Yhteiskehittämisen työpajat tukevat Satapsykiatrian ja Satakunnan ammattikorkeakoulun välistä yhteistyötä

Korona on haastanut korkeakoulut ja työelämätoimijat pohtimaan yhteistyön tekemistä ja sen tapoja uudella tavalla. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan toimipaikkoihin on ollut hankala tai mahdoton fyysisesti päästä. Toisaalta samalla asiat, joita aikaisemmin ei ole voitu kuvitella etätoteutettaviksi, ovat muuttuneet ”pakon edessä” mahdolliseksi. Tämä on osaltaan madaltanut kynnystä tarttua toimeen ja hyödyntää teknologiaa aivan uusilla alueilla.

Yhteiskehittämisen työpajoilla tarveperusteisiin ratkaisuihin ja systemaattiseen yhteistyöhön

Teknologian käyttöönotossa osaksi käytännön psykiatrista hoitotyötä esiintyy kohtaamisen haasteita teknologioita kehittävien ja sitä hyödyntävien henkilöiden välillä sekä tietämättömyyttä toisten osaamisesta ja teknologian käyttökohteista. Psykiatrista hoitotyötä tekevät henkilöt eivät tiedä uusimman teknologian mahdollisuuksia ja puolestaan teknologian kehittäjät eivät tiedä, mitä tarpeita esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä on ja minkälaisesta teknologiasta psykiatrinen sairaanhoito voisi hyötyä. Tämä vuoksi olemme järjestäneet yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun, Tampereen yliopiston ja Satapsykiatrian henkilöstön kanssa yhteiskehittämistä ja dialogista menetelmää hyödyntäviä työpajoja, ja raportoimme nyt näistä saatuja alustavia tuloksia.

Yhteiskehittämisen ja monialaisen yhteistyön taustalla on Leinon W4-malli (2017, 80–87), jossa korkeakoulujen, organisaatioiden ja opiskelijoiden yhteisten tutkimusaktiviteettien tuloksista hyötyvät monella tapaa kaikki osalliset, mutta tulosten kautta myös ympäröivä yhteiskunta. Leinon W4-mallissa kaikilla osallistuvilla on omat roolinsa ja vastuunsa, ja kaikki saavat oman työnsä näkökulmasta merkittäviä tuloksia.

W4-malli on syntynyt useiden vuosien yritysyhteistyön pohjalta. Mallia on ensisijaisesti käytetty eri tekniikan aloilla tapauksissa, joissa yhteisen ymmärryksen rakentaminen on ollut keskiössä. Nyt mallia sovellettiin ensimmäistä kertaa sosiaali- ja terveysalalle järjestämällä yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun, Tampereen yliopiston ja Satapsykiatrian henkilöstön kanssa yhteiskehittämistä ja dialogista menetelmää hyödyntäviä työpajoja, joissa digitalisaation ja erilaisten teknologiaratkaisujen mahdollisuuksia esiteltiin alan asiantuntijoille. Ennen tätä asiantuntijoille järjestettyä yhteiskehittämisen työpajaa toteutettiin sote-alan opiskelijoille samansisältöinen työpaja pilotointimielessä.

W4-mallissa organisaatiot tuovat yhteistyöhön selkeästi jäsenneltyjä tarpeitaan ja saavat yhteiskehittämisen tuloksena muun muassa fokusoitua teknologiatietoa, menetelmiä ja kehittämisideoita. Ne saavat myös käytännön kokeiluihin perustuvaa yksityiskohtaista tietoa mahdollisuuksista, haasteista ja toimimattomista sovelluksista esim. investointi- ja kehittämissuunnittelun tueksi. Lisäksi organisaatiot saavat tietoa teknologioiden luomista mahdollisuuksista ja toisaalta uutta näkemystä niiden hyödyntämisen esteistä.

Korkeakouluille yhteiskehittäminen puolestaan tuottaa ymmärrystä työelämän organisaatioiden tarpeista ja haasteista, jota ne voivat hyödyntää edelleen esimerkiksi koulutusten suunnittelussa. Yhteiskehittäminen mahdollistaa korkeakouluille uutta tietoa erilaisten teknologioiden hyödyntämismahdollisuuksista sekä niiden mahdollisista esteistä. Nämä lisäävät yhteistä osaamista, joiden kautta saadaan kehittämisideoita sekä aineistoa tieteellisiin ja ammatillisiin julkaisuihin.

