Jutun palauttaminen rikosprosessissa erityisesti uuden seikan tai todisteen perusteella
Niskala, Anniina (2021-09-16)
Niskala, Anniina
Lapin yliopisto
16.09.2021
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091646409
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091646409
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää jutun palauttamiselle asetettuja edellytyksiä rikosasiassa palauttamisinstituutiota koskevan nykyisen voimassa olevan oikeuden valossa. Keskeinen tutkimuskysymys on se, milloin rikosasian palauttaminen takaisin alempaan oikeusasteeseen sen uutta käsittelyä ja lopullista ratkaisemista varten tulee kyseeseen. Jutun palauttamisesta ei säädetä nimenomaisesti laissa, vaan instituutio perustuu oikeuskirjallisuuteen ja -käytäntöön. Jutun palauttamista koskevaa harkintaa ohjaavat vakiintuneet käytänteet, tietyt oikeusperiaatteet sekä niihin liittyvä sääntely. Keskeisimmiksi periaatteiksi voidaan katsoa oikeusastejärjestyksen periaate ja oikeusturva, joiden turvaaminen on aina palauttamismenettelyn taustalla.
Tutkielmassa käsitellään palauttamisharkintaa sekä palauttamisen yleisten että erityisten edellytysten näkökulmasta. Palauttamisperusteita koskevana erityiskysymyksenä tarkastellaan uuden oikeudenkäyntiaineiston merkitystä palauttamisperusteena. Toisena tutkimuskysymyksenä onkin, mikä saattaa rikosasiassa johtaa siihen, että oikeudenkäyntiaineiston muuttuminen eli uudet seikat tai todisteet tulevat palauttamisperusteena kyseeseen. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi erityiset palauttamisperusteet on jaoteltu tutkielmassa kahteen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat sellaiset palauttamisperusteet, joiden käsillä olo on vaikuttanut oikeudenkäyntimenettelyn ja tuomion lainmukaisuuteen kokonaisuudessaan. Toiseen luokkaan taas sisältyvät kaikki muut erityiset palauttamisperusteet, joiden vaikutus ei välttämättä ulotu aiempaan menettelyyn ja tuomioon kokonaisuudessaan. Jälkimmäisen luokan kohdalla, joihin uudet seikat ja uudet todisteet kuuluvat, palauttamista koskeva päätöksenteko edellyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa.
Tutkielman pääasiallisena metodina käytetään lainoppia, jota on täydennetty oikeusvertailulla Ruotsin voimassa olevaan oikeuteen. Suomen ja Ruotsin oikeusjärjestysten vertailu on perusteltua ottaen huomioon prosessilakiemme samankaltaisuuden lisäksi se seikka, että ennen Veikko Reinikaisen vuonna 1956 kirjoittamaa väitöskirjaa on suomalainen palauttamisinstituutio lähtökohtaisesti perustunut ruotsalaiseen oikeuskirjallisuuteen. Reinikaisen perustamaa systematiikkaa on noudatettu myös tässä tutkielmassa.
Tutkielmassa käsitellään palauttamisharkintaa sekä palauttamisen yleisten että erityisten edellytysten näkökulmasta. Palauttamisperusteita koskevana erityiskysymyksenä tarkastellaan uuden oikeudenkäyntiaineiston merkitystä palauttamisperusteena. Toisena tutkimuskysymyksenä onkin, mikä saattaa rikosasiassa johtaa siihen, että oikeudenkäyntiaineiston muuttuminen eli uudet seikat tai todisteet tulevat palauttamisperusteena kyseeseen. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi erityiset palauttamisperusteet on jaoteltu tutkielmassa kahteen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat sellaiset palauttamisperusteet, joiden käsillä olo on vaikuttanut oikeudenkäyntimenettelyn ja tuomion lainmukaisuuteen kokonaisuudessaan. Toiseen luokkaan taas sisältyvät kaikki muut erityiset palauttamisperusteet, joiden vaikutus ei välttämättä ulotu aiempaan menettelyyn ja tuomioon kokonaisuudessaan. Jälkimmäisen luokan kohdalla, joihin uudet seikat ja uudet todisteet kuuluvat, palauttamista koskeva päätöksenteko edellyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa.
Tutkielman pääasiallisena metodina käytetään lainoppia, jota on täydennetty oikeusvertailulla Ruotsin voimassa olevaan oikeuteen. Suomen ja Ruotsin oikeusjärjestysten vertailu on perusteltua ottaen huomioon prosessilakiemme samankaltaisuuden lisäksi se seikka, että ennen Veikko Reinikaisen vuonna 1956 kirjoittamaa väitöskirjaa on suomalainen palauttamisinstituutio lähtökohtaisesti perustunut ruotsalaiseen oikeuskirjallisuuteen. Reinikaisen perustamaa systematiikkaa on noudatettu myös tässä tutkielmassa.
Kokoelmat
- Pro gradut [4248]