Social inequality in the health of the oldest old : Socioeconomic differences in health, functioning, mortality and long-term care use in the population aged 90+
Enroth, Linda (2017)
Enroth, Linda
Tampere University Press
2017
Gerontologia - Gerontology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0599-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0599-4
Tiivistelmä
Sosioekonomiset terveyserot on hyvin tunnistettu maailmanlaajuisesti. Korkeamman sosioekonomisen aseman omaavilla on parempi terveys ja he elävät pidempään kuin matalammassa asemassa olevat. Sosioekonomiseen asemaan yhteydessä olevista terveyseroista on paljon näyttöä keski-ikäisessä väestössä sekä nuoremmilla vanhoilla (40-75-vuotiaat) kehittyneissä maissa mutta vanhoista vanhimpien (85+ -vuotiaat) osalta tutkimustieto on vähäistä, eikä ole selvää onko hyvin vanhoilla sosioekonomiseen asemaan yhteydessä olevia terveyseroja. Vanhoista vanhimpien määrä kasvaa nopeasti. Ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon käyttö on yleisempää vanhoista vanhimmilla kuin nuoremmilla vanhoilla koska ongelmat terveydessä ja toimintakyvyssä lisääntyvät iän myötä. Sosioekonomisia eroja pitkäaikaishoidon käytössä ei ole kuitenkaan tutkittu vanhoista vanhimmilla.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää sosioekonomisen aseman yhteyttä terveyteen 90-vuotiailla ja sitä vanhemmilla. Tutkimuksessa käytetään kahta sosioekonomisen aseman osoitinta, ammattiasemaa ja koulutusta sekä useita terveyden osoittimia, toimintakykyä, sairastavuutta (monisairastavuus), itse arvioitua terveyttä, biomarkkereita (kardiometaboliset ja tulehdukselliset), kuolleisuutta (kokonaiskuolleisuus, dementia ja sydän- ja verisuonitauti kuolleisuus) sekä ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon käyttöä (kokonaiskäyttö sekä erikseen julkisesti ja yksityisesti tuotettu).
Tutkimuksessa käytetään Tervaskannot 90+ tutkimusaineistoa, jonka kohdeväestönä ovat kaikki 90-vuotiaat ja sitä vanhemmat tamperelaiset. Tutkimus koostuu poikkileikkausaineistoista: postikysely vuodelta 2010 (n=1,276, vastausprosentti 79), neljä postikyselyä yhdistettynä vuosilta 2001, 2003, 2007 ja 2010 (n=2,861, vastausprosentti 80) sekä terveystarkastusaineisto vuodelta 2000 (n=262, vastausprosentti 61). Tiedot kuolleisuudesta ja pitkäaikaishoidon käytöstä poimittiin Tilastokeskuksen rekistereistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekistereistä ja tiedot yhdistettiin postikyselyaineistojen kanssa. Sosioekonomisen aseman yhteyttä toimintakykyyn, sairastavuuteen, itse arvioituun terveyteen ja biomarkkereihin tarkasteltiin poikkileikkausasetelmassa logistisen ja ordinaalisen regressioanalyysin avulla. Sosioekonomisen aseman yhteyttä kuolleisuuteen ja pitkäaikaishoidon käyttöön tarkasteltiin kolmen vuoden seurannassa suhteellisen vaaran regressioanalyyseillä. Suhteellisia terveyseroja tarkastelevien analyysien lisäksi tutkittiin myös absoluuttisia eroja terveydessä.
Toimintakyvyssä, monisairastavuudessa ja itse arvioidussa terveydessä absoluuttiset erot noudattivat terveyden sosiaalista gradienttia molemmilla sosioekonomisen aseman osoittimilla tarkasteltuna miehillä ja naisilla. Erot eivät olleet kaikissa tapauksissa tilastollisesti merkitseviä mutta osoittivat, että terveys oli asteittain parempi mitä korkeampi sosioekonominen asema oli. Naisilla kaikilla terveyden osoittimilla selvää terveyden gradienttia ei kuitenkaan havaittu koulutuksen mukaan. Suhteellisia eroja mittaavissa analyyseissä vertailuryhmänä olivat korkeimman ammattiaseman tai koulutuksen omaavat. Korkeimmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla oli parempi toimintakyky ja itse arvioitu terveys sekä harvemmin 2 tai useampia sairauksia kuin muilla ryhmillä. Poikkeuksena olivat naisten monisairastavuus ja miesten itse-arvioitu terveys ammattiaseman mukaan, sillä niissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Matalamman koulutuksen ryhmillä oli suhteellisesti huonommat tasot kardiometabolisissa biomarkkereissa mutta eroja ei havaittu tulehduksellisissa biomarkkereissa. Kokonaiskuolleisuus ja kuolleisuus dementiaan olivat korkeampia matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla kuin vertailuryhmillä. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja ja yleisesti ottaen erot olivat pienempiä, kun koulutus oli sosioekonomisen aseman osoitin. Pitkäaikaishoidon kokonaiskäyttö oli melko samankaltaista kaikissa ammattiryhmissä. Korkeimmassa ammattiasemassa olevat olivat kuitenkin useammin yksityisesti tuotetussa pitkäaikaishoidon yksikössä kuin muut ammattiryhmät vuosina 2001, 2003 ja 2007 mutta eivät vuonna 2010.
