Vuokratyöntekijän yhdenvertaisuus organisaatiossa
Jortikka, Lotta (2021-04-26)
Jortikka, Lotta
26.04.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042612876
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042612876
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena oli tutkia vuokratyöntekijän yhdenvertaisuutta perehdytyksen ja koulutuksen suhteen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää kuinka sitoutuminen sekä vuokraus- että käyttäjäyritykseen vaikuttaa vuokratyöntekijän yhdenvertaisuuteen. Vuokratyöntekijä tekee työsopimuksen henkilöstöpalveluyrityksen kanssa, mutta työskentelee käyttäjäyrityksen johdon ja valvonnan alaisena. Kuitenkin toisiinsa verrattavia työntekijöitä täytyy kohdella samankaltaisissa tilanteissa yhdenvertaisesti yhdenvertaisuus- ja työsopimuslakien perusteella. Tässä tutkielmassa haastateltiin yhdeksää apteekissa työskentelevää vuokratyöntekijää.
Tutkimuksen perusteella vuokratyön tekemisen yleisimmät syyt ovat joustavuus, vaihtelun halu ja monipuolisen työkokemuksen hankkiminen. Vuokratyötä tehdään myös toisen työn tai opiskelun ohella sekä vaihtoehtona työttömyydelle. Vuokratyöntekijän perehdytys työtehtäviin on vaihtelevaa, mutta huono perehdytys saattaa johtua lyhyestä työssäoloajasta, mikä heikentää yhdenvertaisuuden kokemusta. Vuokratyöntekijän yhdenvertaisuuden kokemusta vahvistaa tiivis ja perusteellinen perehdytys, sillä mahdollisuus työtehtävien tekemiseen on samalla tasolla muiden apteekin työntekijöiden kanssa. Käytännön työ ollessa samantyyppistä jokaisessa apteekeissa vuokratyöntekijä on oppinut apteekkien yleiset toimintatavat, jolloin perehdytyksen tarve on vähentynyt ja yhdenvertaisuuden kokemus vahvistunut.
Vuokratyöntekijät suhtautuvat positiivisesti uusien asioiden oppimiseen, mutta ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen jäävät liikaa vuokratyöntekijän oman aktiivisuuden varaan. Vuokratyöntekijät eivät pääse työvuoron aikana osallistumaan apteekissa järjestettäviin koulutustilanteisiin, jos kyseessä on pieni apteekki, kiireinen päivä tai lyhyt työssäoloaika. Tämä vaikuttaa negatiivisesti vuokratyöntekijän yhdenvertaisuuden kokemukseen apteekin työyhteisön jäsenenä, mutta työtehtävien vaatimukset kuitenkin kohtaavat vuokratyöntekijän oman osaamisen kanssa. Vuokratyö koetaan jatkuvan oppimisen keinona, mikä voi joko heikentää tai vahvistaa vuokratyöntekijän yhdenvertaisuutta riippuen hänen omasta luonteestaan.
Vuokratyöntekijät ovat sitoutuneita työhönsä, jolloin sitoutumisen erot vuokraus- ja käyttäjäyrityksen välillä ovat pieniä. Vuokrausyritykseen sitoutumista heikentää yhteisöllisyyden kokemuksen puute, mikä toisaalta vahvistaa vuokratyöntekijän sitoutumista osaksi apteekin työyhteisöä. Vuokratyöntekijän sitoutumista apteekkiin vahvistavat luottamuksen osoittaminen vastuun kautta, tasa-arvoinen kohtelu sekä sulautuminen työyhteisön jäseneksi. Toisaalta vuokratyöntekijän laskelmoiva sitoutuminen heikentää sitoutumista apteekkiin, mikä vaikuttaa negatiivisesti yhdenvertaisuuden kokemukseen. Vuokratyöntekijän sitoutumiskohteella ei yksinään ole vaikutusta yhdenvertaisuuden kokemukseen, sillä siihen vaikuttaa vuokratyöntekijän kohtelu muiden työyhteisön jäsenien toimesta. Kuitenkin vuokratyö on vakiintunut yhdeksi työsuhteen muodoksi, mikä luo uusia edellytyksiä yhdenvertaisuudelle.
Tutkimuksen perusteella vuokratyön tekemisen yleisimmät syyt ovat joustavuus, vaihtelun halu ja monipuolisen työkokemuksen hankkiminen. Vuokratyötä tehdään myös toisen työn tai opiskelun ohella sekä vaihtoehtona työttömyydelle. Vuokratyöntekijän perehdytys työtehtäviin on vaihtelevaa, mutta huono perehdytys saattaa johtua lyhyestä työssäoloajasta, mikä heikentää yhdenvertaisuuden kokemusta. Vuokratyöntekijän yhdenvertaisuuden kokemusta vahvistaa tiivis ja perusteellinen perehdytys, sillä mahdollisuus työtehtävien tekemiseen on samalla tasolla muiden apteekin työntekijöiden kanssa. Käytännön työ ollessa samantyyppistä jokaisessa apteekeissa vuokratyöntekijä on oppinut apteekkien yleiset toimintatavat, jolloin perehdytyksen tarve on vähentynyt ja yhdenvertaisuuden kokemus vahvistunut.
Vuokratyöntekijät suhtautuvat positiivisesti uusien asioiden oppimiseen, mutta ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen jäävät liikaa vuokratyöntekijän oman aktiivisuuden varaan. Vuokratyöntekijät eivät pääse työvuoron aikana osallistumaan apteekissa järjestettäviin koulutustilanteisiin, jos kyseessä on pieni apteekki, kiireinen päivä tai lyhyt työssäoloaika. Tämä vaikuttaa negatiivisesti vuokratyöntekijän yhdenvertaisuuden kokemukseen apteekin työyhteisön jäsenenä, mutta työtehtävien vaatimukset kuitenkin kohtaavat vuokratyöntekijän oman osaamisen kanssa. Vuokratyö koetaan jatkuvan oppimisen keinona, mikä voi joko heikentää tai vahvistaa vuokratyöntekijän yhdenvertaisuutta riippuen hänen omasta luonteestaan.
Vuokratyöntekijät ovat sitoutuneita työhönsä, jolloin sitoutumisen erot vuokraus- ja käyttäjäyrityksen välillä ovat pieniä. Vuokrausyritykseen sitoutumista heikentää yhteisöllisyyden kokemuksen puute, mikä toisaalta vahvistaa vuokratyöntekijän sitoutumista osaksi apteekin työyhteisöä. Vuokratyöntekijän sitoutumista apteekkiin vahvistavat luottamuksen osoittaminen vastuun kautta, tasa-arvoinen kohtelu sekä sulautuminen työyhteisön jäseneksi. Toisaalta vuokratyöntekijän laskelmoiva sitoutuminen heikentää sitoutumista apteekkiin, mikä vaikuttaa negatiivisesti yhdenvertaisuuden kokemukseen. Vuokratyöntekijän sitoutumiskohteella ei yksinään ole vaikutusta yhdenvertaisuuden kokemukseen, sillä siihen vaikuttaa vuokratyöntekijän kohtelu muiden työyhteisön jäsenien toimesta. Kuitenkin vuokratyö on vakiintunut yhdeksi työsuhteen muodoksi, mikä luo uusia edellytyksiä yhdenvertaisuudelle.