The Role of Earnings-related Social Insurance in Permanent Disability Risk Management
Pasanen, Jarna (2022)
Pasanen, Jarna
Tampere University
2022
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Administrative Sciences, Business Studies and Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-03-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2310-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2310-3
Tiivistelmä
Työkyvyttömyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, joka aiheuttaa hyvinvointitappiota niin yksilölle, työnantajille kuin yhteiskunnallekin. Työkyvyttömyysriskien hallintaan onkin alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota, ja tilastojen mukaan työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on laskenut Suomessa tällä vuosituhannella selvästi. Hyvästä kehityksestä huolimatta vakavia ongelmia on edelleen ja etenkin alle 40-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on pysynyt lähes ennallaan. Pysyvän työkyvyttömyyden vähentäminen ennen kaikkea nuorempien ikäluokkien keskuudessa onkin tulevaisuuden haaste, jossa niin työpaikoilla, työterveyshuollolla kuin sosiaalivakuutuksella on oma tärkeä roolinsa.
Aiemmat tutkimukset ovat tunnistaneet huomattavan määrän sosiaalidemografisia, lääketieteellisiä, taloudellisia ja psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat työhön paluun todennäköisyyteen työkyvyttömyysriskin realisoiduttua. Sosiaalivakuutuksen roolia sekä vakuuttajien toimien vaikutusta onnistuneeseen työhönpaluuseen on kuitenkin tutkittu vähemmän, ja tämä väitöskirja paikkaa osaltaan kyseistä tutkimusaukkoa.
Sosiaalivakuutus on nähty perinteisesti passiivisena järjestelmänä, jonka tehtävä rajautuu taloudelliseen kompensaatioon vahingon tapahduttua. Sekä tapaturmavakuutus- että työeläkelaitokset ovat kuitenkin Suomessa harjoittaneet proaktiivista työkyvyttömyysriskienhallintaa sekä työhönpaluuseen tähtäävää kuntoutustoimintaa jo usean vuosikymmenen ajan, ja työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn panostetaan jatkuvasti enemmän. Vakuutuslaitosten motiivit liittyen työkyvyttömyysriskien hallintaan ovat sekä taloudellisia että humanitäärisiä. Ennen kaikkea pyritään välttämään pysyviä työkyvyttömyysetuuksia, jotka aiheuttavat suuria kuluja vakuutusjärjestelmälle.
Tämä väitöskirja tutkii ansiosidonnaisen sosiaalivakuutusjärjestelmän roolia ja merkitystä pysyvien työkyvyttömyysriskien hallinnassa. Tutkimus kartoittaa sosiaalivakuutuksen roolia työhönpaluuprosessissa ja selvittää onnistuneeseen työhönpaluuseen vaikuttavia tekijöitä. Työn fokus on siis sekundääripreventiossa, eli niissä keinoissa, joilla pyritään ehkäisemään pysyvää työkyvyttömyyttä riskin (esimerkiksi vakava työtapaturma tai pitkäaikainen sairastuminen) realisoiduttua. Tutkimus perustuu työkyvyttömien työntekijöiden kokemuksiin, mallintaa työntekijöiden elämäntilanteita sekä avaa heidän näkemyksiään sosiaalivakuutuksen roolista ja vakuuttajien toiminnasta pysyvien työkyvyttömyysriskien hallinnassa. Käytännönläheisenä tavoitteena on kehittää sosiaalivakuutuslaitosten toimintaa laajentamalla ymmärrystä tutkimusilmiöstä ja tätä kautta osaltaan edesauttaa työurien pidentämistä.
Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalivakuutusjärjestelmä sekä vakuuttajat ovat tärkeitä toimijoita pysyvän työkyvyttömyyden ehkäisyssä. Vakuuttaja pystyy omalla toiminnallaan vähentämään pysyvän työkyvyttömyyden todennäköisyyttä, ja väitöskirja osoittaa, että ennen kaikkea vakuuttajan asiakaslähtöisyys ja asiakkaan osallistaminen työhönpaluuprosessiin tukevat onnistumista. Tämän väitöskirjan kontribuutio muodostuu empiirisestä evidenssistä, joka osoittaa, mitkä vakuuttajaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä työhön paluuseen. Tutkimuksen tulokset yhdistävä integroitu viitekehys havainnollistaa sosiaalivakuuttajien toimintatavat ja erilaiset roolit, niiden yhteyden onnistuneeseen työhönpaluuseen sekä taustamekanismit, jota selittävät tätä yhteyttä. Väitöskirja laajentaa pysyvien työkyvyttömyysriskien hallintaan liittyvää ymmärrystä jalostamalla aiempia teorioita liittyen työhönpaluuta selittäviin tekijöihin, myönteisiin kohtaamisiin vakuuttajan sekä työkyvyttömän työntekijän välillä sekä vakuuttajan rooliin ja toimintaan työhönpaluuprosessissa.
