Puheen tuoton kuntoutuksen vaikutusten yleistyminen afasiassa
Laankoski, Auli (2021-10-29)
Puheen tuoton kuntoutuksen vaikutusten yleistyminen afasiassa
Laankoski, Auli
(29.10.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021111855989
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021111855989
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin puheen tuoton kuntoutuksen vaikutusten kielellistä yleistymistä henkilöillä, joilla on afasia aivoverenkiertohäiriön seurauksena. Tarkoituksena oli tutkia, kuinka paljon afasian kuntoutustutkimuksissa on tutkittu kuntoutusvaikutusten yleistymistä, millaisia yleistymisen muotoja tutkimuksissa on tarkasteltu ja onko yleistymisestä saatu tilastollista näyttöä.
Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkasteltiin puheen tuoton kuntoutuksen vaikutuksia käsitteleviä kokeellisia tapaustutkimuksia. Katsauksen aineisto perustuu Suomen Puheterapeuttiliitto ry:n Hyvät Puheterapiakäytännöt Afasiassa -hankkeessa tehtyyn systemaattiseen tiedonhakuun, laadun arviointiin ja karsintaan. Jatkokarsinnan jälkeen aineistoon valikoitui 48 artikkelia, joista selvitettiin vastaukset tutkimuskysymyksiin. Yleistyminen jaettiin eri muotoihin käyttäen Websterin ja kollegojen (2015) esittämää viitekehystä.
Tutkimuksista 81 %:ssa tutkittiin yhtä tai useampaa yleistymisen tyyppiä, ja näistä 79 %:ssa yleistymistä tarkasteltiin tilastollisesti. Selvästi yleisimmin tutkittu yleistymisen muoto oli harjoitelluista sanoista harjoittelemattomiin sanoihin. Seuraavaksi eniten tutkittiin yleistymistä harjoitelluista sanoista jatkuvaan puheeseen. Lisäksi tutkimuksissa tarkasteltiin kahdeksaa muuta yleistymisen muotoa. Yleistymistä tilastollisesti tarkastelevista tutkimuksista 78 %:ssa todennettiin yleistymistä ainakin yhdessä tutkituista yleistymisen muodoista ja yhdellä tutkittavista. Yleistymistä todennettiin yhteensä 36 %:lla tutkittavista ja 31 %:ssa kaikista tehdyistä tilastoanalyyseista. Yleistymistä harjoitelluista sanoista harjoittelemattomiin sanoihin todennettiin 57 %:ssa tutkimuksista, 22 %:lla tutkittavista ja 19 %:ssa tilastoanalyyseista. Muiden yleistymisen muotojen kohdalla tutkimusten lukumäärät olivat liian pieniä yleisten päätelmien tekemiseen.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että afasian kuntoutusvaikutusten yleistymiseen osoitetaan tutkimuksissa mielenkiintoa. Tutkittujen yleistymisen muotojen määrän perusteella yleistyminen hahmotetaan monipuolisesti. Pääosa tutkimuksesta kohdistuu kuitenkin yhteen yleistymisen muotoon, yleistymiseen harjoitelluista sanoista harjoittelemattomiin sanoihin. Yleistymistä todettiin alle puolella tutkittavista ja alle kolmasosassa tilastoanalyyseista, joten yleistymistä tapahtuu rajallisesti. Tuloksella on kliinistä merkitystä, koska kuntoutusvaikutukset
eivät tällä perusteella yleisty suurella osalla tutkittavista.
Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkasteltiin puheen tuoton kuntoutuksen vaikutuksia käsitteleviä kokeellisia tapaustutkimuksia. Katsauksen aineisto perustuu Suomen Puheterapeuttiliitto ry:n Hyvät Puheterapiakäytännöt Afasiassa -hankkeessa tehtyyn systemaattiseen tiedonhakuun, laadun arviointiin ja karsintaan. Jatkokarsinnan jälkeen aineistoon valikoitui 48 artikkelia, joista selvitettiin vastaukset tutkimuskysymyksiin. Yleistyminen jaettiin eri muotoihin käyttäen Websterin ja kollegojen (2015) esittämää viitekehystä.
Tutkimuksista 81 %:ssa tutkittiin yhtä tai useampaa yleistymisen tyyppiä, ja näistä 79 %:ssa yleistymistä tarkasteltiin tilastollisesti. Selvästi yleisimmin tutkittu yleistymisen muoto oli harjoitelluista sanoista harjoittelemattomiin sanoihin. Seuraavaksi eniten tutkittiin yleistymistä harjoitelluista sanoista jatkuvaan puheeseen. Lisäksi tutkimuksissa tarkasteltiin kahdeksaa muuta yleistymisen muotoa. Yleistymistä tilastollisesti tarkastelevista tutkimuksista 78 %:ssa todennettiin yleistymistä ainakin yhdessä tutkituista yleistymisen muodoista ja yhdellä tutkittavista. Yleistymistä todennettiin yhteensä 36 %:lla tutkittavista ja 31 %:ssa kaikista tehdyistä tilastoanalyyseista. Yleistymistä harjoitelluista sanoista harjoittelemattomiin sanoihin todennettiin 57 %:ssa tutkimuksista, 22 %:lla tutkittavista ja 19 %:ssa tilastoanalyyseista. Muiden yleistymisen muotojen kohdalla tutkimusten lukumäärät olivat liian pieniä yleisten päätelmien tekemiseen.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että afasian kuntoutusvaikutusten yleistymiseen osoitetaan tutkimuksissa mielenkiintoa. Tutkittujen yleistymisen muotojen määrän perusteella yleistyminen hahmotetaan monipuolisesti. Pääosa tutkimuksesta kohdistuu kuitenkin yhteen yleistymisen muotoon, yleistymiseen harjoitelluista sanoista harjoittelemattomiin sanoihin. Yleistymistä todettiin alle puolella tutkittavista ja alle kolmasosassa tilastoanalyyseista, joten yleistymistä tapahtuu rajallisesti. Tuloksella on kliinistä merkitystä, koska kuntoutusvaikutukset
eivät tällä perusteella yleisty suurella osalla tutkittavista.