Asiakkuuksien rakentuminen asunnottomille suunnatussa naistyössä
Haahtela, Riikka (2015)
Haahtela, Riikka
Tampere University Press
2015
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2015-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9713-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9713-1
Tiivistelmä
Tutkimuksessani olen halunnut mennä mahdollisimman lähelle yhteiskunnan marginaalissa eläviä asunnottomia naisia ja tarkastella naisten asiakkuuksien merkityksiä viimesijaisessa auttamis-järjestelmässä, naistyön toimintamuodoissa. Naistyön neljä toimintamuotoa (tukipiste, valmennuskeskus, valmentava ja kuntouttava koulutus sekä naisten asumisyksikkö) muodostivat diakoniaorganisaation asunnottomille naisille suunnatun, naistyöksi kutsutun kokonaisuuden vuosina 2005–2007. Etnografinen aineistonkeruu mahdollisti sen, että menin mukaan naistyön toimintamuotoihin osallistuvana havainnoijana. Osallistumiseni rakentui toimintamuotojen mukaisesti, sisältäen kahvittelua, toimintaryhmiin osallistumista, oppitunneilla istumista sekä työntekijöiden vierellä toimimista. Ihmettelyni ”mitä täällä tapahtuu?” mahdollisti moniaineksisen aineistonkeruun. Empiirinen aineistoni koostuu työntekijöiden (7) sekä naisten haastatteluista (39), havainnoimistani työntekijöiden ja naisten välisistä vuorovaikutustilanteista (76 kpl), projektin työntekijöiden kirjoittamasta päiväkirjasta (20 sivua), kenttäjaksoilla pitämästäni päiväkirjasta (85 sivua) sekä havainnoinnista kenttäjaksojen aikana.
Väitöskirjani koostuu neljästä vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenvetoluvusta. Tutkimuksessani vastaan kysymykseen, millaisiksi asunnottomien naisten asiakkuudet rakentuivat naistyön eri toimintamuodoissa. Sitoudun etnometodologiseen sekä konstruktionistiseen käsitykseen, jonka mukaan asiakkuuksien merkitykset rakentuvat tilanteittain ja vuorovaikutuksessa tuotettuina. Ymmärrän työntekijöiden ja naisten vuorovaikutuksen paitsi kasvokkaisena kohtaamisena myös laajempana, organisaation ja asiakkaina olevien naisten suhteena. Artikkeleissa käyttämäni analyyttiset käsitteet (tulkintarepertuaari, identiteetti, selonteko ja kategoriapari) pohjautuvat diskursiiviseen psykologiaan, jonka avulla tarkastelen naistyön sosiaalisen todellisuuden rakentumista erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä.
Artikkeleissa paneudun asiakkuuksien merkityksiin eri tutkimuskysymyksin ja aineistoin. Homeless women’s interpretations of women-specific social work among the homeless people (2014)-artikkelissa tulkitsen asiakkuuksia naistyön lähtökohdan, sukupuolierityisen toiminnan näkökulmasta. Tulkintarepertuaarin käsitteen avulla paneudun siihen, miten monin eri tavoin haastattelemani naiset tulkitsevat toiminnan naiserityistä lähtökohtaa. Asunnottomien naisten osallisuudet ja identiteetit kuntoutumiseen tähtäävässä palveluketjussa (2008) -artikkelissa erittelen sitä, miten työntekijöiden ja naisten tulkinnat asiakkuuksista kohtaavat toisensa. Identiteetin käsitettä hyödyntäen tuon esiin sen, miten samansuuntaisesti työntekijöiden ja naisten haastatteluissa rakennetaan asiakkuuksia ja kysyn, voiko naistyön toimintamuotoja tulkita palveluketjuna. Tehdä projektinsa tarpeelliseksi” – työntekijöiden selonteot asunnottomille suunnatun Naisten keskuksen elinkaaresta (2013) -artikkelissa kuvailen sitä, miten asiakkuuksien merkitykset vaihtelevat yhden naistyön toimintamuodon elinkaaren aikana. Tulkitsen sitä, miten työntekijät päiväkirjan selonteoissaan merkityksellistävät asiakkuutta projektin vaiheiden mukaisesti ja millaisia asiakkuuksia elinkaarimainen työskentely mahdollistaa. Työntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamisia asumisyksikössä (2013) -artikkelissa analysoin havainnoimiani työntekijöiden ja naisten kohtaamisia. Kategoriaparin käsitettä hyödyntäen tutkin sitä, miten asumisyksikön arjen kohtaamisissa neuvotellaan asiakkuuksiin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista.
