Tapaustutkimus organisaation muutostilanteesta, miten sitoutua ja johtaa itseään?
Kontiola, Johanna (2022)
Kontiola, Johanna
Lapin yliopisto
2022
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051335447
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051335447
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen ongelmanasettelu liittyy itsensä johtamiseen julkisen sektorin organisaatiomuutoksen kontekstissa. Se pohtii, kuinka työntekijät ja esimiehet johtavat itseään. Aiemmin itsensä johtamisesta on tehty lähinnä kvantiatiivisin menetelmin toteutettuja tutkimuksia, jotka eivät ole liittyneet organisaatiomuutoksiin. Lisäksi tarkastellaan organisaatioon sitoutumista, miten sitoutuminen muuttuu affektiivisen, normatiivisen ja jatkuvuus-sitoumuksen osalta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin saman organisaatiomuutostilanteen kokeneiden työntekijöiden ja esimiesten kokemuksia, itsensä johtamisen motivaation, tarpeen, hyödyn ja käytännön kautta. Tutkimuksen viitekehys pohjautuu Castanheiran, Pina e Cunhan ja Regon (2017) kvalitatiivisen itsensä johtamisen ajatukseen, minkä mukaan itsensä johtaminen voidaan kääntää kyvykkyydeksi käsitellä neljää vastinparia: haasteet ja rutiini, suhde itseen ja suhde toisiin, henkilökohtainen tyytyväisyys ja ammatillinen täyttymys sekä mieli ja keho. Allenin, Meyerin ja Topolnytskyn (1998) ajatusten pohjalta työssä tutkittiin työntekijöiden sitoutumisen astetta, miten se muuttui.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jonka kohderyhmänä olivat saman organisaatiomuutoksen kokeneet henkilöt. Aineisto kerättiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja analysoitiin teoriaohjaavalla menetelmällä. Tutkimustuloksena todetaan, että sitoutuminen löystyy, tihentyy tai siinä ei tapahdu muutoksia. Tutkimuksessa löydettiin sitoutumista heikentäviä tai sitä lisääviä tekijöitä. Itseään johtava työntekijä säilyttää muutostilanteessa proaktiivisen työotteen, joka lisää työtehoa ja kiinnostusta toimia organisaation hyväksi kompleksisista muutoksista huolimatta. Kontribuutio johtamiselle on, että sitoutumisen löyhentyessä on kiinnitettävä huomioita vähenevää sitoutumista kokeviin työntekijöihin, heidän tukemiseensa ja motivoimiseensa. Erityisesti tarvitaan johtamisen taitoa fasilitoida kompleksisia muutoksia.
Tutkimuksessa tarkasteltiin saman organisaatiomuutostilanteen kokeneiden työntekijöiden ja esimiesten kokemuksia, itsensä johtamisen motivaation, tarpeen, hyödyn ja käytännön kautta. Tutkimuksen viitekehys pohjautuu Castanheiran, Pina e Cunhan ja Regon (2017) kvalitatiivisen itsensä johtamisen ajatukseen, minkä mukaan itsensä johtaminen voidaan kääntää kyvykkyydeksi käsitellä neljää vastinparia: haasteet ja rutiini, suhde itseen ja suhde toisiin, henkilökohtainen tyytyväisyys ja ammatillinen täyttymys sekä mieli ja keho. Allenin, Meyerin ja Topolnytskyn (1998) ajatusten pohjalta työssä tutkittiin työntekijöiden sitoutumisen astetta, miten se muuttui.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jonka kohderyhmänä olivat saman organisaatiomuutoksen kokeneet henkilöt. Aineisto kerättiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja analysoitiin teoriaohjaavalla menetelmällä. Tutkimustuloksena todetaan, että sitoutuminen löystyy, tihentyy tai siinä ei tapahdu muutoksia. Tutkimuksessa löydettiin sitoutumista heikentäviä tai sitä lisääviä tekijöitä. Itseään johtava työntekijä säilyttää muutostilanteessa proaktiivisen työotteen, joka lisää työtehoa ja kiinnostusta toimia organisaation hyväksi kompleksisista muutoksista huolimatta. Kontribuutio johtamiselle on, että sitoutumisen löyhentyessä on kiinnitettävä huomioita vähenevää sitoutumista kokeviin työntekijöihin, heidän tukemiseensa ja motivoimiseensa. Erityisesti tarvitaan johtamisen taitoa fasilitoida kompleksisia muutoksia.