Vanhuspalvelulain henkilöstömitoitusta koskevan muutoksen vaikutukset hoidon laatuun, kustannuksiin ja palveluntarjoajan toimintaan
Härkänen, Niina (2023)
Pro gradu -tutkielma
Härkänen, Niina
2023
School of Business and Management, Kauppatieteet
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030730210
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030730210
Tiivistelmä
Lakiin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980 (Vanhuspalvelulakiin) tuli lokakuussa 2020 voimaan muutos, jossa määritettiin tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisen laitoshoidon toimintayksiköissä välitöntä asiakastyötä tekevän henkilöstön vähimmäismitoitus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, millaisia vaikutuksia lakimuutoksella on ollut palvelujen tarjoajien toimintaan. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että palveluntarjoajilla on ollut vaikeuksia lain vaatiman henkilöstömitoituksen täyttämisessä henkilöstöpulan vuoksi. Täyttääkseen vaaditun mitoituksen, palveluntarjoajat ovat muun muassa lisänneet lyhytaikaisten sijaisten käyttöä, turvautuneet vakituisten työntekijöiden joustoihin sekä vähentäneet asiakaspaikkoja. Lain voimaantulolla on ollut sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia hoidon laatuun. Organisaatioissa, joissa työtä on organisotu uudelleen, otettu käyttöön uusia tehtävänkuvia ja lisätty moniammatillisuutta on kyetty lisäämään asiakkaiden kuntouttavaa ja viriketoimintaa, millä on ollut positiivisia vaikutuksia asiakkaiden toimintakykyyn ja vireystilaan. Toisaalta lyhytaikaisten sijaisten käyttö on lisääntynyt, millä on saattanut olla negatiivinen vaikutus hoidon laatuun. Lisäksi henkilöstöpula kuormittaa vakituista henkilöstöä. Suuremman henkilöstömitoituksen ylläpitämisellä on ollut myös merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Henkilöstökulut ovat kasvaneet, ja etenkin vuokratyövoiman käyttö on ollut kallista. Lisäksi asiakaspaikkojen sulkeminen vähentää tuloja. Kasvaneiden kulujen kattamiseksi yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat ovat pyrkineet pääsemään sopimukseen hinnoista kuntien tai hyvinvointialueiden kanssa. Julkisenpuolen rahoitus tulee verovaroista. Ainostaan yksi kahdeksasta haastateltavasta uskoi, että suurempi henkilöstömitoituksella olisi saattanut olla sellaisia laadullisia vaikutuksia, jotka olisivat voineet kompensoida syntyneitä lisäkustannuksia. In October 2020, an amendment of the Elderly Services Act entered into force, which defines the minimum number of personnel working directly with customers. The purpose of this study is to find out what kind of effects the change in the law has had on the activities of service providers. The research was carried out as a qualitative study. The results of the study show that the service providers have had difficulties in achieving enough personnel due to a shortage of personnel. To meet the required staffing, service providers have increased the use of short-term substitutes, resorted to the flexibility of permanent employees, and reduced customer positions. The entry into force of the law has had both positive and negative effects on the quality of care. In organizations where work has been reorganized, new job descriptions have been introduced and multi-professionalism has been added, it has been possible to increase the clients' rehabilitative and stimulating activities, which has had positive effects on the clients' ability to function and their state of alertness. On the other hand, the use of short-term substitutes has increased, which may have had a negative effect on the quality of care. In addition, the staffing shortage puts a strain on permanent staff. Maintaining a larger staff size has also had significant financial effects. Personnel costs have risen, and the use of temporary labor has been expensive. In addition, closing resident places reduces income. To cover the increased costs, private and third sector operators have tried to reach an agreement on prices with municipalities or welfare regions. The financing of the public sector comes mainly from tax funds. Only one of eight interviewees believed that a larger number of personnel could have had such qualitative effects that could partially compensate for the additional costs incurred.