Artikkeleiden tulosten yhteen luennassa hyödynnän diskursiivisen psykologian identiteetin käsitettä, jonka avulla kuvaan aikaan ja paikkaan sidottuja asiakkuusidentiteettejä. Asiakkuusidentiteetit tuovat esiin naisten ja palvelujärjestelmän välisen moninaisen suhteen. Naistyön asiakkuusidentiteeteillä on kaksi ääripäätä. Vahvat, toiminnan tavoitteiden mukaiset asiakkuudet tarkoittavat työntekijöiden ja naisten välistä yhteistä ymmärrystä ja merkitystä siitä, että toimintamuodot vastaavat naisten tarpeita. Työntekijät ja asiakkaana olevat naiset tulkitsevat kohtaamisen kokonaisvaltaiseksi, luottamukselliseksi ja turvalliseksi, minkä tausta johtaa mielestäni keskusteluun hengellisyydestä. Heikot, toiminnassa hyväksytyt asiakkuudet rakentuvat diakoniatyön peruslähtökohtien varaan ja tavoitteeseen siitä, että naiset kiinnittyvät edes jollakin tavalla naistyöhön. Heikot asiakkuudet näyttäytyvät monelle naiselle tunteena poissaolosta, vaikka olisi samassa ajassa, tilassa ja paikassa muiden naisten sekä työntekijöiden kanssa. Tutkimuksen tulokset tekevät näkyväksi sen ympäristön, jossa naistyön asiakkuusidentiteettejä rakennetaan.
Tutkimuksessani valotan naistyön kiinnipitävän ympäristön eri puolia, konkreettista vuorovaikutusta, hoivaa, huolenpitoa ja läsnäoloa sukupuolierityisessä ympäristössä, mutta myös henkistä, hengellistä ja tunnetason kosketusta. Tulokset määrittävät myös poissulkevan ympäristön piirteitä, mikä näkyy institutionaalisina hallinnan käytäntöinä sekä työntekijöiden palveluohjauksena. Tulkintani mukaan poissulkeva ympäristö rajaa joidenkin naisten asiakkuutta, mutta samalla tarjoaa toisille naisille kiinnipitävän ympäristön ja mahdollisuuden uudenlaisiin asiakkuusidentiteetteihin.
Väitöskirjani koostuu neljästä vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenvetoluvusta. Tutkimuksessani vastaan kysymykseen, millaisiksi asunnottomien naisten asiakkuudet rakentuivat naistyön eri toimintamuodoissa. Sitoudun etnometodologiseen sekä konstruktionistiseen käsitykseen, jonka mukaan asiakkuuksien merkitykset rakentuvat tilanteittain ja vuorovaikutuksessa tuotettuina. Ymmärrän työntekijöiden ja naisten vuorovaikutuksen paitsi kasvokkaisena kohtaamisena myös laajempana, organisaation ja asiakkaina olevien naisten suhteena. Artikkeleissa käyttämäni analyyttiset käsitteet (tulkintarepertuaari, identiteetti, selonteko ja kategoriapari) pohjautuvat diskursiiviseen psykologiaan, jonka avulla tarkastelen naistyön sosiaalisen todellisuuden rakentumista erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä.
