Essays on Poverty, Redistribution and Labour Market Policies in Nordic Countries
Palviainen, Heikki (2022)
Palviainen, Heikki
Tampere University
2022
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Administrative Sciences, Business Studies and Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2291-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2291-5
Tiivistelmä
Väitöskirja koostuu johdantoluvusta ja kolmesta empiirisestä esseestä julkistaloustieteen ja työn taloustieteen aloilta. Johdantoluvussa tarkastellaan pohjoismaisen mallin paradoksia. Voi vaikuttaa paradoksaaliselta, miten Pohjoismaat ovat yhdistäneet tasa-arvon ja korkean verotuksen kilpailukykyisiin talouksiin. Perinteisesti taloustieteessä on ajateltu, että tasa-arvolla ja taloudellisella tehokkuudella on vaihtosuhde, mutta Pohjoismaiden menestys ei ole ollut sattumaa. Tasa-arvo, taloudellinen turva ja dynaamiset taloudet voivat täydentää toisiaan. Väitöskirjassa tutkitaan köyhyyden kehitystä ja sosiaaliturvajärjestelmien vaikutusta tulojen uudelleenjakooon ja työllisyyteen Suomessa ja muissa pohjoismaissa.
Pohjoismaisen mallin toimivuuden kannalta työtätekevien köyhyys on ongelmallista. Ensimmäisessä esseessä tutkitaan työtätekevien köyhyyden kehitystä Suomessa vuosina 1990–2010. Esseessä tarkastellaan, miten köyhyyden kuva muuttuu eri mittareilla, köyhyyden taustatekijöitä eri väestöryhmissä ja köyhien tuloliikkuvuutta. Tulosten mukaan työssäkäyvien köyhyysriski kasvoi 1990-luvun laman jälkeen, mutta on pysynyt alhaisella tasolla. Nuorten 18–24-vuotiaiden köyhyysriski kasvoi eniten, neljästä kuuteentoista prosenttiin. Kotitalouskohtaisesti työntekijöiden toimeentulo edellyttää aiempaa useammin kahta ansaitsijaa. Tässä kehityksessä yksinhuoltajataloudet olivat heikoimmassa asemassa. Riskiryhmien köyhyysriskin kasvusta huolimatta köyhyysriski on pysynyt alhaisena. Tulonsiirrot vähensivät merkittävästi työssäkäyvien köyhyyttä.
Toisessa esseessä arvioidaan toimeentulotuen suojaosan työllisyysvaikutuksia ero- eroissa -menetelmän ja CEM-kaltaistamisen avulla. Suojaosa otettiin käyttöön aluksi kokeiluna vuonna 2002, ja siitä tuli pysyvä osa lainsäädäntöä vuonna 2015. Suojaosa mahdollisti toimeentulotukiasiakkaiden kuukausittaisen ansiotulojen huomioimatta jättämisen 100 euroon asti, ja enimmäismäärä korotettiin 150 euroon vuonna 2005. Esseessä arvioidaan suojaosan työllisyysvaikutuksia kokeilujaksolta vuosilta 2002–2007, jolloin suojaosaa sovellettiin kotitalouskohtaisesti. Toimeentulotuen kotitalouskohtaisuus pyrittiin huomioimaan usealla tavalla. Koska työmarkkinatukea saava kontrolliryhmä ei saanut toimeentulotukea vuoteen, kontrolliryhmä muodostui laajassa määrin koti- talouksista, jotka eivät olleet oikeutettuja tukeen tai eivät hakeneet sitä. Robustisuustarkasteluina estimoinnit tehdään omistusasujista koostuvalla kontrolliryhmällä ja ilman kontrolliryhmään kuuluvia puolisoja. Koska suojaosa lisäsi toimeentulotukeen oikeutettuja, kaltaistamisen tehdään ennen toimenpideperiodia vuonna 2001. Tulosten mukaan suojaosalla ei ollut keskimäärin työllisyysvaikutuksia, mutta esseessä esitetään jotain evidenssiä työllisyysvaikutuksista naisille.
