Anaerobisen jätevedenkäsittelyn jälkeinen fosforin ja typen talteenotto
Finnilä, Jenna (2018)
Kandidaatintyö
Finnilä, Jenna
2018
School of Engineering Science, Kemiantekniikka
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018091035387
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018091035387
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintyön tavoitteena on tutkia anaerobisessa jätevedenkäsittelyssä syntyviä nestemäisiä virtoja sekä keinoja typen ja fosforin talteenottoon näistä virroista. Työ on suoritettu kirjallisuuskatsauksena tutustumalla aiemmin tehtyihin tutkimuksiin, raportteihin ja hankkeisiin. Anaerobisen hajoamisen seurauksena syntyy biokaasua sekä mädätysjäännös. Ravinteita voidaan ottaa talteen suoraan mädätysjäännöksestä, mekaanisen kuivauksen seurauksena syntyvistä jakeista, lietteestä ja rejektivedestä tai poltetun lietteen tuhkasta. Kuivauksen yhteydessä ravinteet jakautuvat, jolloin 70 % typestä ja 90 % kaliumista erottuvat rejektiveteen, kun taas fosforista 75 % päätyy lietteen sekaan. Tällä on vaikutusta pohdittaessa ravinteiden talteenottopaikkoja ja -tekniikoita.
Fosforin talteenotto on saanut runsaasti huomiota ja siihen on kehitetty erilaisia menetelmiä. Suurempi kiinnostus fosforia kuin typpeä kohtaan selittyy rajallisilla fosforivarannoilla. Typpeä on rajattomasti saatavilla ilmasta, joten talteenottotekniikoita on kehitetty paljon vähemmän. Ravinteiden talteenotto on aika uusi ajatus ja tekniikoita sekä toimivia laitteita on käytössä vasta hyvin vähän. Ravinteiden talteenottoon voidaan hyödyntää kiteytystä, saostamista, kalvotekniikoita sekä strippausta. Suosituin menetelmä kaupallisten tekniikoiden kesken on typen ja fosforin kiteyttäminen struviitiksi. Kierrätysravinteiden heikko kysyntä ja investointien kalleus eivät kannusta kuitenkaan hyödyntämään talteenottotekniikoita. Lainsäädännöllä ja erilaisilla tukijärjestelmillä olisi mahdollista saada talteenotto yleistymään, jolloin taattaisiin ravinteiden tehokas kierrätys sekä niiden riittävyys myös tulevaisuudessa.
Fosforin talteenotto on saanut runsaasti huomiota ja siihen on kehitetty erilaisia menetelmiä. Suurempi kiinnostus fosforia kuin typpeä kohtaan selittyy rajallisilla fosforivarannoilla. Typpeä on rajattomasti saatavilla ilmasta, joten talteenottotekniikoita on kehitetty paljon vähemmän. Ravinteiden talteenotto on aika uusi ajatus ja tekniikoita sekä toimivia laitteita on käytössä vasta hyvin vähän. Ravinteiden talteenottoon voidaan hyödyntää kiteytystä, saostamista, kalvotekniikoita sekä strippausta. Suosituin menetelmä kaupallisten tekniikoiden kesken on typen ja fosforin kiteyttäminen struviitiksi. Kierrätysravinteiden heikko kysyntä ja investointien kalleus eivät kannusta kuitenkaan hyödyntämään talteenottotekniikoita. Lainsäädännöllä ja erilaisilla tukijärjestelmillä olisi mahdollista saada talteenotto yleistymään, jolloin taattaisiin ravinteiden tehokas kierrätys sekä niiden riittävyys myös tulevaisuudessa.