Virve Kentta
Ammattikorkeakoulujen laadunhallinnan juuret ulottuvat 1990-luvun alkupuolelle. Väliaikaisten ammattikorkeakoulujen tuli toimilupien vakinaistamisen yhteydessä osoittaa kykyä huolehtia koulutuksen laadusta. Sen varmistukseen syntyi käytäntöjä, kuten opiskelijapalautejärjestelmät ja arvioinnit. Euroopan tasolla korkeakouluja pohditutti, opiskelijaliikkuvuuden lisääntymisen myötä, muualla suoritettujen opintojen hyväksyminen ja koulutusten keskinäinen vertailtavuus.
1990-luvun lopulla käynnistyi ns. Bolognan prosessi, jonka tavoitteena oli eurooppalaisen korkeakoulualueen luominen. Yhtenä välineenä tähän nähtiin laadunvarmistusta koskevan yhteisen viitekehyksen luominen. Tavoite saavutettiin 2005 ensimmäisen Standards and guidelines for quality assurance in the European higher education area (ESG)-version myötä.
Laadunhallinnan kehitystä tuki OKM:n vuosina 2000–2010 jakama koulutuksen laatuyksikkö -tunnustus. Laatuyksikköjä valittiin arviointikriteereihin perustuen koulutusohjelmien tai jopa yksittäisten toimintamallien joukosta. Valinnoilla nostettiin esiin hyviä laadunhallinnan käytäntöjä ja innostettiin korkeakouluja laatutyöhön.
Laatu nousi pysyväksi johtamisen teemaksi ja laadunhallinta vakiintui osaksi hallintoa, vaikka se henkilöstölle näyttäytyi edelleen kaukaisena. Laadun varmistaminen keskittyi koulutuksen laatuun, sillä TKI-toiminta haki vielä muotoaan, eikä sen laatutavoitteita ollut mahdollista määritellä.
Auditointien rytmiin
Bolognan prosessin ja ESG:n myötä suomalaisen korkeakoulujärjestelmän ulkoisen laadunvarmistuksen muodoksi valittiin 2004 auditoinnit. Näin jatkettiin kehittävän arvioinnin ja korkeakoulujen oman vastuun perinnettä. Kehittävän arvioinnin periaate ilmeni auditointien käytännössä itsearviointina, joka työläydestään huolimatta osoittautui arvokkaaksi laadun kehittämisen välineeksi. Auditoinnit toivat uutta rytmiä ja ryhtiä laadunhallintaan. Irrallisista ja vaihtelevista laadunhallinnan käytännöistä alettiin siirtyä kokonaisuuksiin.
Ensimmäisellä auditointikierroksella korkeakouluissa kysyttiin ”Onko meillä systemaattinen laatujärjestelmä? Millainen se on?” Toinen kierros auttoi kiinnittämään huomiota myös järjestelmän taustalla vallitsevaan laatu- ja johtamiskulttuuriin ja korkeakouluyhteisön jäsenten osallistumiseen laadunhallintaan.
Kolmannen auditointikierroksen ote on jo hyvin kokonaisvaltainen: koulutus ja TKI-toiminta ovat systeeminen kokonaisuus, joka tuottaa osaamista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Laatujärjestelmän tehtävä on tukea tätä ja vahvistaa korkeakoulun kykyä oppia ja muuttua.
Luvassa monimuotoistuvaa
Ammattikorkeakoulujen laadunhallinta kehittyy toimintaympäristön muuttuessa. Tällä hetkellä muutos tarkoittaa ennen kaikkea monimuotoistumista. Perinteisten tutkintojen rinnalle syntyy kohdennettua, nopeavaikutteista koulutusta. Aloittavien opiskelijoiden tietojen ja taitojen lähtötasot vaihtelevat aikaisempaa enemmän. Osaamisen hankkimisen tavat ja alustat lisääntyvät.
Opiskelijakeskeisyyden ja työelämän uudistamisen vaateet kuitenkin pysyvät. Tämä edellyttää sinnikkyyttä tunnistaa monimuotoisia tarpeita: Mikä on eri opiskelijaryhmien hyvä? Mikä on eri työelämän toimijoiden hyvä?
Mitä vahvemmin laatujärjestelmät tukevat korkeakoulujen joustavuutta ja valmiutta sopeutua muutoksiin, jopa etsiytyä niitä kohti, sitä parempi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi systemaattista kykyä ennakoida ja sulattaa toimintaympäristötietoa johtamiseen sekä kykyä rakentaa joustavia ja modulaarisia prosesseja. Toiminnan systeemisyyden ja ketteryyden vahvistaminen voi paradoksaalisesti vaatia vakautta ja tiettyä yksinkertaistamista.
Näin syntyy yhteys myös työhyvinvointiin: laadunhallinnan rakenteet ja menettelyt voivat luoda sujuvuutta ja keveyttä monimuotoistuvan toimintaympäristön arkeen. On mielenkiintoista nähdä, miten juuri nyt päivityksen alla oleva ESG vastaa haasteisiin, ja miten uudistukset muokkaavat korkeakoulujen omia sekä kansallisia ratkaisuja.
Virve Kentta, DI, toiminta-arkkitehti, Metropolia Ammattikorkeakoulu, virve.kentta(at)metropolia.fi.
Lähteet
Auvinen, P. (2018). Laatuauditoinnit toimijan, auditoijan ja päättäjän näkökulmasta. Teoksessa T. Pirinen (toim.), Riippumaton arvioija (s. 41–45). Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_Artikkelikokoelma_0118.pdf.
European Network for Quality Assurance in Higher Education 2015. Standards and guidelines for quality assurance in the European higher education area (ESG). Pdf-dokumentti. Viitattu 25.3.2023. https://www.enqa.eu/wp-content/uploads/2015/11/ESG_2015.pdf.
Huusko, M. & Pyykkö, R. (2022) Kehittävä arviointi Suomen valintana – Yli kolme vuosikymmentä suomalaisen korkeakoulutuksen ulkoista laadunarviointia. Julkaisut 25:2022. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Huusko, M. & Simola M. (2014) Bolognan prosessi: Koulutuspoliittisten tavoitteiden ja toimenpiteiden sulatusuuni. Tiedepolitiikka 1/2014.
