Yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arviointi
Opetus- ja kulttuuriministeriö
15.09.2016
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:30This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-420-7Tiivistelmä
Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti vuonna 2015 yliopistouudistuksen ja ammattikorkeakoulu-uudistuksen vaikutusten arvioinnin, jonka toteuttajaksi valittiin Owal Group Oy. Arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa vuosien 2015 ja 2016 aikana toteutettiin yliopistolain uudistuksen vaikutusarviointi. Selvitys asiasta eduskunnan sivistysvaliokunnalle annetaan vuoden 2016 aikana. Keskeisenä uudistuksen lähtökohtana oli yliopistojen irrottaminen valtio-organisaatiosta ja itsenäisen oikeushenkilöaseman luominen joko julkisoikeudellisen yliopiston tai säätiöyliopiston muodossa sekä sellaisten toimintaedellytysten takaaminen suomalaisille yliopistoille kuin mitä kansainvälisesti menestyneimmillä yliopistoilla on. Arvioinnin tulosten mukaan lakiuudistus käynnisti merkittävän rakenne- ja kulttuurimuutoksen yliopistojen johtamisessa. Uudistuksen mukanaan tuoma taloudellinen vastuu on merkinnyt suurta muutosta yliopistojen johtamisen rakenteissa sekä johtamiselle ja johtajille asetettavissa vaatimuksissa. Muutoksen vaikutukset tullaan todennäköisesti näkemään myöhemmin uuden johtamismallin vakiintumisen ja autonomian hyödyntämisen kautta. On mahdollista, että yliopistojen johtamisen toimintatavat ja rakenteet erilaistuvat. Johtajakeskeisempi johtamisjärjestelmä on tehostanut päätöksentekoa. Samalla yliopistoyhteisö kokee kuitenkin etääntyneensä päätöksenteosta. Yliopistolain uudistuksen yhteydessä onkin nähtävissä johdon ja henkilöstön näkemyserojen kärjistymistä. Taloudellisen tilanteen vaikutukset heijastuvat myös henkilöstön näkemyksiin yliopistolaista. Yliopistokollegion rooli on monissa yliopistoissa epäselvä ja jäsentymätön. Henkilöstö kokee yliopistolakiuudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvointiin, mikä näkyy mm. epävarmuutena ja työn kuormittavuutena. Arvioinnin mukaan yliopistojen taloudellinen ja hallinnollinen autonomia on vahvistunut, mutta sen tuomia mahdollisuuksia ei ole vielä täysimääräisesti hyödynnetty. Autonomia on kasvattanut jossain määrin yliopistojen taloudellista liikkumatilaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen nähdään kuitenkin ohjaavan yliopistojen toimintaa voimakkaasti. Vuorovaikutus yliopistojen ja ministeriön välillä koetaan pääosin toimivaksi. Ohjaus koetaan kuitenkin joiltain osin edelleen hyvin yksityiskohtaiseksi. Yliopistojen profiloitumisen edellytykset ovat kasvaneen autonomian myötä parantuneet, mutta rakenteelliset uudistukset ovat edenneet varsin hitaasti. Tutkimuksen ja koulutuksen tuloksellisuus on kehittynyt positiivisesti. Kehitys nähdään kuitenkin pitkän ajan trendinä, eikä suorana seurauksena yliopistolaista. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen painoarvo on vahvistunut johdon tasolla, mutta vaikutukset eivät vielä näy tutkimuksessa ja opetuksessa