Engagement Readiness: Vuorovaikutusvalmius kolmannen tehtävän tueksi

Tämä kirjoitus kuvailee Engagement Readiness Monitor -mittariston ja työkalupakin kokonaisuuden periaatteet ja käyttötarkoituksen suomalaista testausta ja alustavaa palautetta peilaten (kuva 1). Kokonaisuus kehitettiin ajankohtaisten käytänteiden ja työkalujen avulla pandemian aikana korkeakoulun kolmannen tehtävän tueksi. Pandemia-ajan tuoma itseohjautuvuus digitaalisessa ympäristössä on vaikuttanut mittariston muotoiluun ja käyttötapaan suuresti.

Mitä on vuorovaikutusvalmius?

Englanninkieliset external engagement ja engagement readiness ovat suhteellisen uusia käsitteitä, joiden suoraa vastinetta suomen kielestä ei löydy. Engagement voi tarkoittaa niin sitoumusta kuin kihlausta tai taistelua. Aihetta on Suomessa aiemmin työstetty esimerkiksi TEMin julkaisemassa selvityksessä korkeakoulujen työelämäyhteistyöstä, jossa on kuvattu 14 yhteistyömuotoa (Jääskö ym. 2018). Pohdittiin, pitäisikö external engagement kääntää yhteistyöksi ulkomaailman toimijoiden kanssa, mutta tämä tulkinta olisi liian kapeaa. Käsitteen käännöksessä päätettiin peilata korkeakoulun kolmannen tehtävän määritelmää ja näin engagement readiness -termistä syntyi ”vuorovaikutusvalmius”.

Avoimet työkalut

Työkalut ovat avoimia kaikille ja ovat saatavilla 24/7 verkkosivuilta. Itsearviointi ei vaadi rekisteröitymistä sivustolle. Kyselyssä vastaaja kirjaa ainoastaan edustamansa korkeakoulun nimen, tyypin ja maan.

Työkalupakki on myös saatavilla ilman rekisteröitymistä ja sisäänkirjautumista. Suositellaan, että ensin suoritetaan itsearviointikysely ja vasta sitten ryhdytään käyttämään työkaluja, sillä työkalujen määrä sivustolla on suuri ja itsearviointikysely muodostaa suosituksia relevantimmista työkaluista vastausten perusteella.

Saavutettavuuden kannalta tulee huomioida, että monet yksittäiset työkalut perustuvat kolmansien osapuolien tarjoamiin tietolähteisiin, joten niiden saatavuus ja käytettävyys riippuvat tarjoajistaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että osa tutkimuspapereista ei ole avointa, mutta työkalun kuvauksessa on saatavilla ainakin tiivistelmä. Muussa tapauksessa verkostoon liittyminen saattaa edellyttää hakuprosessia, ennen kuin päästään jäseneksi ja aletaan hyödyntää sen resursseja.

Ryhmätoiminnassa mukana koko organisaatio

Vuorovaikutusvalmiuden arviointia tai kehittämistä ei saisi delegoida yksilölle – se on prosessi, johon koko korkeakoulun tulisi olla mukana. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea, että johdon tulee sitoutua prosessiin ja tarjota henkilöstölle resurssit osallistua.

Itsearviointi tulee suorittaa ryhmätoimintana – keskusteluna tai työpajana, jossa ovat edustettuina niin johto kuin ammatillinen ja akateeminen henkilökunta. Tämä voi olla vaikeaa, mutta se on ratkaisevan tärkeää objektiivisen ja onnistuneen itsearvioinnin kannalta. Työkalujen testaamisesta Suomessa huomattiin, että johdon edustajat arvostavat korkeasti tarjottuja työkaluja ja pitävät prosessia tärkeänä, mutta eivät löydä aikaa osallistua siihen itse.

Toinen havainto testauksesta oli, että korkeakoulun homogeeniset henkilöstöryhmät (esim. vain TKI-henkilöstö tai akateeminen henkilöstö) eivät pysty arvioimaan muun tyyppisen henkilöstön työtä eivätkä halua ottaa vastuuta arvioinnista ”ulkoa käsin”, vaan jättävät kysymykset vastaamatta.

Kaikkien työkalujen käyttöäkään ei saisi jättää yksilön harteille. Itsearviointiryhmän tai johdon tulee päättää, kuinka työkalut jaetaan asiantuntijoille, jotka hyödyntäisivät niitä parhaiten, tai jopa muodostaa työryhmiä tiettyjen prosessien eteenpäin viemiseksi suositeltujen työkalujen perusteella. Tutkimuspaperin käsittely voi olla sopiva ja miellyttävä tehtävä tutkijalle tai lehtorille. Tapaustutkimukset puolestaan voivat olla hyödyllisiä sisäisestä kehittämisestä vastaaville tai suoraan sovellettavissa projekteihin ja opetukseen. Kyselyt ja tarkistuslistat auttaisivat akkreditointia, kun taas nopeat vinkit tukisivat kokousesityksiä, työpajoja ja keskusteluja. Johto voisi käyttää ehdotettuja verkostoja esimerkiksi osana korkeakoulun strategista kehitystä.

