Määräaikainen työ ja perheellistyminen Suomessa 1984-2008
Sutela, Hanna (2013)
Sutela, Hanna
Tilastokeskus Tampere University Press
2013
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2013-02-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9064-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9064-4
Tiivistelmä
Määräaikainen työ on vakiintunut osaksi suomalaisia työmarkkinoita. Määräaikaisten työsuhteiden yleisyyttä pidetään usein syynä siihen, että nuorten aikuisten perheellistyminen viivästyy. Väitöskirjassa arvioidaan tuon väitteen todenperäisyyttä: tutkimus kuvaa määräaikaisen työn yhteyttä 20–44-vuotiaiden naisten ja miesten perheellistymiseen Suomessa vuosina 1984–2008.
Tulosten mukaan määräaikaisina työskentelevillä lapsettomilla palkansaajilla on pienempi todennäköisyys saada esikoislapsi kuin pysyvässä työsuhteessa työskentelevillä palkansaajilla. Kyse on ennen kaikkea perheellistymisen myöhentymisestä: perheenperustamisikäisinä määräaikaisissa työsuhteissa vuosina 1984, 1990 ja 1997 työskennelleet ovat saaneet esikoislapsensa keskimäärin noin vuotta myöhemmin kuin pysyvissä työsuhteissa työskennelleet ikätoverinsa. Pitkällä aikavälillä erot ryhmien välillä ovat kuitenkin tasoittuneet. Määräaikaisuus perheenperustamisiässä ei ole toistaiseksi ennustanut suurempaa lapsettomaksi jäämisen todennäköisyyttä eikä se ole ollut yhteydessä lapsilukuun yli 40-vuotiaana.
Määräaikaisen työn seuraukset ovat kuitenkin sukupuolittuneet. Naisen määräaikainen työsuhde näyttää olevan suurempi este lapsenhankinnalle kuin miehen määräaikainen työsuhde.
Tutkimus osoittaa, että määräaikaisten työsuhteiden yleisyys 25–34-vuotiailla naisilla sekä erityisesti naisten määräaikaisen työn perheellistymistä viivästyttävä vaikutus ovat merkittäviä haasteita niin tasa-arvon toteutumisen, hyvinvoinnin kuin väestönkehityksenkin kannalta.
Tutkimus perustuu Tilastokeskuksen vuosien 1984, 1990, 1997, 2003 ja 2008 työolotutkimusten aineistoihin, joihin on yhdistetty rekisteritieto tutkimusten vastaajille syntyneistä lapsista vuoteen 2009 saakka.
Tulosten mukaan määräaikaisina työskentelevillä lapsettomilla palkansaajilla on pienempi todennäköisyys saada esikoislapsi kuin pysyvässä työsuhteessa työskentelevillä palkansaajilla. Kyse on ennen kaikkea perheellistymisen myöhentymisestä: perheenperustamisikäisinä määräaikaisissa työsuhteissa vuosina 1984, 1990 ja 1997 työskennelleet ovat saaneet esikoislapsensa keskimäärin noin vuotta myöhemmin kuin pysyvissä työsuhteissa työskennelleet ikätoverinsa. Pitkällä aikavälillä erot ryhmien välillä ovat kuitenkin tasoittuneet. Määräaikaisuus perheenperustamisiässä ei ole toistaiseksi ennustanut suurempaa lapsettomaksi jäämisen todennäköisyyttä eikä se ole ollut yhteydessä lapsilukuun yli 40-vuotiaana.
Määräaikaisen työn seuraukset ovat kuitenkin sukupuolittuneet. Naisen määräaikainen työsuhde näyttää olevan suurempi este lapsenhankinnalle kuin miehen määräaikainen työsuhde.
Tutkimus osoittaa, että määräaikaisten työsuhteiden yleisyys 25–34-vuotiailla naisilla sekä erityisesti naisten määräaikaisen työn perheellistymistä viivästyttävä vaikutus ovat merkittäviä haasteita niin tasa-arvon toteutumisen, hyvinvoinnin kuin väestönkehityksenkin kannalta.
Tutkimus perustuu Tilastokeskuksen vuosien 1984, 1990, 1997, 2003 ja 2008 työolotutkimusten aineistoihin, joihin on yhdistetty rekisteritieto tutkimusten vastaajille syntyneistä lapsista vuoteen 2009 saakka.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4769]