Pikkulapsiperheen uniohjaus neuvolassa
Kuurlunti, Laura (2009)
Kuurlunti, Laura
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906043690
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906043690
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää millaisia univaikeuksia Hyvinkään neuvoloiden terveydenhoitajat työssään kohtaavat, miten terveydenhoitajat ohjaavat perheitä, joissa pikkulapsella on univaikeuksia sekä millaisia tietoja ja taitoja terveydenhoitajilla on pikkulasten univaikeuksista ja niissä ohjaamisessa. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla kuudelta Hyvinkään neuvolan terveydenhoitajalta. Aineiston analysointimenetelmänä oli induktiivinen sisällönanalyysi.
Pieni lapsi tarvitsee riittävästi unta. Riittävä uni edistää lapsen tervettä kasvua ja kehitystä. Riittävä uni on myös tärkeää aivojen toiminnalle, koska uni mahdollistaa uuden oppimisen ja opitun muistiin painumisen. Uni on tärkeää lapsen tunne-elämälle, sillä unessa lapsi käsittelee vaikeita asioita ja pelkojaan. Pienten lasten univaikeudet ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy yleisimmin tavallisten perheiden tavallisilla lapsilla. Vanhempien kuvaamia yleisimpiä univaikeuksia ovat nukahtamisvaikeudet, yöheräily ja liian varhainen herääminen. Lapsella saattaa olla myös tilapäisiä, itsestään häviäviä unihäiriöitä, jotka liittyvät uni-valvetilan rajamaille ja unen eri vaiheisiin. Lapsen univaikeudet voivat liittyä muun muassa kehitykseen, sairauksiin ja häiriöihin lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa. Unen puute vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin niin lapsilla kuin heidän vanhemmillaankin. Pienen lapsen vanhemmat saattavat uupua toistuviin yöheräilyihin ja tällä saattaa olla vaikutusta päivän kulkuun sekä lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. Lapsen univaikeudet voivat myös aiheuttaa vanhemmille riittämättömän vanhemmuuden tunteita.
Tämän aineiston mukaan terveydenhoitajat kohtaavat työssään usein perheitä, joissa pikkulapsella on univaikeuksia. Terveydenhoitajien mukaan lapsen univaikeudet liittyivät yleisimmin lapsen ravitsemukseen, kehitykseen ja vuorokausirytmiin. Terveydenhoitajat kertoivat ohjaavansa perheitä antamalla tietoa lapsen kehityksestä ja unesta sekä antamalla nukahtamista ja nukkumista tukevia neuvoja ja ohjeita. Terveydenhoitajat ohjasivat perheitä myös unikouluohjaajalle. Terveydenhoitajat kuvasivat tiedot ja taidot lapsen kehityksestä unesta, pikkulapsen univaikeuksista ja niissä ohjaamisesta kattaviksi. Terveydenhoitajat toivoivat pikkulapsen univaikeuksiin liittyvän lisäkoulutuksen järjestämistä ja nykyisten tietojen päivittämistä. Terveydenhoitajat myös toivoivat hyvin toimivan yhteistyön tehostamista unikouluohjaajan kanssa sekä univaikeuksien käsittelyn sisältyvän jo terveydenhoitajaopintoihin.
Aineistosta saatujen tulosten perusteella voidaan ehdottaa, että terveydenhoitajien on mahdollista saada pikkulapsen univaikeuksiin liittyvää lisäkoulutusta tai tietojen päivitystä. Univaikeuksiin liittyvän ohjauksen ajantarve on tarpeen huomioida työsuunnitelmissa. Univaikeuksiin liittyvän esitteen laatiminen voisi toimia ohjauksen apuna.
Pieni lapsi tarvitsee riittävästi unta. Riittävä uni edistää lapsen tervettä kasvua ja kehitystä. Riittävä uni on myös tärkeää aivojen toiminnalle, koska uni mahdollistaa uuden oppimisen ja opitun muistiin painumisen. Uni on tärkeää lapsen tunne-elämälle, sillä unessa lapsi käsittelee vaikeita asioita ja pelkojaan. Pienten lasten univaikeudet ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy yleisimmin tavallisten perheiden tavallisilla lapsilla. Vanhempien kuvaamia yleisimpiä univaikeuksia ovat nukahtamisvaikeudet, yöheräily ja liian varhainen herääminen. Lapsella saattaa olla myös tilapäisiä, itsestään häviäviä unihäiriöitä, jotka liittyvät uni-valvetilan rajamaille ja unen eri vaiheisiin. Lapsen univaikeudet voivat liittyä muun muassa kehitykseen, sairauksiin ja häiriöihin lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa. Unen puute vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin niin lapsilla kuin heidän vanhemmillaankin. Pienen lapsen vanhemmat saattavat uupua toistuviin yöheräilyihin ja tällä saattaa olla vaikutusta päivän kulkuun sekä lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. Lapsen univaikeudet voivat myös aiheuttaa vanhemmille riittämättömän vanhemmuuden tunteita.
Tämän aineiston mukaan terveydenhoitajat kohtaavat työssään usein perheitä, joissa pikkulapsella on univaikeuksia. Terveydenhoitajien mukaan lapsen univaikeudet liittyivät yleisimmin lapsen ravitsemukseen, kehitykseen ja vuorokausirytmiin. Terveydenhoitajat kertoivat ohjaavansa perheitä antamalla tietoa lapsen kehityksestä ja unesta sekä antamalla nukahtamista ja nukkumista tukevia neuvoja ja ohjeita. Terveydenhoitajat ohjasivat perheitä myös unikouluohjaajalle. Terveydenhoitajat kuvasivat tiedot ja taidot lapsen kehityksestä unesta, pikkulapsen univaikeuksista ja niissä ohjaamisesta kattaviksi. Terveydenhoitajat toivoivat pikkulapsen univaikeuksiin liittyvän lisäkoulutuksen järjestämistä ja nykyisten tietojen päivittämistä. Terveydenhoitajat myös toivoivat hyvin toimivan yhteistyön tehostamista unikouluohjaajan kanssa sekä univaikeuksien käsittelyn sisältyvän jo terveydenhoitajaopintoihin.
Aineistosta saatujen tulosten perusteella voidaan ehdottaa, että terveydenhoitajien on mahdollista saada pikkulapsen univaikeuksiin liittyvää lisäkoulutusta tai tietojen päivitystä. Univaikeuksiin liittyvän ohjauksen ajantarve on tarpeen huomioida työsuunnitelmissa. Univaikeuksiin liittyvän esitteen laatiminen voisi toimia ohjauksen apuna.