Kolmannessa esseessä tutkitaan politiikkatoimien vaikutusta tuloeroihin, köyhyyteen ja työllisyyteen Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa EUROMOD-mikrosimulaatiomallilla. Pisin tarkasteltuperiodi kattaa vuodet 2006–2017. Lisäksi tarkastellaan moniulotteista köyhyyttä Alkiren ja Fosterin AF-menetelmällä. Ruotsin tuloerojen ja suhteellisen köyhyyden kehitys on ollut poikkeavaa, ja Eurostatin mukaan köyhyysriski on kasvanut EU- tasolle. Ruotsi on pyrkinyt tehostamaan työmarkkinoitaan tasa-arvon kustannuksella. Keskustaoikeistolaisen hallituksen vuosina 2007-2014 harjoittama työlinja pyrki kasvattamaan työn tarjontaa esimerkiksi työtulovähennyksillä, alentamalla etuustasoa ja aktivointitoimilla. Toimet lisäsivät työnteon kannustimia, mutta ne kasvattivat kuilua työmarkkinoiden sisä- ja ulkopuolisten välillä. Tulosten mukaan työlinja kasvatti köyhyysriskiä yhdellä prosenttiyksiköllä ja Giniä 0,4 yksiköllä. Työttömien köyhyysriski kasvoi merkittävästi, 1,6 prosenttiyksiköllä. Viimeaikainen luonnollisiin koeasetelmiin perustuva kirjallisuus osallistumisjoustoista ei viittaa merkittäviin työllisyysvaikutuksiin Ruotsissa. Kuitenkin käytettävissä olevat tulot nousivat myös alimmissa desiileissä, ja Ruotsi pärjäsi hyvin moniulotteisessa köyhyydessä. Tulosten mukaan tuloerot ja suhteellinen köyhyys kasvoivat pääosin muista syistä kuin vero- ja etuusjärjestelmässä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Työlinjan kanssa samanaikaisesti köyhyysriski kasvoi 5,1 prosenttiyksiköllä ja Gini 3,5 yksiköllä. Ruotsin muista Pohjoismaista poikkeava maahanmuutto on voinut vaikuttaa kasvaneeseen köyhyysriskiin, mutta esseessä ei pystytä eristämään maahanmuuton vaikutusta. Tanskan flexicurity-malli on Ruotsia paremmin toteuttanut Pohjoismaisen mallin tavoitteita. Tanskan malli osoittaa, että korkeat etuudet voidaan yhdistää korkeaan työllisyyteen ja verotukseen. Työllistymisveroasteet olivat 13,6 prosenttiyksikköä Ruotsia suuremmat ja osa-aikaisille 24,2 prosenttiyksikköä suuremmat. Myös Tanskassa tuloerot ovat kasvaneet, ja politiikkatoimet lisäsivät Giniä 0,8 yksiköllä, mutta ne vähensivät köyhyysriskiä. Suomessa politiikkatoimet olivat eniten tuloja uudelleenjakavia, mutta Suomi pärjäsi heikoiten moniulotteisessa köyhyydessä ja työllisyyskehitys on ollut vertailumaita heikompaa.
Pohjoismaisen mallin toimivuuden kannalta työtätekevien köyhyys on ongelmallista. Ensimmäisessä esseessä tutkitaan työtätekevien köyhyyden kehitystä Suomessa vuosina 1990–2010. Esseessä tarkastellaan, miten köyhyyden kuva muuttuu eri mittareilla, köyhyyden taustatekijöitä eri väestöryhmissä ja köyhien tuloliikkuvuutta. Tulosten mukaan työssäkäyvien köyhyysriski kasvoi 1990-luvun laman jälkeen, mutta on pysynyt alhaisella tasolla. Nuorten 18–24-vuotiaiden köyhyysriski kasvoi eniten, neljästä kuuteentoista prosenttiin. Kotitalouskohtaisesti työntekijöiden toimeentulo edellyttää aiempaa useammin kahta ansaitsijaa. Tässä kehityksessä yksinhuoltajataloudet olivat heikoimmassa asemassa. Riskiryhmien köyhyysriskin kasvusta huolimatta köyhyysriski on pysynyt alhaisena. Tulonsiirrot vähensivät merkittävästi työssäkäyvien köyhyyttä.
