Rannikkovesien ravinteiden kuormituskatot ja kuormituksen vähentämisen keinoja : Loppuraportti
Fleming, Vivi; Berninger, Kati; Aikola, Tuuli; Huttunen, Markus; Iho, Antti; Kuosa, Harri; Niskanen, Lauri; Piiparinen, Jonna; Räike, Antti; Salo, Matti; Sarkkola, Sakari; Valve, Helena (2023-06-21)
Fleming, Vivi
Berninger, Kati
Aikola, Tuuli
Huttunen, Markus
Iho, Antti
Kuosa, Harri
Niskanen, Lauri
Piiparinen, Jonna
Räike, Antti
Salo, Matti
Sarkkola, Sakari
Valve, Helena
Valtioneuvoston kanslia
21.06.2023
Julkaisusarja:
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:45Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-325-8Tiivistelmä
KATOT-hanke arvioi merialuekohtaisesti kuormituskatot rannikkovesien hyvän tilan saavuttamiseksi: Saaristomerelle 1794 t N/v ja 126 t P/v, Selkämerelle 7973 t N/v ja 302 t P/v ja Suomenlahdelle 4 401 t N/ 194 t P/v.
Suomesta päätyy Itämereen jokien kuljettamana ja suorana pistekuormana keskimäärin 77000 t/v N ja 3900 t/v P. Eri kuormituslähteiden osuudet ravinnepäästöistä vaihtelevat merialueittain: Maatalous on suurin kuormituslähde paitsi Perämerellä, missä luonnonhuuhtouman ja metsätalouden osuus korostuu. Kalankasvatuksen osuus kuormituksesta on pieni, mutta paikallisesti merkittävä Saaristomerellä
Edes maatalouden, metsätalouden ja kalankasvatuksen mittavat vesiensuojelutoimenpiteet eivät riitä hyvän tilan saavuttamiseen seuraavan 30 v. aikana. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että ilmastonmuutos lisää ravinteiden huuhtoutumista erityisesti maatalousmaalta. Toimenpiteillä on kuitenkin mahdollista parantaa merialueiden tilaa.
Hanke suosittelee mm. 1) maatalouden tukimuutoksia edistämään heikkotuottoisten peltojen siirtämistä muuhun käyttöön, 2) ravinnetietovarannon perustamista tukemaan lannoituksen enimmäisrajojen valvontaa ja vesiensuojelutoimien kohdentamista, 3) sanktioita tai kannustimia tukemaan jatkuvapeitteisen metsänhoidon käyttöönottoa turvemailla, 4) laajempaa lupavelvoitetta metsäojitukseen, 5) kalankasvatuksen kiertovesilaitosten toimintaedellytysten parantamista.
Suomesta päätyy Itämereen jokien kuljettamana ja suorana pistekuormana keskimäärin 77000 t/v N ja 3900 t/v P. Eri kuormituslähteiden osuudet ravinnepäästöistä vaihtelevat merialueittain: Maatalous on suurin kuormituslähde paitsi Perämerellä, missä luonnonhuuhtouman ja metsätalouden osuus korostuu. Kalankasvatuksen osuus kuormituksesta on pieni, mutta paikallisesti merkittävä Saaristomerellä
Edes maatalouden, metsätalouden ja kalankasvatuksen mittavat vesiensuojelutoimenpiteet eivät riitä hyvän tilan saavuttamiseen seuraavan 30 v. aikana. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että ilmastonmuutos lisää ravinteiden huuhtoutumista erityisesti maatalousmaalta. Toimenpiteillä on kuitenkin mahdollista parantaa merialueiden tilaa.
Hanke suosittelee mm. 1) maatalouden tukimuutoksia edistämään heikkotuottoisten peltojen siirtämistä muuhun käyttöön, 2) ravinnetietovarannon perustamista tukemaan lannoituksen enimmäisrajojen valvontaa ja vesiensuojelutoimien kohdentamista, 3) sanktioita tai kannustimia tukemaan jatkuvapeitteisen metsänhoidon käyttöönottoa turvemailla, 4) laajempaa lupavelvoitetta metsäojitukseen, 5) kalankasvatuksen kiertovesilaitosten toimintaedellytysten parantamista.
Kuvaus
Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.