Myös opiskelijoiden rooli yhteiskehittämisessä on merkittävä. Opiskelijat tuovat yhteistyöhön erityisesti motivaation tutkia uusia asioita sekä avoimen asenteen. Kun TKI-työtä tehdään yhdessä, kaikki hyötyvät yhteiskehittämisestä monella tavalla.

Digitalisaatio psykiatriassa

Erityisesti korona-aika lisäsi digitaalisten teknologioiden käyttöönottoa rajusti ja pakotti psykiatrisen hoitotyön miettimään vaihtoehtoisia menetelmiä lähitapaamisille asiakkaiden kanssa. Tällä hetkellä psykiatrisessa hoitotyössä erilaisten digitaalisten menetelmien käyttöönottoon kohdistuukin nyt paljon odotuksia ja lupauksia (mm. Talvitie-Lamberg ym. 2018), joita ovat muun muassa tekoälyyn ja koneoppimiseen sekä uusiin ratkaisuihin, kuten mobiilisovelluksiin, internetin terveysaiheisiin sivustoihin ja erilaisiin palvelualustoihin liittyvät odotukset (Kaasalainen & Neittaanmäki 2018).

Erilaisten teknologioiden käyttöönotto psykiatrisessa hoitotyössä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä digitaalisten ratkaisujen käyttäminen arjessa tarvitsee tuekseen toimintatapojen muutoksen (Huhtasalo 2022). Muutos on haastavaa, sillä esimerkiksi sairaaloissa hoitotyön käytänteillä, toimintatavoilla ja psykiatrisella hoitokulttuurilla on pitkä historia. Sairaalaorganisaation toimintakulttuuri ja -tavat muuttuvat hitaasti.

Psykiatrinen hoitotyö ei olekaan ottanut teknologiaa saman tahtisesti tai samalla laajuudella käyttöön kuin esimerkiksi somaattisiin sairauksiin keskittyvät sairaalaorganisaatiot, sillä erityisesti hoitajat ovat olleet huolissaan teknologian tulosta potilaan ja hoitajan väliseen vuorovaikutukseen ja psykiatriseen hoitosuhteeseen (Stenberg ym. 2016). Teknologian käyttöönotossa tuleekin huomioida niin hoitajien tarpeet, kuten resurssit, tuki sekä riittävät tiedot teknologian turvallisuudesta ja eettisyydestä potilastyössä sekä niiden soveltuvuus kullekin asiakkaalle. (Kurki 2014.)

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tulokset erilaisten sovellusten ja digitaalisten terapeuttisten menetelmien käytöstä ovat psykiatrisessa hoitotyössä hyviä ja niiden käyttöönotolla on runsaasti positiivisia vaikutuksia. Ne esimerkiksi monipuolistavat psykiatrista hoitotyötä, ovat kustannustehokkaita, helpottavat avun saatavuutta, lisäävät potilaan hoitoon sitoutumista ja osallisuutta sekä keskittävät hoitajien aikaa hoitotyössä “olennaiseen”, kuten esimerkiksi läsnäoloon potilaan kanssa. (Funk ym. 2020).

Teknologiaa voidaan sillä välin valjastaa sairaalaympäristössä yksinkertaisempien tehtävien hoitamiseen, kuten lääkkeiden ja vuodevaatteiden kuljetukseen (Kumar ym., 2018). Myös potilaiden itsensä on havaittu olevan kiinnostuneita käyttämään esimerkiksi mobiilisovelluksia osana mielenterveytensä hoitoa (Torous ym. 2014).

