Pelaajapalkat ja jalkapallojoukkueiden menestys : Tarkastelussa Englannin Valioliigajoukkueet 2013–2020
Vornanen, Leo (2021-03-18)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103187829
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103187829
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitetään Englannin korkeimman jalkapallosarjatason, Valioliigan, joukkueiden palkkabudjetin koon ja seuran saavuttaman menestyksen yhteyttä sekä palkkojen allokoinnin vaikutusta seuran menestykseen. Tutkimus on mielenkiintoinen, sillä siinä selvitetään, vaikuttavatko organisaation jäsenten väliset palkkaerot ammattilaisjalkapallossa samalla tavalla organisaation suorituskykyyn kuin tavanomaisilla aloilla, joilla suuret palkkaerot voivat johtaa yhteishengen heikkenemiseen ja yhteistyön vähenemiseen. Vedonlyönnistä kiinnostuneille tutkimus tarjoaa vedonlyöntiteoriaa ja konkreettisen tavan testata, onko jokin numeraalisesti mitattavissa oleva joukkueen ominaisuus tuottanut ylituottoja vedonlyöntimarkkinoilla.
Aineistona tutkimuksessa on kaikkien Valioliigapelaajien palkat kausilta 2013-2020, 2660 Valioliigaottelun lopputulokset ja vedonlyöntikertoimet sekä joukkueiden saavuttamat pisteet ja sijoitukset sarjataulukossa samalta ajanjaksolta. Joukkueiden menestystä käsitellään perinteisten mittareiden eli saavutettujen pisteiden ja sijoitusten lisäksi myös vedonlyönnin näkökulmasta ja eräänä menestyksen mittarina käytetään joukkueiden saavuttamia vedonlyöntituottoja, sillä tämä lähestymistapa mahdollistaa joukkueiden vertailemisen joukkueiden kokonaispalkkabudjettien eroista huolimatta.
Kokonaispalkkabudjetin ja menestyksen suhteen havaitaan tilastollisesti merkitsevä yhteys, joka vahvistaa aikaisempien tutkimusten tuloksia siitä, että suuremmalla palkkabudjetilla saavutetaan keskimäärin enemmän pisteitä ja parempia sijoituksia sarjataulukossa. Pelaajien välisten palkkaerojen puolestaan ei havaita vaikuttavan tilastollisesti merkitsevästi joukkueen menestykseen. Mahdolliseksi selitykseksi tälle havainnolle esitetään se, ettei Valioliigapelaajien välille synny palkkojen aiheuttamaa hierarkiaa ja yhteishengen rappeutumista siinä määrin kuin muilla aloilla, koska Valioliigan palkat mahdollistavat joka tapauksessa hyvin korkean elintason. Toiseksi mahdolliseksi syyksi esitetään, että urheilijoilla on usein suuri voittamisen ja menestymisen tahto. On siis mahdollista, että pelaajat pitävät organisaationsa menestystä henkilökohtaista menestystä tärkeämpänä ja ponnistelevat yhteisiä tavoitteita kohti palkkaeroista riippumatta. Edellinen ei välttämättä ole totta perinteisillä toimialoilla työskentelevillä työntekijöillä.
Valioliigan pelaajia käsittelevässä osiossa havaitaan muun muassa, että englantilaisten jälkeen eniten pelaajia on Ranskasta ja Espanjasta, korkeinta mediaanipalkkaa Valioliigassa ovat saaneet brasilialaiset pelaajat ja suurinta palkkaa nauttivat noin 30-vuotiaat pelaajat. Keskikenttäpelaajien palkkojen huomataan laskevan iän myötä hitaammin kuin muiden pelaajien ja tämän esitetään johtuvan pelipaikan vaatimista ominaisuuksista, jotka eroavat muiden pelipaikkojen vaatimuksista.
Aineistona tutkimuksessa on kaikkien Valioliigapelaajien palkat kausilta 2013-2020, 2660 Valioliigaottelun lopputulokset ja vedonlyöntikertoimet sekä joukkueiden saavuttamat pisteet ja sijoitukset sarjataulukossa samalta ajanjaksolta. Joukkueiden menestystä käsitellään perinteisten mittareiden eli saavutettujen pisteiden ja sijoitusten lisäksi myös vedonlyönnin näkökulmasta ja eräänä menestyksen mittarina käytetään joukkueiden saavuttamia vedonlyöntituottoja, sillä tämä lähestymistapa mahdollistaa joukkueiden vertailemisen joukkueiden kokonaispalkkabudjettien eroista huolimatta.
Kokonaispalkkabudjetin ja menestyksen suhteen havaitaan tilastollisesti merkitsevä yhteys, joka vahvistaa aikaisempien tutkimusten tuloksia siitä, että suuremmalla palkkabudjetilla saavutetaan keskimäärin enemmän pisteitä ja parempia sijoituksia sarjataulukossa. Pelaajien välisten palkkaerojen puolestaan ei havaita vaikuttavan tilastollisesti merkitsevästi joukkueen menestykseen. Mahdolliseksi selitykseksi tälle havainnolle esitetään se, ettei Valioliigapelaajien välille synny palkkojen aiheuttamaa hierarkiaa ja yhteishengen rappeutumista siinä määrin kuin muilla aloilla, koska Valioliigan palkat mahdollistavat joka tapauksessa hyvin korkean elintason. Toiseksi mahdolliseksi syyksi esitetään, että urheilijoilla on usein suuri voittamisen ja menestymisen tahto. On siis mahdollista, että pelaajat pitävät organisaationsa menestystä henkilökohtaista menestystä tärkeämpänä ja ponnistelevat yhteisiä tavoitteita kohti palkkaeroista riippumatta. Edellinen ei välttämättä ole totta perinteisillä toimialoilla työskentelevillä työntekijöillä.
Valioliigan pelaajia käsittelevässä osiossa havaitaan muun muassa, että englantilaisten jälkeen eniten pelaajia on Ranskasta ja Espanjasta, korkeinta mediaanipalkkaa Valioliigassa ovat saaneet brasilialaiset pelaajat ja suurinta palkkaa nauttivat noin 30-vuotiaat pelaajat. Keskikenttäpelaajien palkkojen huomataan laskevan iän myötä hitaammin kuin muiden pelaajien ja tämän esitetään johtuvan pelipaikan vaatimista ominaisuuksista, jotka eroavat muiden pelipaikkojen vaatimuksista.