Kansallisen osaamisperustan vahvistaminen: Johtopäätöksiä
opetus- ja kulttuuriministeriö
2014
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:19This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-310-1Tiivistelmä
Kansallisen osaamisperustan vahvistaminen -hankkeen tavoitteena on ollut tukea osaamiseen perustuvaa taloudellista kasvua, tuottavuuden nousua ja työllisyysasteen nostamista sekä arvioida työmarkkinoiden ja kansalaisyhteiskunnan koulutukselle aiheuttamia muutospaineita.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hankkeessa on kansallisen ja kansainvälisen aineiston perusteella tarkennettu kuvaa Suomen osaamisperustasta ja sen kehittämistarpeista. Tarkempi kuvaus kansallisesta osaamisperustasta, sen kehityksestä, odotettavissa olevasta kehityksestä sekä heikkouksista ja vahvuuksista kansainvälisessä vertailussa on esitetty hankkeen raporteissa Suomalaisten koulutusrakenteen kehitys 1970–2030, Korkeasti koulutetun väestön kehitys, Koulutus, työllisyys ja työttömyys sekä Suomalaisten koulutusrakenne ja sen kehittyminen kansainvälisessä vertailussa.
Hankkeen päätulos on, että suomalaisen yhteiskunnan osaamisperustassa on yhä vahvuuksia, mutta tulevaisuuden kannalta keskeisillä osa-alueilla osaamisperusta on heikentynyt tai jäänyt jälkeen kansainvälisestä kehityksestä.
Tulevaisuuden kannalta välttämättömien luku- ja laskutaidon taso on kaikkien oppimistulosarviointien perusteella laskussa ja samaan aikaan Suomen vahvuutena toiminut tasa-arvo näyttää heikentyneen ja sosiaalinen tausta vaikuttavan yhä voimakkaammin oppimistuloksiin. Näihin perustaidoissa kohdattaviin haasteisiin etsitään vastauksia opetus- ja kulttuuriministeriön ”Tulevaisuuden koulu” -hankkeessa.
Perustaitoja vaativamman osaamisen osalta Suomelle on muodostumassa vakavaksi ongelmaksi, että suomalaisten koulutustason nousu on käytännössä pysähtymässä ja koulutusrakenne vakiintumassa 2010- ja 2020-lukujen vaihteessa. 2020-luvun alkuun mennessä työiästä poistuvat viimeiset ikäluokat, joissa perusasteen koulutuksen varassa olevien osuus on nuoria ikäluokkia korkeampi. Tämän jälkeen matalasti koulutettujen osuus työikäisestä väestöstä käytännössä vakiintuu.
Nuorissa, 20–39-vuotiaissa ikäluokissa korkeasti koulutettujen määrä vakiintui jo 1990-luvun lopulla ja lähes vakiintuu koko työikäisessä väestössä tulevan vuosikymmenen vaihteessa. Työmarkkinoilla korkeasti koulutettujen kysyntä on kehittynyt suotuisasti vielä 2000-luvulla. Korkeaan koulutukseenkin liittyy nykyisin työttömyysriski, mutta työllisyystilanne on huomattavasti matalammin koulutettuja parempi ja ero on ollut kasvussa lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Suhteessa perusasteen varassa oleviin korkeakoulutuksen tuottama työllisyyshyöty on kaksinkertaistunut 1980-luvun lopusta.
Koska korkeasti koulutettujen määrä työmarkkinoilla kasvaa jo 2010-luvun loppupuoliskolla hyvin hitaasti, tulee korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus olemaan merkittävä rajoittava tekijä kun talouskasvu käynnistyy 2000-luvun suuren taantuman jälkeen. Kehityskulku, jossa voimakkaammin osaamisperusteiseen talouteen siirrytään lisäämällä korkeaa koulutusta ja osaamista vaativia työpaikkoja, ei tulevalla työvoimatarjonnalla tule olemaan Suomelle mahdollinen.
Kansainvälisessä vertailussa Suomen koulutus- ja osaamistaso ei nuorissa ikäryhmissä ole enää poikkeuksellisen korkea. PIAAC-tutkimuksessa nuorten ikäluokkien osaamistaso on olennaisesti heikompi kuin hieman vanhempien ja PISA-tutkimuksessa osaamisen taso on trendinomaisessa laskussa. Molemmat tutkimukset viittaavat siihen, että sosiaalisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on ollut selvässä kasvussa, minkä PISA-tutkimuksistakin tiedetään olevan yhteydessä osaamistason laskuun.
2000-luvulla korkeasti koulutettujen osuus on nuorissa ikäluokissa ollut Suomessa vakaa, mutta muissa kehittyneissä maissa koulutustason nousu on nostanut korkeasti koulutettujen osuutta merkittävästi. Nuorissa ikäluokissa suomalaiset eivät ole enää poikkeuksellisen koulutettuja, vaan OECD-maiden keskitasolla. Matalasti koulutettujen osuus on nuorissa ikäluokissa vakiintunut maailmanlaajuisesti alhaiselle tasolle, mutta on korkeampi kuin suuressa osassa kehittyneitä maita.
