Suomen maatalouspolitiikan keskeisimmät muutokset Euroopan unioniin liittymisen jälkeen
Lehto, Marzanna (2009)
Lehto, Marzanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912077186
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912077186
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa maatalouspolitiikan ja maatalouden toimintaympäristön keskeisimmät muutokset Suomessa Euroopan unioniin liittymisen jälkeen. Tutkimuksen kohteena olivat maatalouspolitiikan muutokset 1990-luvulla. Tarkoituksena oli verrata maatalouspolitiikan ja maatalouden rakennepolitiikan vaikutuksia ja muutoksia ennen ja jälkeen liittymisen, koska monet asiat muuttuivat jäsenyyden myötä ja Suomen piti sopeutua muutoksiin nopealla aikataululla.
Tutkimuksessa on käyty läpi muutoksia koko prosessin ajalta. Työstä käy ilmi, mistä Suomen maatalouspolitiikka koostui ennen jäsenyyttä ja millaisia valmisteluja hallituksen ja maa- ja metsätalousministeriön piti jäsenyyttä varten tehdä. Tutkimus selventää millainen on Euroopan unionin maatalouspolitiikka ja mitä eroja ja yhtäläisyyksiä siinä on Suomen vastaavaan. Lisäksi tutkimuksesta selviää mitä lakeja, normeja ja käytäntöjä piti Suomessa muuttaa sekä mitä vaikutuksia näillä muutoksilla oli maatalouteen.
Tutkimus on tehty kvalitatiivisena, mutta se sisältää myös jonkin verran kvantitatiivista tietoa. Aineistona on käytetty aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, joka on suurilta osin Suomen valtion alaisten toimielimien, esimerkiksi Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen, julkaisemia tutkimuksia.
Tutkimustuloksista selviää, että Suomen EU-jäsenyydellä on ollut huomattava vaikutus maatalous- ja rakennepolitiikkaan. Jäsenyyden yhteydessä monia systeemejä piti muuttaa uusien lakien ja säädösten mukaisiksi. Suurimmat muutokset tapahtuivat tuki- ja alueellisessa rakennepolitiikassa. Muutoksiin sopeutumiseen EU:n komissio myönsi Suomelle viiden vuoden siirtymäajan, jolloin tukien määrä oli korkeampi.
Muutokset olivat Suomelle vaativia. Maatalouden tuottajahinta putosi puoleen heti liittymispäivänä, eikä sitä ollut enää turvattu hintapolitiikan avulla. Uusi tukipolitiikka ei kompensoinut täysin hintojen laskua viljelijöille. Lisäksi Suomen markkinat avautuivat samalla ulkomaiselle kilpailulle.
Tutkimuksesta käy ilmi, että maatilojen lukumäärä oli laskusuhtainen jo ennen jäsenyyttä, mutta muutama vuosi liittymisen jälkeen määrä oli jo melkein puolittunut siitä, mitä se oli 1990-luvun alussa. Yleinen EU:n mukainen trendi oli tilakoon kasvattaminen. Tutkimus osoitti myös sen, että liittymisen myötä kasvanut epävarmuus maataloudessa vaikutti investointien määrään ja rahoitukseen. Muutoksista, pienuudesta ja huonoista luonnonolosuhteista huolimatta Suomi onnistui säilyttämään kilpailukykynsä maatalousmarkkinoilla.
Tutkimuksessa on käyty läpi muutoksia koko prosessin ajalta. Työstä käy ilmi, mistä Suomen maatalouspolitiikka koostui ennen jäsenyyttä ja millaisia valmisteluja hallituksen ja maa- ja metsätalousministeriön piti jäsenyyttä varten tehdä. Tutkimus selventää millainen on Euroopan unionin maatalouspolitiikka ja mitä eroja ja yhtäläisyyksiä siinä on Suomen vastaavaan. Lisäksi tutkimuksesta selviää mitä lakeja, normeja ja käytäntöjä piti Suomessa muuttaa sekä mitä vaikutuksia näillä muutoksilla oli maatalouteen.
Tutkimus on tehty kvalitatiivisena, mutta se sisältää myös jonkin verran kvantitatiivista tietoa. Aineistona on käytetty aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, joka on suurilta osin Suomen valtion alaisten toimielimien, esimerkiksi Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen, julkaisemia tutkimuksia.
Tutkimustuloksista selviää, että Suomen EU-jäsenyydellä on ollut huomattava vaikutus maatalous- ja rakennepolitiikkaan. Jäsenyyden yhteydessä monia systeemejä piti muuttaa uusien lakien ja säädösten mukaisiksi. Suurimmat muutokset tapahtuivat tuki- ja alueellisessa rakennepolitiikassa. Muutoksiin sopeutumiseen EU:n komissio myönsi Suomelle viiden vuoden siirtymäajan, jolloin tukien määrä oli korkeampi.
Muutokset olivat Suomelle vaativia. Maatalouden tuottajahinta putosi puoleen heti liittymispäivänä, eikä sitä ollut enää turvattu hintapolitiikan avulla. Uusi tukipolitiikka ei kompensoinut täysin hintojen laskua viljelijöille. Lisäksi Suomen markkinat avautuivat samalla ulkomaiselle kilpailulle.
Tutkimuksesta käy ilmi, että maatilojen lukumäärä oli laskusuhtainen jo ennen jäsenyyttä, mutta muutama vuosi liittymisen jälkeen määrä oli jo melkein puolittunut siitä, mitä se oli 1990-luvun alussa. Yleinen EU:n mukainen trendi oli tilakoon kasvattaminen. Tutkimus osoitti myös sen, että liittymisen myötä kasvanut epävarmuus maataloudessa vaikutti investointien määrään ja rahoitukseen. Muutoksista, pienuudesta ja huonoista luonnonolosuhteista huolimatta Suomi onnistui säilyttämään kilpailukykynsä maatalousmarkkinoilla.