Tulkinnalle tilaa

Engagement Readiness Monitorista saatu alustava palaute suomalaisilta testaajilta kritisoi itsearviointikysymysten ja työkalujen tulkinnanvaraisuutta. On muutamia syitä, miksi tulkinnalle on hyvä jättää tilaa:

• Mittaristo palvelee koko Eurooppaa. Eri maissa kielen ja kulttuurin erojen lisäksi myös korkeakoulujen järjestelmä on erilainen (Higher Education Systems, n.d.). Erot olivat huomattavissa kansainvälisen konsortion työssäkin.
• Mittariston tulee palvella sekä tiedeyliopistoja että ammattikorkeakouluja, kun kieli joskus vaihtelee jopa saman laitoksen eri tiedekuntien tai yksiköiden välillä.
• Itsearviointi osallistaa eri henkilökunnan tyypit – akateemikot, ammattihenkilöstön ja johdon – ja sisällön tulee olla semanttisesti ymmärrettävä ja heidän kaikkien saatavilla.

Kokonaisuus on rakennettu niin, että keskustelu konkretisoisi kysymyksiä ja tuottaisi merkityksellisiä vastauksia ja mittauksia itsearvioivalle korkeakoululle. Konteksti todennäköisesti olisi erilainen kuin muilla korkeakouluilla, eivätkä tulokset välttämättä ole vertailukelpoisia oppilaitosten välillä. Vertailu omiin tuloksiin olisi mahdollista, jos itsearviointi suoritettaisiin samassa korkeakoulussa määräajoin, esimerkiksi vuosittain.

Työkaluista osa ohjaa käyttäjän ajatuksia, esimerkiksi: Miten opiskelijapalautetta hyödynnetään edustamassasi korkeakoulussa? Osa esitetään kuitenkin ilman aktivointitehtävää. Joissakin tapauksissa tämä saattaa hämmentää: Voisiko esimerkiksi raportti sellaisenaan olla työkaluna? Tämä kuitenkin jättää tilaa tulkinnalle, mielikuvitukselle ja luovuudelle päätöksessä, miten työkalusta saatua uutta tietoa sovellettaisiin käytäntöön.

Monta napsautusta edessä

Vuorovaikutusvalmiuden itsearviointi verkkokyselyllä, suositusten saanti ja sitä seuraava valmiustason parantaminen työkalujen avulla kuuluvat yhtenäiseen itseohjautuvaan, pitkälle automatisoituun, läpikotaisin digitalisoituun prosessiin. Vastaajien tulee valmistautua pitkään kyselyyn ja vielä pidempiin työkaluluetteloihin. Tätä ei kannata nähdä Engagement Readiness Monitorin haittapuolena. Tähän muotoon päädyttiin, jotta voitaisiin palvella laajaa korkeakoulukenttää järjestäjien niukoista asiantuntijaresursseista tai vaikkapa pandemiarajoituksista riippumatta.

Testikäyttäjät kokivat itsearviointikyselyn klikkailun epämukavaksi, esim. toiminnot “tallenna ja jatka myöhemmin”, “tallenna myöhempää käyttöä varten”, “muokkaa vastauksia”. Itsearviointiraportin moniulotteinen muokattavuus antaa kuitenkin vastaajille vapautta ja vaikutusmahdollisuuksia muuten automatisoidussa verkkoympäristössä.

Vaiheittainen prosessi

Mittariston käyttöohjeet on kuvattu perusteellisesti verkkosivuilla. Jokainen korkeakoulu voi kuitenkin organisoida vuorovaikutusvalmiuden arvioinnin ja kehittämisen pitkälti omien tarpeiden ja toimintatavan mukaan. Voi valita yhden keskustelun tai useamman työpajan itsearviointia varten osallistuvien henkilöiden aikataulun mukaan. Voi suorittaa itsearvioinnin asteittain, ensin tiedekunnissa tai yksiköissä, jos ne eroavat olennaisesti toisistaan, ja myöhemmin koko organisaation kannalta. Voi tarjota itsearviointiraportin todisteena toimenpiteistä rahoittajille, akkreditointilautakunnille ja kumppaneille tai strategian tukena. Voi käynnistää sisäisiä kehitysprosesseja ja rakentaa työryhmiä tärkeiden työkalujen ympärille.

Eroaako ammattikorkeakoulu vuorovaikutusvalmiudeltaan yliopistosta?

Suomen ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen toiminto- ja rahoituserot vaikuttavat vuorovaikutusvalmiuteen (Röntynen 2021). Itsearviointikyselyn kautta kerätty tieto voi ajan myötä vahvista tai hylätä tämän väittämän.

Lanseerausseminaarissa osallistujia myös kysyttiin näistä eroista. Tulokset paljastavat, että tiedeyliopistot nähdään toimijoina, jotka henkilökuntansa tekemän tutkimuksen kautta edistävät yhteiskunnan asioita, kun taas ammattikorkeakouluja pidetään organisaatioina, jotka tuottavat hyötyä elinkeinolle pääosin kehittämistyönsä ja opiskelijoidensa kautta, mutta mahdollisuuksia parempaan vuorovaikutusvalmiuteen voisi olla yhteistyössä kahden korkeakoulumuodon välissä.

Projektista

Projektissa viiden Euroopan maan edustajista koostuva konsortio kehitti verkkopohjaisen itsearviointityökalun, digitaalisen työkalupakin, joka sisältää kuusi vuorovaikutusvalmiuden keskeistä ulottuvuutta ja 150 yksittäistä työkalua sekä suositukset työkalujen käyttöön tai ns. räätälöidyn tiekartan parempaan vuorovaikutusvalmiuteen. Kokonaisuus lanseerattiin syksyllä 2022 Euroopan laajuiseen käyttöön viidellä valtakunnallisella seminaarilla. Suomen osalta kehityksestä vastasi Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikkö, joka oli samalla konsortion ainoa ammattikorkeakoulu. (Engagement Readiness Monitor Project n.d.)

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS