Lähisuhdeväkivalta pandemian varjossa : yhteiskunnallisen kriisitilanteen vaikutuksia lähisuhdeväkivaltaa kokevien avunsaannin mahdollisuuksiin
Mielismäki, Hanna (2021-10-25)
Lähisuhdeväkivalta pandemian varjossa : yhteiskunnallisen kriisitilanteen vaikutuksia lähisuhdeväkivaltaa kokevien avunsaannin mahdollisuuksiin
Mielismäki, Hanna
(25.10.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021110453771
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021110453771
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee lähisuhdeväkivaltaa kokevien avunsaannin mahdollisuuksia COVID-19-pandemian aikana. Työn lähtökohtana on, että yhteiskunnalliset kriisit lisäävät väkivallan riskiä. Koronavirusepidemian hallintaan liittyvät yhteiskunnalliset rajoitustoimet ovat kaventaneet yksilöiden toimintaympäristöä kotioloihin, joka on lähisuhdeväkivallan tyypillinen konteksti. Samaan aikaan rajoitukset ovat kohdistuneet julkisten palvelujen saatavuuteen ja auttamisjärjestelmään. Tutkielmassa analysoidaan väkivaltatyöntekijöiden näkemyksiä siitä, miten yhteiskunnallinen kriisi on vaikuttanut turvakotien ja väkivaltatyön avopalvelujen asiakkaiden tilanteisiin sekä mahdollisuuksiin hakeutua avun piiriin ja saada tarvitsemaansa tukea palvelujärjestelmältä. Epidemian hallintaan liittyvät rajoitustoimet luovat tähän erityisen jännitteen yksilön oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Tutkimustehtävää ohjaa rakenteellisen oikeudenmukaisuustyön viitekehys. Työn tarkoituksena on tunnistaa ja tuoda näkyväksi tekijöitä, jotka ovat heikentäneet yksilön asemaa ja tämän oikeutta yhteiskunnan palveluihin. Tarkastelun kohteina ovat yksilön toimintamahdollisuudet ja toimintakyky sekä palvelujärjestelmän rakenteet ja käytännöt. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta fokusryhmähaastattelusta, joihin on osallistunut yhteensä 27 turvakotien ja väkivaltatyön avopalvelujen kriisi- ja väkivaltatyön asiantuntijaa. Aineisto on kerätty tammi–huhtikuun 2021 aikana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Tampereen yliopiston ja Turun yliopiston yhteisessä Koronaepidemian vaikutukset lähisuhdeväkivallan kokemuksiin ja palveluiden käyttöön (KOVÄ) -tutkimushankkeessa. Analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Väkivaltatyöntekijöiden näkemysten perusteella lähisuhdeväkivaltaa kokevien mahdollisuudet hakeutua avun piiriin ja saada tarvitsemaansa tukea palvelujärjestelmältä ovat vaikeutuneet pandemian aikana. Yksilöiden toimintakyky ja toimintamahdollisuudet ovat heikentyneet kriisitilanteen luoman paineistetun arjen ja väkivallan sosiaalisen kontrollin vaikutuksesta. Tuloksissa korostuu väkivaltaa kokevien oman sosiaalisen verkoston merkitys ensisijaisena tukena sekä sen haavoittuvuus epidemian rajatessa sosiaalista kanssakäymistä. Virallisen tuen piirissä palvelujen karsiminen on estänyt tai hidastanut erityisesti peruspalveluihin pääsyä. Rakenteellisena ongelmana näyttäytyy asiakkaiden tilanteiden koordinaation puute, mikä on vähentänyt myönteisten siirtymien mahdollisuuksia peruspalvelujen ja väkivaltaerityisten palvelujen välillä. Etäpalveluihin siirtyminen taas on vähentänyt palveluammattilaisten mahdollisuuksia havaita väkivallan merkkejä yksilöiden tilanteissa. Palvelukohtaamisissa väkivallan puheeksi ottamisen puute on vähentänyt ohjautumista tuen piiriin ja väkivaltaerityisiin palveluihin. Tuloksissa kuvastuu väkivaltatyöntekijöiden huoli siitä, että pandemia vie liikaa huomiota lähisuhdeväkivaltaa kokevien avuntarpeilta. Avunsaannin mahdollisuuksia kapeuttavat rakenteet ja käytännöt näyttäytyvät eriarvoistavina. Ne heikentävät lähisuhdeväkivaltaa kokevan asemaa avunhakijana sekä tämän oikeutta julkisiin palveluihin, psykososiaaliseen hyvinvointiin ja fyysiseen koskemattomuuteen. Tämä mahdollistaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen jatkumisen, minkä seuraukset voivat olla vakavia.