Artikkeleissa paneudun asiakkuuksien merkityksiin eri tutkimuskysymyksin ja aineistoin. Homeless women’s interpretations of women-specific social work among the homeless people (2014)-artikkelissa tulkitsen asiakkuuksia naistyön lähtökohdan, sukupuolierityisen toiminnan näkökulmasta. Tulkintarepertuaarin käsitteen avulla paneudun siihen, miten monin eri tavoin haastattelemani naiset tulkitsevat toiminnan naiserityistä lähtökohtaa. Asunnottomien naisten osallisuudet ja identiteetit kuntoutumiseen tähtäävässä palveluketjussa (2008) -artikkelissa erittelen sitä, miten työntekijöiden ja naisten tulkinnat asiakkuuksista kohtaavat toisensa. Identiteetin käsitettä hyödyntäen tuon esiin sen, miten samansuuntaisesti työntekijöiden ja naisten haastatteluissa rakennetaan asiakkuuksia ja kysyn, voiko naistyön toimintamuotoja tulkita palveluketjuna. Tehdä projektinsa tarpeelliseksi” – työntekijöiden selonteot asunnottomille suunnatun Naisten keskuksen elinkaaresta (2013) -artikkelissa kuvailen sitä, miten asiakkuuksien merkitykset vaihtelevat yhden naistyön toimintamuodon elinkaaren aikana. Tulkitsen sitä, miten työntekijät päiväkirjan selonteoissaan merkityksellistävät asiakkuutta projektin vaiheiden mukaisesti ja millaisia asiakkuuksia elinkaarimainen työskentely mahdollistaa. Työntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamisia asumisyksikössä (2013) -artikkelissa analysoin havainnoimiani työntekijöiden ja naisten kohtaamisia. Kategoriaparin käsitettä hyödyntäen tutkin sitä, miten asumisyksikön arjen kohtaamisissa neuvotellaan asiakkuuksiin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista.
Artikkeleiden tulosten yhteen luennassa hyödynnän diskursiivisen psykologian identiteetin käsitettä, jonka avulla kuvaan aikaan ja paikkaan sidottuja asiakkuusidentiteettejä. Asiakkuusidentiteetit tuovat esiin naisten ja palvelujärjestelmän välisen moninaisen suhteen. Naistyön asiakkuusidentiteeteillä on kaksi ääripäätä. Vahvat, toiminnan tavoitteiden mukaiset asiakkuudet tarkoittavat työntekijöiden ja naisten välistä yhteistä ymmärrystä ja merkitystä siitä, että toimintamuodot vastaavat naisten tarpeita. Työntekijät ja asiakkaana olevat naiset tulkitsevat kohtaamisen kokonaisvaltaiseksi, luottamukselliseksi ja turvalliseksi, minkä tausta johtaa mielestäni keskusteluun hengellisyydestä. Heikot, toiminnassa hyväksytyt asiakkuudet rakentuvat diakoniatyön peruslähtökohtien varaan ja tavoitteeseen siitä, että naiset kiinnittyvät edes jollakin tavalla naistyöhön. Heikot asiakkuudet näyttäytyvät monelle naiselle tunteena poissaolosta, vaikka olisi samassa ajassa, tilassa ja paikassa muiden naisten sekä työntekijöiden kanssa. Tutkimuksen tulokset tekevät näkyväksi sen ympäristön, jossa naistyön asiakkuusidentiteettejä rakennetaan.
Tutkimuksessani valotan naistyön kiinnipitävän ympäristön eri puolia, konkreettista vuorovaikutusta, hoivaa, huolenpitoa ja läsnäoloa sukupuolierityisessä ympäristössä, mutta myös henkistä, hengellistä ja tunnetason kosketusta. Tulokset määrittävät myös poissulkevan ympäristön piirteitä, mikä näkyy institutionaalisina hallinnan käytäntöinä sekä työntekijöiden palveluohjauksena. Tulkintani mukaan poissulkeva ympäristö rajaa joidenkin naisten asiakkuutta, mutta samalla tarjoaa toisille naisille kiinnipitävän ympäristön ja mahdollisuuden uudenlaisiin asiakkuusidentiteetteihin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]