Colme iuuri uutta caunista hengellistä wirttä ensimmäinen: En änä woi nyt walitta/ weisatan cuin Walitta mahta ihminen, [et]c. Toinen Ei maja mull mailmasa/ läydy jos [et]c. Weisatan cuin. Murhettan cosca muistelen, [et]c. Colmais: Ehk sun racas sieluinen/ [et]c. Weisatan cuin. Ole sielun iloinen, [et]c.1.1.1735