Lapsen itsemäärääminen ja osallisuus sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä
Toivonen, Virve (2023-06-20)
Toivonen, Virve
Sosiaali- ja terveysministeriö
20.06.2023
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:19Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8489-9Tiivistelmä
Selvityksessä on tarkasteltu alaikäisten osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta koskevaa sääntelyä sosiaali- ja terveydenhuollossa erityisesti siitä näkökulmasta, miten se täyttää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen asettamia velvoitteita.
Selvityksessä nousi esiin ensinnäkin, että lapsen oikeuksia koskevaa sääntelyä siirretään lainvalmistelussa helposti säädöksestä toiseen ilman tarkempaa analyysiä ja synteesiä siitä, miten se säädettävään asiayhteyteen kulloinkin soveltuu. Lapsen oikeuksia toteutetaan tällöin muodollisesti ja tavalla, joka ei edistä niiden toteutumista käytännössä. Lapsen oikeuksien tehokas turvaaminen edellyttää, että lapsen oikeudellista asemaa tarkastellaan aina suhteessa kulloinkin käsillä olevaan oikeudelliseen ja tosiasialliseen soveltamiskontekstiin. Toiseksi yksittäisissä säädöshankkeissa ei aina oteta systemaattisesti huomioon lasta koskevaa sosiaali- ja terveydenhuollon sääntelyn kokonaisuutta. Tällöin sääntelyyn voi jäädä epäjohdonmukaisuutta, mikä vaikuttaa myös sääntelyn soveltamiseen. Kolmanneksi lainsäädännön toimeenpanoon on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota ja varattava siihen myös resursseja. Toimeenpano vaikuttaa siihen, miten lakeja käytännössä sovelletaan ja soveltaminen ratkaisee pitkälti sen, miten lainsäätäjän tavoitteet ja lapsen oikeudet käytännössä toteutuvat.
Yksittäisistä säädöskokonaisuuksista huomiota kaipaavat esimerkiksi huoltajien yhteistoimintaperiaate ja lasten edunvalvonta.
Selvityksessä nousi esiin ensinnäkin, että lapsen oikeuksia koskevaa sääntelyä siirretään lainvalmistelussa helposti säädöksestä toiseen ilman tarkempaa analyysiä ja synteesiä siitä, miten se säädettävään asiayhteyteen kulloinkin soveltuu. Lapsen oikeuksia toteutetaan tällöin muodollisesti ja tavalla, joka ei edistä niiden toteutumista käytännössä. Lapsen oikeuksien tehokas turvaaminen edellyttää, että lapsen oikeudellista asemaa tarkastellaan aina suhteessa kulloinkin käsillä olevaan oikeudelliseen ja tosiasialliseen soveltamiskontekstiin. Toiseksi yksittäisissä säädöshankkeissa ei aina oteta systemaattisesti huomioon lasta koskevaa sosiaali- ja terveydenhuollon sääntelyn kokonaisuutta. Tällöin sääntelyyn voi jäädä epäjohdonmukaisuutta, mikä vaikuttaa myös sääntelyn soveltamiseen. Kolmanneksi lainsäädännön toimeenpanoon on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota ja varattava siihen myös resursseja. Toimeenpano vaikuttaa siihen, miten lakeja käytännössä sovelletaan ja soveltaminen ratkaisee pitkälti sen, miten lainsäätäjän tavoitteet ja lapsen oikeudet käytännössä toteutuvat.
Yksittäisistä säädöskokonaisuuksista huomiota kaipaavat esimerkiksi huoltajien yhteistoimintaperiaate ja lasten edunvalvonta.