Toisessa esseessä arvioidaan toimeentulotuen suojaosan työllisyysvaikutuksia ero- eroissa -menetelmän ja CEM-kaltaistamisen avulla. Suojaosa otettiin käyttöön aluksi kokeiluna vuonna 2002, ja siitä tuli pysyvä osa lainsäädäntöä vuonna 2015. Suojaosa mahdollisti toimeentulotukiasiakkaiden kuukausittaisen ansiotulojen huomioimatta jättämisen 100 euroon asti, ja enimmäismäärä korotettiin 150 euroon vuonna 2005. Esseessä arvioidaan suojaosan työllisyysvaikutuksia kokeilujaksolta vuosilta 2002–2007, jolloin suojaosaa sovellettiin kotitalouskohtaisesti. Toimeentulotuen kotitalouskohtaisuus pyrittiin huomioimaan usealla tavalla. Koska työmarkkinatukea saava kontrolliryhmä ei saanut toimeentulotukea vuoteen, kontrolliryhmä muodostui laajassa määrin koti- talouksista, jotka eivät olleet oikeutettuja tukeen tai eivät hakeneet sitä. Robustisuustarkasteluina estimoinnit tehdään omistusasujista koostuvalla kontrolliryhmällä ja ilman kontrolliryhmään kuuluvia puolisoja. Koska suojaosa lisäsi toimeentulotukeen oikeutettuja, kaltaistamisen tehdään ennen toimenpideperiodia vuonna 2001. Tulosten mukaan suojaosalla ei ollut keskimäärin työllisyysvaikutuksia, mutta esseessä esitetään jotain evidenssiä työllisyysvaikutuksista naisille.
Kolmannessa esseessä tutkitaan politiikkatoimien vaikutusta tuloeroihin, köyhyyteen ja työllisyyteen Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa EUROMOD-mikrosimulaatiomallilla. Pisin tarkasteltuperiodi kattaa vuodet 2006–2017. Lisäksi tarkastellaan moniulotteista köyhyyttä Alkiren ja Fosterin AF-menetelmällä. Ruotsin tuloerojen ja suhteellisen köyhyyden kehitys on ollut poikkeavaa, ja Eurostatin mukaan köyhyysriski on kasvanut EU- tasolle. Ruotsi on pyrkinyt tehostamaan työmarkkinoitaan tasa-arvon kustannuksella. Keskustaoikeistolaisen hallituksen vuosina 2007-2014 harjoittama työlinja pyrki kasvattamaan työn tarjontaa esimerkiksi työtulovähennyksillä, alentamalla etuustasoa ja aktivointitoimilla. Toimet lisäsivät työnteon kannustimia, mutta ne kasvattivat kuilua työmarkkinoiden sisä- ja ulkopuolisten välillä. Tulosten mukaan työlinja kasvatti köyhyysriskiä yhdellä prosenttiyksiköllä ja Giniä 0,4 yksiköllä. Työttömien köyhyysriski kasvoi merkittävästi, 1,6 prosenttiyksiköllä. Viimeaikainen luonnollisiin koeasetelmiin perustuva kirjallisuus osallistumisjoustoista ei viittaa merkittäviin työllisyysvaikutuksiin Ruotsissa. Kuitenkin käytettävissä olevat tulot nousivat myös alimmissa desiileissä, ja Ruotsi pärjäsi hyvin moniulotteisessa köyhyydessä. Tulosten mukaan tuloerot ja suhteellinen köyhyys kasvoivat pääosin muista syistä kuin vero- ja etuusjärjestelmässä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Työlinjan kanssa samanaikaisesti köyhyysriski kasvoi 5,1 prosenttiyksiköllä ja Gini 3,5 yksiköllä. Ruotsin muista Pohjoismaista poikkeava maahanmuutto on voinut vaikuttaa kasvaneeseen köyhyysriskiin, mutta esseessä ei pystytä eristämään maahanmuuton vaikutusta. Tanskan flexicurity-malli on Ruotsia paremmin toteuttanut Pohjoismaisen mallin tavoitteita. Tanskan malli osoittaa, että korkeat etuudet voidaan yhdistää korkeaan työllisyyteen ja verotukseen. Työllistymisveroasteet olivat 13,6 prosenttiyksikköä Ruotsia suuremmat ja osa-aikaisille 24,2 prosenttiyksikköä suuremmat. Myös Tanskassa tuloerot ovat kasvaneet, ja politiikkatoimet lisäsivät Giniä 0,8 yksiköllä, mutta ne vähensivät köyhyysriskiä. Suomessa politiikkatoimet olivat eniten tuloja uudelleenjakavia, mutta Suomi pärjäsi heikoiten moniulotteisessa köyhyydessä ja työllisyyskehitys on ollut vertailumaita heikompaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]