia sillä on terveyteemme. Työn alussa luodaan katsaus säteilyn värikkääseen historiaan ja tarkastellaan pintapuolisesti eri säteilytyyppejä. Varsinaisesti tämä työ keskittyy kuitenkin ionisoimattomaan säteilyyn ja sen vaikutuksiin.
Seuraavaksi työssä tutustutaan sähköisiin sekä magneettisiin ilmiöihin ja tarkastellaan niiden välisiä vuorovaikutuksia. Muuttuva magneettikenttä luo muuttuvan sähkökentän ja päinvastoin. Lopputuloksena syntyy sähkömagneettista aaltoliikettä eli säteilyä. Työssä tarkastellaan syvemmin säteilyn aiheuttamia vaikutuksia eri taajuusalueilla ihmisen kehossa ja luodaan katsaus erilaisiin säteilylähteisiin.
Sähkömagneettinen säteily ei ole uhkatekijä ihmisen terveydelle normaaleissa olosuhteissa. Kudosten lämpötila saattaa hetkellisesti hieman muuttua sähkömagneettista säteilyä tuottavan laitteen vaikutuspiirissä, mutta pysyvää haittaa ei nykytiedon valossa pitäisi syntyä. Mahdollista riskiä voidaan entisestään pienentää välttämällä ihon ja säteilevän laitteen välistä kontaktia, esimerkiksi käyttämällä hf-kuuloketta matkapuhelimessa tai välttämällä kannettavan tietokoneen sylissä pitämistä.
Loppuosa painottuu lakipuoleen. Työssä tarkastellaan lyhyesti eri instansseja ja niiden asettamia rajoituksia. Suomessa yleisesti käytössä olevien laitteiden pitäisi olla turvallisia käyttää, koska niiden säteilyteho jää STM:n asettamien rajojen alle, eli ne aiheuttavat maksimissaan 2 W/kg SAR-arvon. Suomen säteilyturvakeskuksen tehtävänä on valvoa, että eri säteilevät laitteet täyttävät niille asetetut standardit. Työssä käsitellään, kuinka tämä valvonta on toteutettu yleisellä tasolla ja minkälaisia tuloksia on saatu matkapuhelimien osalta. Työn lopussa luodaan myös katsaus sähkömagneettisen säteilyn mittausvälineisiin ja siihen miten STUK toteuttaa SAR-mittaukset.
Seuraavaksi työssä tutustutaan sähköisiin sekä magneettisiin ilmiöihin ja tarkastellaan niiden välisiä vuorovaikutuksia. Muuttuva magneettikenttä luo muuttuvan sähkökentän ja päinvastoin. Lopputuloksena syntyy sähkömagneettista aaltoliikettä eli säteilyä. Työssä tarkastellaan syvemmin säteilyn aiheuttamia vaikutuksia eri taajuusalueilla ihmisen kehossa ja luodaan katsaus erilaisiin säteilylähteisiin.
Sähkömagneettinen säteily ei ole uhkatekijä ihmisen terveydelle normaaleissa olosuhteissa. Kudosten lämpötila saattaa hetkellisesti hieman muuttua sähkömagneettista säteilyä tuottavan laitteen vaikutuspiirissä, mutta pysyvää haittaa ei nykytiedon valossa pitäisi syntyä. Mahdollista riskiä voidaan entisestään pienentää välttämällä ihon ja säteilevän laitteen välistä kontaktia, esimerkiksi käyttämällä hf-kuuloketta matkapuhelimessa tai välttämällä kannettavan tietokoneen sylissä pitämistä.
Loppuosa painottuu lakipuoleen. Työssä tarkastellaan lyhyesti eri instansseja ja niiden asettamia rajoituksia. Suomessa yleisesti käytössä olevien laitteiden pitäisi olla turvallisia käyttää, koska niiden säteilyteho jää STM:n asettamien rajojen alle, eli ne aiheuttavat maksimissaan 2 W/kg SAR-arvon. Suomen säteilyturvakeskuksen tehtävänä on valvoa, että eri säteilevät laitteet täyttävät niille asetetut standardit. Työssä käsitellään, kuinka tämä valvonta on toteutettu yleisellä tasolla ja minkälaisia tuloksia on saatu matkapuhelimien osalta. Työn lopussa luodaan myös katsaus sähkömagneettisen säteilyn mittausvälineisiin ja siihen miten STUK toteuttaa SAR-mittaukset.