Tämä tutkimus osoittaa, että vanhoista vanhimmilla on sosioekonomiseen asemaan yhteydessä olevia terveyseroja. Terveyseroja havaittiin molemmilla sosioekonomisen aseman osoittimilla sekä miehillä että naisilla vaikka erojen voimakkuus vaihteli. Sosiaalisen eriarvoisuuden tuottamiin terveyseroihin vaikuttavat erilaiset elämäntilanteet läpi elämän. Hyvin vanhojen sosioekonomisten terveyserojen kaventamisen tulisi siksi kohdistua yleisesti sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen kaikenikäisillä. Koska sosioekonomisia terveyseroja on myös hyvin vanhoilla, sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi järjestää siten, että kaikkien sosiaaliryhmien tarpeisiin pystytään vastaamaan.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää sosioekonomisen aseman yhteyttä terveyteen 90-vuotiailla ja sitä vanhemmilla. Tutkimuksessa käytetään kahta sosioekonomisen aseman osoitinta, ammattiasemaa ja koulutusta sekä useita terveyden osoittimia, toimintakykyä, sairastavuutta (monisairastavuus), itse arvioitua terveyttä, biomarkkereita (kardiometaboliset ja tulehdukselliset), kuolleisuutta (kokonaiskuolleisuus, dementia ja sydän- ja verisuonitauti kuolleisuus) sekä ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon käyttöä (kokonaiskäyttö sekä erikseen julkisesti ja yksityisesti tuotettu).
Tutkimuksessa käytetään Tervaskannot 90+ tutkimusaineistoa, jonka kohdeväestönä ovat kaikki 90-vuotiaat ja sitä vanhemmat tamperelaiset. Tutkimus koostuu poikkileikkausaineistoista: postikysely vuodelta 2010 (n=1,276, vastausprosentti 79), neljä postikyselyä yhdistettynä vuosilta 2001, 2003, 2007 ja 2010 (n=2,861, vastausprosentti 80) sekä terveystarkastusaineisto vuodelta 2000 (n=262, vastausprosentti 61). Tiedot kuolleisuudesta ja pitkäaikaishoidon käytöstä poimittiin Tilastokeskuksen rekistereistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekistereistä ja tiedot yhdistettiin postikyselyaineistojen kanssa. Sosioekonomisen aseman yhteyttä toimintakykyyn, sairastavuuteen, itse arvioituun terveyteen ja biomarkkereihin tarkasteltiin poikkileikkausasetelmassa logistisen ja ordinaalisen regressioanalyysin avulla. Sosioekonomisen aseman yhteyttä kuolleisuuteen ja pitkäaikaishoidon käyttöön tarkasteltiin kolmen vuoden seurannassa suhteellisen vaaran regressioanalyyseillä. Suhteellisia terveyseroja tarkastelevien analyysien lisäksi tutkittiin myös absoluuttisia eroja terveydessä.
Toimintakyvyssä, monisairastavuudessa ja itse arvioidussa terveydessä absoluuttiset erot noudattivat terveyden sosiaalista gradienttia molemmilla sosioekonomisen aseman osoittimilla tarkasteltuna miehillä ja naisilla. Erot eivät olleet kaikissa tapauksissa tilastollisesti merkitseviä mutta osoittivat, että terveys oli asteittain parempi mitä korkeampi sosioekonominen asema oli. Naisilla kaikilla terveyden osoittimilla selvää terveyden gradienttia ei kuitenkaan havaittu koulutuksen mukaan. Suhteellisia eroja mittaavissa analyyseissä vertailuryhmänä olivat korkeimman ammattiaseman tai koulutuksen omaavat. Korkeimmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla oli parempi toimintakyky ja itse arvioitu terveys sekä harvemmin 2 tai useampia sairauksia kuin muilla ryhmillä. Poikkeuksena olivat naisten monisairastavuus ja miesten itse-arvioitu terveys ammattiaseman mukaan, sillä niissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Matalamman koulutuksen ryhmillä oli suhteellisesti huonommat tasot kardiometabolisissa biomarkkereissa mutta eroja ei havaittu tulehduksellisissa biomarkkereissa. Kokonaiskuolleisuus ja kuolleisuus dementiaan olivat korkeampia matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla kuin vertailuryhmillä. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja ja yleisesti ottaen erot olivat pienempiä, kun koulutus oli sosioekonomisen aseman osoitin. Pitkäaikaishoidon kokonaiskäyttö oli melko samankaltaista kaikissa ammattiryhmissä. Korkeimmassa ammattiasemassa olevat olivat kuitenkin useammin yksityisesti tuotetussa pitkäaikaishoidon yksikössä kuin muut ammattiryhmät vuosina 2001, 2003 ja 2007 mutta eivät vuonna 2010.
Tämä tutkimus osoittaa, että vanhoista vanhimmilla on sosioekonomiseen asemaan yhteydessä olevia terveyseroja. Terveyseroja havaittiin molemmilla sosioekonomisen aseman osoittimilla sekä miehillä että naisilla vaikka erojen voimakkuus vaihteli. Sosiaalisen eriarvoisuuden tuottamiin terveyseroihin vaikuttavat erilaiset elämäntilanteet läpi elämän. Hyvin vanhojen sosioekonomisten terveyserojen kaventamisen tulisi siksi kohdistua yleisesti sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen kaikenikäisillä. Koska sosioekonomisia terveyseroja on myös hyvin vanhoilla, sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi järjestää siten, että kaikkien sosiaaliryhmien tarpeisiin pystytään vastaamaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]