Työelämän näkökulma yhteistyöhön ja sen etuihin

Satapsykiatriassa teknologiset ratkaisut eivät ole vielä laajasti tai systemaattisesti käytössä. Tällä hetkellä erilaisten digitaalisten teknologiaratkaisujen käyttö on painottunut asiasta kiinnostuneiden henkilöiden varaan. Satapsykiatrialla asiaan on havahduttu ja siihen toivotaan muutosta erilaisten työryhmien avulla sekä tekemällä yhteistyötä Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa. Yhteistyö Satapsykiatrian ja Satakunnan ammattikorkeakoulun välillä on jo osoittautunut ensiarvoisen tärkeäksi väyläksi saada teknologia osaksi psykiatrista hoitotyötä. Työelämän näkökulmasta on oleellista löytää käytännöt, mitkä tukevat digitaalisten näyttöön perustuvien menetelmien löytämistä ja käyttöönottoa. Tämä edesauttaa hoitohenkilökunnan näkökulman laajentamista siihen, miten teknologia pystyy tukemaan hoitotyötä tulevaisuudessa.

Yhteistyön avulla jokainen toimija pystyy keskittymään omaan tehtäväalueeseensa, jolloin Satapsykiatrialla hoitajat voivat keskittyä pelkästään teknologian testaukseen. Ensiarvoisen tärkeänä asiana nousee myös ajan resursointi, organisointi ja riittävien tukitoimien luominen Satapsykiatrian sisälle. Vahva työelämän ja ammattikorkeakoulun välinen yhteistyö korostuu koko prosessin aikana haasteen kuvaamisesta uuden menetelmän tai välineen käytön juurruttamiseen asti.

Työelämän saama tuki korkeakoululta laitetestauksessa edesauttaa laitteen oikeinkäyttöä. Mikäli uuden teknologian jalkauttaminen on puutteellista, käytöstä koettu hyöty jää todennäköisesti huonoksi. Uusilla teknologioilla haetaan ennen kaikkea uudenlaisia tutkittuja menetelmiä psykiatriseen hoitotyöhön, joiden tulisi ensisijaisesti parantaa hoidon laatua sekä hoitohenkilökunnan työpainetta ja samalla yhteiskunnallista kustannustehokkuutta.

Työpajoista saadut kokemukset ja seuraavat askeleet

Maailmantilanteen epävakaus on lisännyt mielenterveyspalvelujen tarvetta, mutta myös digitaalisten palveluiden ja valmiuksien tarvetta psykiatrisen hoidon alalla. Tarpeita vastaavien digitaalisten ratkaisujen kehittäminen ja toteutus edellyttävät alan asiantuntijoilta ja teknologian kehittäjiltä yhteistä näkemystä. Tässä kehittämistutkimuksessa hyödynsimme Satakunnan ammattikorkeakoulun, Tampereen yliopiston ja Satapsykiatrian henkilöstön kesken pidettyjä dialogisia työpajoja yhteiskehittämisen työkaluna.

Järjestetyissä yhteiskehittämisen työpajoissa psykiatrisen hoitotyön asiantuntijat kuvasivat käytännön haasteita ja ongelmia, joihin yhdessä mietittiin erilaisia teknologiaratkaisuja. Näiden haasteiden esiintuominen oli oleellisen tärkeää yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi. Työpajoissa panostettiin myös hoitajien teknologiatietouden lisäämiseen, sillä kaikilla ei välttämättä ole riittävää tietämystä erilaisista ajankohtaisista teknologiaratkaisuista. Yhteinen ymmärrys, joka ylittää alakohtaiset rajat, voi syntyä ja syventyä vain sitä kautta, että osapuolet jakavat tietoa toisilleen, tulevat tietoiseksi toistensa osaamisesta ja arvostavat toisiaan (Edwards, 2010).

Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että hyvin valmistellut, dialogiset työpajat eri alojen asiantuntijoiden ja organisaatioiden kesken ovat keskeinen ja toimiva työkalu teknologian ja palvelujen kehittämisessä ja käyttöönotossa. Yhteisesti rakennetun ymmärryksen pohjalta edistetään kehitettävien teknologiaratkaisujen tarvelähtöisyyttä, madalletaan kynnystä niiden käyttöönottoon, kartutetaan ammattilaisten osaamista ja edellytyksiä palveluiden kehittämiselle sekä edistetään vuoropuhelua korkeakoulujen ja työelämän välillä.

Yhteistyön seuraava askel on keskittyä työpajoista syntyneiden ideoiden jatkokehittämiseen. Näitä ovat esimerkiksi teknologian mahdollisuudet voinnin etäseurannassa, rentoutumisen tukena ja aistikuorman kartoittamisessa.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS