Tapaturmaisten aivovammojen diagnostiikka ja tutkiminen päivystyksessä
Kokkonen, Otto; Keskiväli, Samuli (2022-04-12)
Tapaturmaisten aivovammojen diagnostiikka ja tutkiminen päivystyksessä
Kokkonen, Otto
Keskiväli, Samuli
(12.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041429241
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041429241
Tiivistelmä
Päähän kohdistunut isku on yleinen syy potilaan päätymiselle
päivystyspolikliinisiin tutkimuksiin. Päävammapotilaan oirekuva ja sen
kehittyminen vaihtelevat tapauskohtaisesti ja vakavimmillaan kyseessä on
potilaan henkeä ja toimintakykyä uhkaava vaurio aivokudoksessa.
Traumaattiseksi aivovammaksi (TBI - traumatic brain injury) luokitellaan
ulkoisen voiman aiheuttama aivojen toiminnan häiriö tai rakenteellinen
vaurio. Vaikka suurin osa traumaattisista aivovammoista on luokiteltavissa
lieviksi, on tämän ryhmän joukossa potilaita, joille kehittyy jälkioireita
kuukausien kuluttua tapaturmasta. Näiden potilaiden oireiden kehittymistä
ennustavia kliinisiä työkaluja ei olla onnistuttu tunnistamaan toistaiseksi.
Aivoissa vamman seurauksena tapahtuvien muutosten
monimutkaisuuden vuoksi aivovammat muodostavat niin määritelmällisiä
kuin diagnostisia haasteita. Päävammapotilaan tilaa arvioidaan akuutissa
vaiheessa anamnestisten tietojen, kliinisen statuksen ja tarvittaessa
valikoitujen konetutkimuksien avulla (pään tietokonetomografia,
magneettikuvaus). Tämänhetkisenä diagnostisen kehityksen kohteena
ovat etenkin magneettikuvantaminen sekä vielä tutkimuskäytössä olevat
verestä mitattavat biomarkkerit. Teknisestä kehityksestä huolimatta
jokaiselle päävammapotilaalle tulisi suorittaa etenkin tarpeeksi kattava
kliininen neurologinen status ja kartoittaa tärkeimmät anamnestiset tiedot,
koska nämä tiedot suuntaavat potilaan jatkohoitoa- ja tutkimuksia.
Aivovamman tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa
nopeuttaisi potilaan ohjaamista tarvittavaan hoitoon.
Tässä tutkielmassa kuvailtiin esitietoja, oireita ja löydöksiä Tyks Akuutin
päivystyspoliklinikalla tutkituilla päävammapotilailla ja vertailtiin niitä
hoitovastuussa olleiden lääkäreiden kirjaamiin potilasteksteistä ilmeneviin
havaintoihin. Hankkeen tarkoituksena oli tutkia päävammapotilaiden
vamman taustalla olleita tekijöitä ja tarkastella päivystyspoliklinikalla
suoritettujen tutkimusten laatua ja yhteneväisyyttä. Lisäksi arvioitiin
kahden aivovammadiagnostiikassa käytössä olevan kyselylomakkeen
GOAT ja SCAT3 käytännöllisyyttä päivystyspolikliinisissä olosuhteissa.
Hoitovastuullisten lääkärien kirjausten ja tutkimuksessa kerättyjen tietojen
ristiriitaisuus antaa viitteitä päävammapotilaiden kliinisten tutkimusten ja
kerättyjen anamnestisten tietojen vajavaisuudesta päivystyspoliklinikalla.
päivystyspolikliinisiin tutkimuksiin. Päävammapotilaan oirekuva ja sen
kehittyminen vaihtelevat tapauskohtaisesti ja vakavimmillaan kyseessä on
potilaan henkeä ja toimintakykyä uhkaava vaurio aivokudoksessa.
Traumaattiseksi aivovammaksi (TBI - traumatic brain injury) luokitellaan
ulkoisen voiman aiheuttama aivojen toiminnan häiriö tai rakenteellinen
vaurio. Vaikka suurin osa traumaattisista aivovammoista on luokiteltavissa
lieviksi, on tämän ryhmän joukossa potilaita, joille kehittyy jälkioireita
kuukausien kuluttua tapaturmasta. Näiden potilaiden oireiden kehittymistä
ennustavia kliinisiä työkaluja ei olla onnistuttu tunnistamaan toistaiseksi.
Aivoissa vamman seurauksena tapahtuvien muutosten
monimutkaisuuden vuoksi aivovammat muodostavat niin määritelmällisiä
kuin diagnostisia haasteita. Päävammapotilaan tilaa arvioidaan akuutissa
vaiheessa anamnestisten tietojen, kliinisen statuksen ja tarvittaessa
valikoitujen konetutkimuksien avulla (pään tietokonetomografia,
magneettikuvaus). Tämänhetkisenä diagnostisen kehityksen kohteena
ovat etenkin magneettikuvantaminen sekä vielä tutkimuskäytössä olevat
verestä mitattavat biomarkkerit. Teknisestä kehityksestä huolimatta
jokaiselle päävammapotilaalle tulisi suorittaa etenkin tarpeeksi kattava
kliininen neurologinen status ja kartoittaa tärkeimmät anamnestiset tiedot,
koska nämä tiedot suuntaavat potilaan jatkohoitoa- ja tutkimuksia.
Aivovamman tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa
nopeuttaisi potilaan ohjaamista tarvittavaan hoitoon.
Tässä tutkielmassa kuvailtiin esitietoja, oireita ja löydöksiä Tyks Akuutin
päivystyspoliklinikalla tutkituilla päävammapotilailla ja vertailtiin niitä
hoitovastuussa olleiden lääkäreiden kirjaamiin potilasteksteistä ilmeneviin
havaintoihin. Hankkeen tarkoituksena oli tutkia päävammapotilaiden
vamman taustalla olleita tekijöitä ja tarkastella päivystyspoliklinikalla
suoritettujen tutkimusten laatua ja yhteneväisyyttä. Lisäksi arvioitiin
kahden aivovammadiagnostiikassa käytössä olevan kyselylomakkeen
GOAT ja SCAT3 käytännöllisyyttä päivystyspolikliinisissä olosuhteissa.
Hoitovastuullisten lääkärien kirjausten ja tutkimuksessa kerättyjen tietojen
ristiriitaisuus antaa viitteitä päävammapotilaiden kliinisten tutkimusten ja
kerättyjen anamnestisten tietojen vajavaisuudesta päivystyspoliklinikalla.