Reflektiokeskustelu muutoksen välineenä : Laadullinen tutkimus reflektiokeskustelun etenemisestä perhekeskeistä hoitoa tukevassa uudessa lääkärinkiertointerventiossa vastasyntyneiden tehohoidon kontekstissa
Nyberg, Jenni (2021-03-03)
Reflektiokeskustelu muutoksen välineenä : Laadullinen tutkimus reflektiokeskustelun etenemisestä perhekeskeistä hoitoa tukevassa uudessa lääkärinkiertointerventiossa vastasyntyneiden tehohoidon kontekstissa
Nyberg, Jenni
(03.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103167601
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103167601
Tiivistelmä
Perhekeskeistä hoitoa ja erityisesti jaettua päätöksentekoa hoitotiimin ja vanhempien välillä pidetään modernissa vastasyntyneiden tehohoidossa parhaana näyttöön perustuvana hoitotapana. Kuitenkin sen käytännön implementaatio on kohdannut kentällä haasteita. Käynnissä oleva muutos on laaja ja keskoshoidon vanhempia ulkopuolistavaan historiaan nähden suuri, mikä asettaa henkilökunnalle merkittävän ammatillisen kehityshaasteen. Tätä henkilökunnan muutosprosessia saattaisi tukea reflektio, sillä sen katsotaan olevan ammatillisen kehityksen ja kokemusoppimisen kulmakivi.
Pro gradu -tutkielmani tarkastelee laadullisesti uuden intervention ydinosaa, hoitotiimin reflektiokeskustelua ja reflektiivisen prosessin etenemistä siinä. Tutkimus oli osa pilottitutkimusta, jossa arvioitiin lääkärinkierrolla tapahtuvaan jaettuun päätöksentekoon kohdistuvan intervention hyväksyttävyyttä ja toteutettavuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa laadullista tietoa intervention kehittämistä varten ennen myöhempää vaikuttavuuden arviointia. Pyrittiin selvittämään, syntyikö intervention osana toteutetuissa reflektiokeskusteluissa henkilökunnan reflektiota ja millaisia reflektiivisen prosessin vaiheita näissä keskusteluissa saavutettiin. Intervention käytännön kehittämisen kannalta oleellinen tavoite oli kuvata reflektiivisen prosessin etenemiseen ja estymiseen liittyviä piirteitä.
Tutkimusmenetelmänä oli yhdeksän äänitetyn reflektiokeskustelun laadullinen sisällönanalyysi, joka yhdisti induktiivista ja deduktiivista otetta. Reflektioprosessin etenemistä luokiteltiin Koolen ym. ja Kemberin ym. arviointimallien avulla, ja prosessin etenemiseen ja estymiseen liittyviä piirteitä tunnistettiin aineistolähtöisesti.
Analyysin tuloksena reflektiokeskustelut jaettiin kuvailevan keskustelun, alkavan reflektion, reflektiivisen tarkastelun ja kriittisen reflektion luokkiin. Näistä kolme viimeistä eli keskustelujen enemmistö ylsi reflektioon. Reflektiivinen tarkastelu syveni kuitenkin harvoin kriittiseen reflektioon. Reflektioprosessia edistäviä ja estäviä piirteitä tunnistettiin runsaasti, ja niistä muodostettiin ryhmädynamiikan, reflektiomotivaatiotekijöiden ja vetäjien toimien dimensiot. Reflektiivistä prosessia vaikutti edistävän erityisesti turvallinen ilmapiiri, ryhmän yhteistoiminnallisuus, merkitykselliseksi koettu ja tunteita herättävä kiertokokemus sekä yllättävyys. Lisäksi vetäjien toimien aktiivisuuden, hienovaraisuuden ja vaihesopivuuden havaittiin olevan merkittävässä roolissa reflektion mahdollistamisessa. Näillä laadullisilla tuloksilla on merkitystä erityisesti intervention kehittämisen kannalta.
Pro gradu -tutkielmani tarkastelee laadullisesti uuden intervention ydinosaa, hoitotiimin reflektiokeskustelua ja reflektiivisen prosessin etenemistä siinä. Tutkimus oli osa pilottitutkimusta, jossa arvioitiin lääkärinkierrolla tapahtuvaan jaettuun päätöksentekoon kohdistuvan intervention hyväksyttävyyttä ja toteutettavuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa laadullista tietoa intervention kehittämistä varten ennen myöhempää vaikuttavuuden arviointia. Pyrittiin selvittämään, syntyikö intervention osana toteutetuissa reflektiokeskusteluissa henkilökunnan reflektiota ja millaisia reflektiivisen prosessin vaiheita näissä keskusteluissa saavutettiin. Intervention käytännön kehittämisen kannalta oleellinen tavoite oli kuvata reflektiivisen prosessin etenemiseen ja estymiseen liittyviä piirteitä.
Tutkimusmenetelmänä oli yhdeksän äänitetyn reflektiokeskustelun laadullinen sisällönanalyysi, joka yhdisti induktiivista ja deduktiivista otetta. Reflektioprosessin etenemistä luokiteltiin Koolen ym. ja Kemberin ym. arviointimallien avulla, ja prosessin etenemiseen ja estymiseen liittyviä piirteitä tunnistettiin aineistolähtöisesti.
Analyysin tuloksena reflektiokeskustelut jaettiin kuvailevan keskustelun, alkavan reflektion, reflektiivisen tarkastelun ja kriittisen reflektion luokkiin. Näistä kolme viimeistä eli keskustelujen enemmistö ylsi reflektioon. Reflektiivinen tarkastelu syveni kuitenkin harvoin kriittiseen reflektioon. Reflektioprosessia edistäviä ja estäviä piirteitä tunnistettiin runsaasti, ja niistä muodostettiin ryhmädynamiikan, reflektiomotivaatiotekijöiden ja vetäjien toimien dimensiot. Reflektiivistä prosessia vaikutti edistävän erityisesti turvallinen ilmapiiri, ryhmän yhteistoiminnallisuus, merkitykselliseksi koettu ja tunteita herättävä kiertokokemus sekä yllättävyys. Lisäksi vetäjien toimien aktiivisuuden, hienovaraisuuden ja vaihesopivuuden havaittiin olevan merkittävässä roolissa reflektion mahdollistamisessa. Näillä laadullisilla tuloksilla on merkitystä erityisesti intervention kehittämisen kannalta.