Aiemmat tutkimukset ovat tunnistaneet huomattavan määrän sosiaalidemografisia, lääketieteellisiä, taloudellisia ja psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat työhön paluun todennäköisyyteen työkyvyttömyysriskin realisoiduttua. Sosiaalivakuutuksen roolia sekä vakuuttajien toimien vaikutusta onnistuneeseen työhönpaluuseen on kuitenkin tutkittu vähemmän, ja tämä väitöskirja paikkaa osaltaan kyseistä tutkimusaukkoa.
Sosiaalivakuutus on nähty perinteisesti passiivisena järjestelmänä, jonka tehtävä rajautuu taloudelliseen kompensaatioon vahingon tapahduttua. Sekä tapaturmavakuutus- että työeläkelaitokset ovat kuitenkin Suomessa harjoittaneet proaktiivista työkyvyttömyysriskienhallintaa sekä työhönpaluuseen tähtäävää kuntoutustoimintaa jo usean vuosikymmenen ajan, ja työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn panostetaan jatkuvasti enemmän. Vakuutuslaitosten motiivit liittyen työkyvyttömyysriskien hallintaan ovat sekä taloudellisia että humanitäärisiä. Ennen kaikkea pyritään välttämään pysyviä työkyvyttömyysetuuksia, jotka aiheuttavat suuria kuluja vakuutusjärjestelmälle.
Tämä väitöskirja tutkii ansiosidonnaisen sosiaalivakuutusjärjestelmän roolia ja merkitystä pysyvien työkyvyttömyysriskien hallinnassa. Tutkimus kartoittaa sosiaalivakuutuksen roolia työhönpaluuprosessissa ja selvittää onnistuneeseen työhönpaluuseen vaikuttavia tekijöitä. Työn fokus on siis sekundääripreventiossa, eli niissä keinoissa, joilla pyritään ehkäisemään pysyvää työkyvyttömyyttä riskin (esimerkiksi vakava työtapaturma tai pitkäaikainen sairastuminen) realisoiduttua. Tutkimus perustuu työkyvyttömien työntekijöiden kokemuksiin, mallintaa työntekijöiden elämäntilanteita sekä avaa heidän näkemyksiään sosiaalivakuutuksen roolista ja vakuuttajien toiminnasta pysyvien työkyvyttömyysriskien hallinnassa. Käytännönläheisenä tavoitteena on kehittää sosiaalivakuutuslaitosten toimintaa laajentamalla ymmärrystä tutkimusilmiöstä ja tätä kautta osaltaan edesauttaa työurien pidentämistä.
Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalivakuutusjärjestelmä sekä vakuuttajat ovat tärkeitä toimijoita pysyvän työkyvyttömyyden ehkäisyssä. Vakuuttaja pystyy omalla toiminnallaan vähentämään pysyvän työkyvyttömyyden todennäköisyyttä, ja väitöskirja osoittaa, että ennen kaikkea vakuuttajan asiakaslähtöisyys ja asiakkaan osallistaminen työhönpaluuprosessiin tukevat onnistumista. Tämän väitöskirjan kontribuutio muodostuu empiirisestä evidenssistä, joka osoittaa, mitkä vakuuttajaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä työhön paluuseen. Tutkimuksen tulokset yhdistävä integroitu viitekehys havainnollistaa sosiaalivakuuttajien toimintatavat ja erilaiset roolit, niiden yhteyden onnistuneeseen työhönpaluuseen sekä taustamekanismit, jota selittävät tätä yhteyttä. Väitöskirja laajentaa pysyvien työkyvyttömyysriskien hallintaan liittyvää ymmärrystä jalostamalla aiempia teorioita liittyen työhönpaluuta selittäviin tekijöihin, myönteisiin kohtaamisiin vakuuttajan sekä työkyvyttömän työntekijän välillä sekä vakuuttajan rooliin ja toimintaan työhönpaluuprosessissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4769]