Muita kehittyneitä maita olennaisesti hitaammasta koulutustason noususta seuraa, että Suomen työikäisen väestön koulutustaso tulee vuonna 2030 olemaan hyvin lähellä OECD-maiden ja Euroopan maiden keskitasoa. Maailman kärkimaiden tasolle yltävän koulutustason saavuttaminen nuorissa ikäryhmissä tai koko työikäisessä väestössä ei todennäköisesti ole mahdollista vuoteen 2030 mennessä, vaikka koulutukseen tehtäisiinkin erittäin huomattavia panostuksia.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hankkeessa on kansallisen ja kansainvälisen aineiston perusteella tarkennettu kuvaa Suomen osaamisperustasta ja sen kehittämistarpeista. Tarkempi kuvaus kansallisesta osaamisperustasta, sen kehityksestä, odotettavissa olevasta kehityksestä sekä heikkouksista ja vahvuuksista kansainvälisessä vertailussa on esitetty hankkeen raporteissa Suomalaisten koulutusrakenteen kehitys 1970–2030, Korkeasti koulutetun väestön kehitys, Koulutus, työllisyys ja työttömyys sekä Suomalaisten koulutusrakenne ja sen kehittyminen kansainvälisessä vertailussa.
Hankkeen päätulos on, että suomalaisen yhteiskunnan osaamisperustassa on yhä vahvuuksia, mutta tulevaisuuden kannalta keskeisillä osa-alueilla osaamisperusta on heikentynyt tai jäänyt jälkeen kansainvälisestä kehityksestä.
Tulevaisuuden kannalta välttämättömien luku- ja laskutaidon taso on kaikkien oppimistulosarviointien perusteella laskussa ja samaan aikaan Suomen vahvuutena toiminut tasa-arvo näyttää heikentyneen ja sosiaalinen tausta vaikuttavan yhä voimakkaammin oppimistuloksiin. Näihin perustaidoissa kohdattaviin haasteisiin etsitään vastauksia opetus- ja kulttuuriministeriön ”Tulevaisuuden koulu” -hankkeessa.
Perustaitoja vaativamman osaamisen osalta Suomelle on muodostumassa vakavaksi ongelmaksi, että suomalaisten koulutustason nousu on käytännössä pysähtymässä ja koulutusrakenne vakiintumassa 2010- ja 2020-lukujen vaihteessa. 2020-luvun alkuun mennessä työiästä poistuvat viimeiset ikäluokat, joissa perusasteen koulutuksen varassa olevien osuus on nuoria ikäluokkia korkeampi. Tämän jälkeen matalasti koulutettujen osuus työikäisestä väestöstä käytännössä vakiintuu.
Nuorissa, 20–39-vuotiaissa ikäluokissa korkeasti koulutettujen määrä vakiintui jo 1990-luvun lopulla ja lähes vakiintuu koko työikäisessä väestössä tulevan vuosikymmenen vaihteessa. Työmarkkinoilla korkeasti koulutettujen kysyntä on kehittynyt suotuisasti vielä 2000-luvulla. Korkeaan koulutukseenkin liittyy nykyisin työttömyysriski, mutta työllisyystilanne on huomattavasti matalammin koulutettuja parempi ja ero on ollut kasvussa lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Suhteessa perusasteen varassa oleviin korkeakoulutuksen tuottama työllisyyshyöty on kaksinkertaistunut 1980-luvun lopusta.
Koska korkeasti koulutettujen määrä työmarkkinoilla kasvaa jo 2010-luvun loppupuoliskolla hyvin hitaasti, tulee korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus olemaan merkittävä rajoittava tekijä kun talouskasvu käynnistyy 2000-luvun suuren taantuman jälkeen. Kehityskulku, jossa voimakkaammin osaamisperusteiseen talouteen siirrytään lisäämällä korkeaa koulutusta ja osaamista vaativia työpaikkoja, ei tulevalla työvoimatarjonnalla tule olemaan Suomelle mahdollinen.
Kansainvälisessä vertailussa Suomen koulutus- ja osaamistaso ei nuorissa ikäryhmissä ole enää poikkeuksellisen korkea. PIAAC-tutkimuksessa nuorten ikäluokkien osaamistaso on olennaisesti heikompi kuin hieman vanhempien ja PISA-tutkimuksessa osaamisen taso on trendinomaisessa laskussa. Molemmat tutkimukset viittaavat siihen, että sosiaalisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on ollut selvässä kasvussa, minkä PISA-tutkimuksistakin tiedetään olevan yhteydessä osaamistason laskuun.
2000-luvulla korkeasti koulutettujen osuus on nuorissa ikäluokissa ollut Suomessa vakaa, mutta muissa kehittyneissä maissa koulutustason nousu on nostanut korkeasti koulutettujen osuutta merkittävästi. Nuorissa ikäluokissa suomalaiset eivät ole enää poikkeuksellisen koulutettuja, vaan OECD-maiden keskitasolla. Matalasti koulutettujen osuus on nuorissa ikäluokissa vakiintunut maailmanlaajuisesti alhaiselle tasolle, mutta on korkeampi kuin suuressa osassa kehittyneitä maita.
Muita kehittyneitä maita olennaisesti hitaammasta koulutustason noususta seuraa, että Suomen työikäisen väestön koulutustaso tulee vuonna 2030 olemaan hyvin lähellä OECD-maiden ja Euroopan maiden keskitasoa. Maailman kärkimaiden tasolle yltävän koulutustason saavuttaminen nuorissa ikäryhmissä tai koko työikäisessä väestössä ei todennäköisesti ole mahdollista vuoteen 2030 mennessä, vaikka koulutukseen tehtäisiinkin erittäin huomattavia panostuksia.