Sopimuksen syntyminen ja muuttuminen konkludenttisesti : Yritysten välisten pitkäkestoisten sopimusten edustamiseen, osapuolten toimintaan ja sopimuksen sisältöön liittyvien kriteereiden arviointi sopimuksen hiljaisen syntymisen ja muuttumisen kannalta
Hirsimäki, Heidi (2021)
Hirsimäki, Heidi
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021043028229
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021043028229
Tiivistelmä
Sopimukset voidaan nähdä yrityksen strategisena voimavarana ja strategian toteuttamisen välineenä. Ne voivat parhaimmillaan olla yrityksen kilpailuedun ja erilaistumisen lähde sekä oleellinen osa yrityksen toiminnan ohjausta ja riskien hallintaa. Yritykset ovat enenevässä määrin omassa sopimustoiminnassaan omaksuneet näkökulmaa, jossa sopimukset nähdään alati muuttuvina ja niistä pyritäänkin jo neuvotteluvaiheessa tekemään dynaamisia ja joustavia, erityisesti mikäli kyseessä on pitkäkestoinen sopimus. Näin toimiessaan osapuolet osoittavat kuitenkin kasvanutta muutoksentekohalukkuutta sopimuksen täydentymisen ja muuttumisen osalta sen elinkaaren aikana.
Reaalisella argumentaatiolla on keskeinen rooli arvioitaessa velvoiteoikeudellisia kysymyksiä. Tämä tutkielma vastaa reaaliseen argumentaatioon tukeutuen kysymykseen siitä, mitkä tekijät sopimuksen osapuolten edustajien valtuuksissa, toiminnassa ja sopimuksen sisällössä vaikuttavat sopimuksen konkludenttisen syntymisen ja muuttumisen arviointiin, onko sopimuksen hiljaisen muuttumisen kynnys matalampi kuin kynnys sopimuksen hiljaiselle syntymiselle sekä millaisin menetelmin yrityksen tulisi pyrkiä hallitsemaan riskiä sopimuksen ei-toivotusta konkludenttisesta muuttumisesta. Tutkielma esittelee suomalaisen oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön perusteella joukon kriteereitä, joiden tulee täyttyä että sopimuksen voidaan katsoa syntyneen konkludenttisesti, ja arvioi näitä kriteereitä yleisesti käytössä olevien sopimusehtojen avulla ja reaalisen argumentaation tukemana tarkastellen sitä, onko mahdollista että sopimuksen konkludenttinen muuttuminen voi tapahtua matalammalla kynnyksellä kuin sopimuksen konkludenttinen syntyminen. Sopimuksen syntymiseen ei-nimenomaisten tahdonilmaisujen perusteella on yleensä suomalaisessa oikeuskäytännössä suhtauduttu pidättyvästi ettei kukaan tulisi sidotuksi sopimukseen vastoin tahtoaan. Tutkielmassa esitettyjen johtopäätösten valossa voidaan kuitenkin arvioida, että sopimuksen konkludenttisen muuttumisen kynnys muodostuu osapuolten välisessä pitkäkestoisessa yhteistyössä matalammaksi kuin kynnys sopimuksen konkludenttiselle syntymiselle.
Osapuolet voivat halutessaan pyrkiä erilaisten muotovaraumien kautta vaikuttamaan siihen, millaisia lähteitä on mahdollista käyttää sopimusta tulkittaessa ja arvioitaessa sitä mitä osapulolet ovat keskinäisellä toiminnallaan tarkoittaneet tulleen sovituksi. Muotovaraumat eivät kuitenkaan yksiselitteisesti sulje pois mahdollisuutta sopimuksen konkludenttiseen muuttumiseen tai täydentymiseen. Yritykset ovat huonosti varautuneet riskiin sopimusten ei-toivotusta konkludenttisesta muuttumisesta niiden elinkaaren aikana. Hyvällä sopimusperehdytyksellä ja toiminnan ohjaamisella on kuitenkin mahdollista verrattain kevyin menetelmin pyrkiä varmistumaan siitä, että sopimusta täytäntöönpanevat henkilöt tietävät mitä osapuolten välillä on sovittu ja osaavat tarvittaessa reagoida sopimuksen muuttumiseen ja parhaimmillaan välttää muutosten tapahtumista.
Reaalisella argumentaatiolla on keskeinen rooli arvioitaessa velvoiteoikeudellisia kysymyksiä. Tämä tutkielma vastaa reaaliseen argumentaatioon tukeutuen kysymykseen siitä, mitkä tekijät sopimuksen osapuolten edustajien valtuuksissa, toiminnassa ja sopimuksen sisällössä vaikuttavat sopimuksen konkludenttisen syntymisen ja muuttumisen arviointiin, onko sopimuksen hiljaisen muuttumisen kynnys matalampi kuin kynnys sopimuksen hiljaiselle syntymiselle sekä millaisin menetelmin yrityksen tulisi pyrkiä hallitsemaan riskiä sopimuksen ei-toivotusta konkludenttisesta muuttumisesta. Tutkielma esittelee suomalaisen oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön perusteella joukon kriteereitä, joiden tulee täyttyä että sopimuksen voidaan katsoa syntyneen konkludenttisesti, ja arvioi näitä kriteereitä yleisesti käytössä olevien sopimusehtojen avulla ja reaalisen argumentaation tukemana tarkastellen sitä, onko mahdollista että sopimuksen konkludenttinen muuttuminen voi tapahtua matalammalla kynnyksellä kuin sopimuksen konkludenttinen syntyminen. Sopimuksen syntymiseen ei-nimenomaisten tahdonilmaisujen perusteella on yleensä suomalaisessa oikeuskäytännössä suhtauduttu pidättyvästi ettei kukaan tulisi sidotuksi sopimukseen vastoin tahtoaan. Tutkielmassa esitettyjen johtopäätösten valossa voidaan kuitenkin arvioida, että sopimuksen konkludenttisen muuttumisen kynnys muodostuu osapuolten välisessä pitkäkestoisessa yhteistyössä matalammaksi kuin kynnys sopimuksen konkludenttiselle syntymiselle.
Osapuolet voivat halutessaan pyrkiä erilaisten muotovaraumien kautta vaikuttamaan siihen, millaisia lähteitä on mahdollista käyttää sopimusta tulkittaessa ja arvioitaessa sitä mitä osapulolet ovat keskinäisellä toiminnallaan tarkoittaneet tulleen sovituksi. Muotovaraumat eivät kuitenkaan yksiselitteisesti sulje pois mahdollisuutta sopimuksen konkludenttiseen muuttumiseen tai täydentymiseen. Yritykset ovat huonosti varautuneet riskiin sopimusten ei-toivotusta konkludenttisesta muuttumisesta niiden elinkaaren aikana. Hyvällä sopimusperehdytyksellä ja toiminnan ohjaamisella on kuitenkin mahdollista verrattain kevyin menetelmin pyrkiä varmistumaan siitä, että sopimusta täytäntöönpanevat henkilöt tietävät mitä osapuolten välillä on sovittu ja osaavat tarvittaessa reagoida sopimuksen muuttumiseen ja parhaimmillaan välttää muutosten tapahtumista.