Socio-Technical Transition toward Energy Community Ecosystems : A Dialectic View of Their Emergence and Institutionalization
Valta, Jussi (2022)
Valta, Jussi
Tampere University
2022
Teknis-taloudellinen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Business and Technology Management
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2623-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2623-4
Tiivistelmä
Energia-alalle on syntymässä monia lupaavia innovaatioekosysteemejä, jotka tavoittelevat ja edesauttavat vähähiilisten ratkaisujen syntymisessä. Yksi näistä ekosysteemeistä on syntymässä energiayhteisöjen ympärille. Energiayhteisöt mahdollistavat yksittäisten kuluttajien ja yritysten erilaiset yhteistyö- ja ansaintamallit pientuotantoon, joustoon, sektorikytkentään, ja kulutukseen liittyen. Samalla ne voivat demokratisoida osaltaan energiajärjestelmän kehitystä ja houkutella yksityisten toimijoiden investointeja. Energiayhteisöt edellyttävät kuitenkin uudenlaista yhteistyötä vanhojen ja uusien, kuten myös yksityisten ja julkisten toimijoiden välillä. Osaltaan ne edellyttävät muutoksia monin tavoin keskitetyn energiajärjestelmän säännöissä, toimijaverkostoissa ja teknologioissa, mikä tekee muutoksesta haastavaa. Energiayhteisöt pohjautuvat tyypillisesti ympäristöllisiin ja sosiaalisiin arvoihin, mikä myös erottaa ne vallitsevasta toimintavasta energia-alalla.
Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia näitä haasteita ja ratkaisuja niihin. Työn pääasiallinen tutkimuskysymys on: Kuinka energiayhteisöekosysteemit institutionaalistuvat? Tämä kysymys jaetaan kolmeen alakysymykseen. Ensimmäinen alakysymyksenä on, mitkä tekijät käynnistävät energiayhteisöjen syntymisen. Toisena alakysymyksenä työssä tutkitaan, kuinka energiayhteisöt muodostuvat sisäisesti. Kolmas tutkimuskysymys keskittyy energiayhteisöjen ulkoiseen institutionaalistumiseen, eli kuinka niiden kehittäminen linkittyy laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimusmenetelmänä väitöskirjassa hyödynnetään kvalitatiivista tutkimusotetta, ja datana käytetään haastatteluja, työpajoja ja sekundaarista materiaalia, kuten uutisartikkeleita ja kuntien ilmoituksia. Kaksi artikkeleista on yksittäisiä tutkimustapauksia, kaksi on vertailevia tutkimustapauksia, yksi on konseptuaalinen artikkeli ja yksi on kirjallisuuskatsaus. Työssä käsiteltävät energiayhteisöprojektit ovat kokoluokaltaan laajoja ja kaksi niistä sijoittuu teollisuusalueille. Väitöskirja pohjautuu sosio-teknisen transition ja innovaatioekosysteemien teoreettisiin viitekehyksiin sekä instituutioteoriaan.
Väitöskirjan tulokset osoittavat, että institutionaalisilla ristiriidoilla on merkittävä rooli energiayhteisöprojektien synnyssä. Mielenkiintoisena huomiona työssä havaitaan, kuinka tietyt vakiintuneet toimijat lähtevät aktiivisesti suunnittelemaan energiayhteisöjä. Energiayhteisöt nähdäänkin osin ratkaisuna erilaisiin haasteisiin, jotka nähdään potentiaalisina uhkina vanhoille toimintatavoille. Tapaustutkimuksissa näitä haasteita olivat vakiintuneen teknologian ja infrastruktuurin käytön hiipuminen, halu suojella aluetta tavanomaisilta urbaanin alueen kaavoitusratkaisuilta, tuulivoiman legitimiteetin ylläpitäminen sekä kaupungin kasvun kestävä toteutus. Alkuideoiden kehittäminen paikallisella tasolla varsinaisiksi projekteiksi edellyttää kuitenkin kansallisen ja kansainvälisen tason tukea. Työssä tätä siirtymää alustavista ajatuksista ja motivaatiosta toteutukseen kutsutaan praksikseksi. Olennaisia makrotason insentiivejä tapaustutkimuksissa olivat EU-tason direktiivit, investointituet, kestävyystavoitteet ja toteutettavuusanalyysit.
Alun toimeenpanon jälkeen alkaa energiayhteisön sisäinen muodostaminen. Tämä sisältää monia käytännön ongelmia ja ratkaisuja, kuten teknologioiden valintaa, sääntöjen muodostamista sekä energiayhteisön tariffien määrittämisen. Energiayhteisöekosysteemin muodostumisen haasteena on en toimijoiden vakiintumattomat roolitukset sekä erilaiset toimintalogiikat, intressit ja valtasuhteet. Energiayhteisöjen ulkoinen institutionaalistuminen on energiayhteisöjen hyötyjen ja haasteiden tasapainottamista. Vaikka ne voivat edesauttaa uusiutuvan energian ja erilaisten joustoratkaisujen käyttöönotossa, ne myös sisältävät epävarmuuksia ja haasteita verkkotariffien, verotuksen ja omistajuusmuotojen suhteen. Käytännön tasolla päätökset esimerkiksi alueellisen energiaoperaattorin rooleista Ja liiketoimintamalleista, verkko-operaattorin mukanaolosta ja tonttirajojen määrittämisestä vaikuttavat energiayhteisöjen kokonaisvaikutukseen vallitsevan keskitetyn energiaregiimin näkökulmasta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että energiayhteisöekosysteemin luomisen menestystekijöitä ovat dialektisuuden integroiminen strategiaan sekä erilaisten institutionaalisten logiikoiden yhteensovittaminen erilaisilla hybridiratkaisuilla. Nämä periaatteet pätevät yritysstrategiaan, ekosysteemin orkestrointiin sekä politiikkatyökalujen suunnitteluun ja toteutukseen. Työn teoreettinen kontribuutio liittyy instituutioteorian dialektisuuden ja innovaatioekosysteemiteorian liittämiseen sosio-teknisen transition viitekehykseen.
Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia näitä haasteita ja ratkaisuja niihin. Työn pääasiallinen tutkimuskysymys on: Kuinka energiayhteisöekosysteemit institutionaalistuvat? Tämä kysymys jaetaan kolmeen alakysymykseen. Ensimmäinen alakysymyksenä on, mitkä tekijät käynnistävät energiayhteisöjen syntymisen. Toisena alakysymyksenä työssä tutkitaan, kuinka energiayhteisöt muodostuvat sisäisesti. Kolmas tutkimuskysymys keskittyy energiayhteisöjen ulkoiseen institutionaalistumiseen, eli kuinka niiden kehittäminen linkittyy laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimusmenetelmänä väitöskirjassa hyödynnetään kvalitatiivista tutkimusotetta, ja datana käytetään haastatteluja, työpajoja ja sekundaarista materiaalia, kuten uutisartikkeleita ja kuntien ilmoituksia. Kaksi artikkeleista on yksittäisiä tutkimustapauksia, kaksi on vertailevia tutkimustapauksia, yksi on konseptuaalinen artikkeli ja yksi on kirjallisuuskatsaus. Työssä käsiteltävät energiayhteisöprojektit ovat kokoluokaltaan laajoja ja kaksi niistä sijoittuu teollisuusalueille. Väitöskirja pohjautuu sosio-teknisen transition ja innovaatioekosysteemien teoreettisiin viitekehyksiin sekä instituutioteoriaan.
Väitöskirjan tulokset osoittavat, että institutionaalisilla ristiriidoilla on merkittävä rooli energiayhteisöprojektien synnyssä. Mielenkiintoisena huomiona työssä havaitaan, kuinka tietyt vakiintuneet toimijat lähtevät aktiivisesti suunnittelemaan energiayhteisöjä. Energiayhteisöt nähdäänkin osin ratkaisuna erilaisiin haasteisiin, jotka nähdään potentiaalisina uhkina vanhoille toimintatavoille. Tapaustutkimuksissa näitä haasteita olivat vakiintuneen teknologian ja infrastruktuurin käytön hiipuminen, halu suojella aluetta tavanomaisilta urbaanin alueen kaavoitusratkaisuilta, tuulivoiman legitimiteetin ylläpitäminen sekä kaupungin kasvun kestävä toteutus. Alkuideoiden kehittäminen paikallisella tasolla varsinaisiksi projekteiksi edellyttää kuitenkin kansallisen ja kansainvälisen tason tukea. Työssä tätä siirtymää alustavista ajatuksista ja motivaatiosta toteutukseen kutsutaan praksikseksi. Olennaisia makrotason insentiivejä tapaustutkimuksissa olivat EU-tason direktiivit, investointituet, kestävyystavoitteet ja toteutettavuusanalyysit.
Alun toimeenpanon jälkeen alkaa energiayhteisön sisäinen muodostaminen. Tämä sisältää monia käytännön ongelmia ja ratkaisuja, kuten teknologioiden valintaa, sääntöjen muodostamista sekä energiayhteisön tariffien määrittämisen. Energiayhteisöekosysteemin muodostumisen haasteena on en toimijoiden vakiintumattomat roolitukset sekä erilaiset toimintalogiikat, intressit ja valtasuhteet. Energiayhteisöjen ulkoinen institutionaalistuminen on energiayhteisöjen hyötyjen ja haasteiden tasapainottamista. Vaikka ne voivat edesauttaa uusiutuvan energian ja erilaisten joustoratkaisujen käyttöönotossa, ne myös sisältävät epävarmuuksia ja haasteita verkkotariffien, verotuksen ja omistajuusmuotojen suhteen. Käytännön tasolla päätökset esimerkiksi alueellisen energiaoperaattorin rooleista Ja liiketoimintamalleista, verkko-operaattorin mukanaolosta ja tonttirajojen määrittämisestä vaikuttavat energiayhteisöjen kokonaisvaikutukseen vallitsevan keskitetyn energiaregiimin näkökulmasta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että energiayhteisöekosysteemin luomisen menestystekijöitä ovat dialektisuuden integroiminen strategiaan sekä erilaisten institutionaalisten logiikoiden yhteensovittaminen erilaisilla hybridiratkaisuilla. Nämä periaatteet pätevät yritysstrategiaan, ekosysteemin orkestrointiin sekä politiikkatyökalujen suunnitteluun ja toteutukseen. Työn teoreettinen kontribuutio liittyy instituutioteorian dialektisuuden ja innovaatioekosysteemiteorian liittämiseen sosio-teknisen transition viitekehykseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]