Tutkimustulokset tuovat näkökulmia palvelujen kehittämiseen esimerkiksi palvelujärjestelmän toimintojen resursoinnissa, kohdentamisessa, palvelumuodoissa ja henkilökohtaisissa vuorovaikutustilanteissa. Avun hakemiseen ja avun saamiseen liittyvät riskit pandemian kaltaisen yhteiskunnallisen kriisin aikana on tärkeä tunnistaa ja näin taata yksilöille se perustuslaillinen oikeus sosiaaliseen turvallisuuteen, mikä hyvinvointivaltion lupauksiin kuuluu.
Väkivaltatyöntekijöiden näkemysten perusteella lähisuhdeväkivaltaa kokevien mahdollisuudet hakeutua avun piiriin ja saada tarvitsemaansa tukea palvelujärjestelmältä ovat vaikeutuneet pandemian aikana. Yksilöiden toimintakyky ja toimintamahdollisuudet ovat heikentyneet kriisitilanteen luoman paineistetun arjen ja väkivallan sosiaalisen kontrollin vaikutuksesta. Tuloksissa korostuu väkivaltaa kokevien oman sosiaalisen verkoston merkitys ensisijaisena tukena sekä sen haavoittuvuus epidemian rajatessa sosiaalista kanssakäymistä. Virallisen tuen piirissä palvelujen karsiminen on estänyt tai hidastanut erityisesti peruspalveluihin pääsyä. Rakenteellisena ongelmana näyttäytyy asiakkaiden tilanteiden koordinaation puute, mikä on vähentänyt myönteisten siirtymien mahdollisuuksia peruspalvelujen ja väkivaltaerityisten palvelujen välillä. Etäpalveluihin siirtyminen taas on vähentänyt palveluammattilaisten mahdollisuuksia havaita väkivallan merkkejä yksilöiden tilanteissa. Palvelukohtaamisissa väkivallan puheeksi ottamisen puute on vähentänyt ohjautumista tuen piiriin ja väkivaltaerityisiin palveluihin. Tuloksissa kuvastuu väkivaltatyöntekijöiden huoli siitä, että pandemia vie liikaa huomiota lähisuhdeväkivaltaa kokevien avuntarpeilta. Avunsaannin mahdollisuuksia kapeuttavat rakenteet ja käytännöt näyttäytyvät eriarvoistavina. Ne heikentävät lähisuhdeväkivaltaa kokevan asemaa avunhakijana sekä tämän oikeutta julkisiin palveluihin, psykososiaaliseen hyvinvointiin ja fyysiseen koskemattomuuteen. Tämä mahdollistaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen jatkumisen, minkä seuraukset voivat olla vakavia.
Tutkimustulokset tuovat näkökulmia palvelujen kehittämiseen esimerkiksi palvelujärjestelmän toimintojen resursoinnissa, kohdentamisessa, palvelumuodoissa ja henkilökohtaisissa vuorovaikutustilanteissa. Avun hakemiseen ja avun saamiseen liittyvät riskit pandemian kaltaisen yhteiskunnallisen kriisin aikana on tärkeä tunnistaa ja näin taata yksilöille se perustuslaillinen oikeus sosiaaliseen turvallisuuteen, mikä hyvinvointivaltion lupauksiin kuuluu.