Arktinen harppaus : Kiinan turvallisuusstrategia ja arktisen alueen geopolitiikka
Kopra, Sanna; Puranen, Matti; Tiuraniemi, Ville (2023)
Kopra, Sanna
Puranen, Matti
Tiuraniemi, Ville
Maanpuolustuskorkeakoulu
Sotataidon laitos
Maanpuolustuskorkeakoulu
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3384-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3384-8
Tiivistelmä
Tämä raportti tarjoaa Suomen pitkän aikavälin turvallisuuspolitiikkaa palvelevan politiikka-analyysin Kiinan arktisista intresseistä ja läsnäolosta turvallisuusstrategian näkökulmasta. Vaikka Kiina sijaitsee kaukana Arktiksesta, on se 2010- luvun alusta lähtien osallistunut aktiivisesti alueen talouteen ja hallintoon. Kiinan tarkkailija-asema Arktisessa neuvostossa hyväksyttiin vuonna 2013, ja tammikuussa 2018 se julkaisi ensimmäisen arktisen politiikkadokumenttinsa. Paperissa Kiina kuvasi olevansa “lähellä arktista oleva valtio” (近北极 国家, jinbeiji guojia), jolla on legitiimi oikeus osallistua arktiseen talouteen ja politiikkaan. Siinä missä vielä 2010-luvun alussa Kiinan kasvavan arktisen kiinnostuksen nähtiin tarjoavan monenlaisia taloudellisia mahdollisuuksia Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, on viime vuosina yhä kiivaammin spekuloitu Kiinan arktisen läsnäolon turvallisuusulottuvuuksista.
Vaikka arktinen alue ei edelleenkään kuulu Kiinan ydinintresseihin, on Arktis noussut viime vuosikymmenen aikana Kiinan viralliseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun osana sen “kokonaisvaltaisen kansallisen turvallisuuden” (总体国家安全观, zongti guojia anquanguan) ja uusien turvallisuusympäristöjen käsitteistöä. Vuonna 2014 Kiinan merellisen hallinnon johtaja Liu Cigui totesi, että maan Antarktisen tutkimusaseman perustamisesta vuonna 1984 alkaneet pyrkimykset olivat siirtymässä uuteen historialliseen vaiheeseen, jonka myötä Kiina rakentaa itsestään “polaarista suurvaltaa” (极地强国, jidi qiangguo). Vuonna 2015 Kiinassa hyväksyttiin kansallisen turvallisuuden laki, jossa arktisen alueen esitettiin ensimmäistä kertaa kuuluvan virallisesti Kiinan turvallisuusintressien piiriin. Myös Kiinan arktinen politiikkapaperi mainitsee lyhyesti Kiinan arktiset “turvallisuusintressit”, mutta keskittyy pääasiassa taloudellisiin ja ympäristöllisiin kysymyksiin. Se toteaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston jäsenenä Kiina pyrkii kantamaan vastuunsa alueen turvallisuuden ylläpidossa, mutta ei täsmennä, miten se käytännössä tapahtuu. On siis vielä epäselvää, kuinka Kiina pyrkii käytännössä turvaamaan arktisia intressejään ja millaista turvallisuusroolia se alueella tavoittelee.
Kiinan Maanpuolustuskorkeakoulun vuonna 2020 julkaiseman Strategian tiede -oppikirjasarjan mukaan Arktis on valtion merentakaisten intressien laajentumisen pääsuunta, mikä asettaa uusia tehtäviä maan asevoimien käytölle. Tällä hetkellä Kiinan arktinen strategia vaikuttaa kuitenkin olevan vielä pohjustamisen vaiheessa, jossa luodaan perustaa tulevalle, kenties vasta vuosikymmenien päästä todella realisoituvalle läsnäololle Arktiksella. Esimerkiksi taloudessa Kiina rakentaa taloudellisia yhteyksiä alueelle Jääsilkkitiensä kautta, ja tieteissä vasta selvitetään arktisen operoinnin tieteellisiä ja teknologisia vaatimuksia. Vielä koronapandemiaa edeltävänä aikana Kiinan strategia toimi varsin hyvin, ja se onnistui tasapainoilemaan arktisen laajentumisen ja uhkateorioiden vahvistumisen välillä. Viime vuosina Kiinan suhteet seitsemään läntiseen arktiseen valtioon ovat kuitenkin heikentyneet suurvaltapolitiikan kiristymisen vuoksi. Vastaavasti Venäjän suhteen Kiinan vaikutusvalta kasvaa sitä mukaa, kun Venäjän eristäminen kansainvälisestä yhteisöstä etenee sen hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Maiden välisen (arktisen) energiayhteistyön voidaan olettaa lisääntyvän tulevaisuudessa, ja Venäjän riippuvuussuhde Kiinasta voi kasvaa aivan uusiin mittasuhteisiin. Tämä voi avata Kiinan sotilasvoimille reitin Arktikselle.
Vaikka arktinen alue ei edelleenkään kuulu Kiinan ydinintresseihin, on Arktis noussut viime vuosikymmenen aikana Kiinan viralliseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun osana sen “kokonaisvaltaisen kansallisen turvallisuuden” (总体国家安全观, zongti guojia anquanguan) ja uusien turvallisuusympäristöjen käsitteistöä. Vuonna 2014 Kiinan merellisen hallinnon johtaja Liu Cigui totesi, että maan Antarktisen tutkimusaseman perustamisesta vuonna 1984 alkaneet pyrkimykset olivat siirtymässä uuteen historialliseen vaiheeseen, jonka myötä Kiina rakentaa itsestään “polaarista suurvaltaa” (极地强国, jidi qiangguo). Vuonna 2015 Kiinassa hyväksyttiin kansallisen turvallisuuden laki, jossa arktisen alueen esitettiin ensimmäistä kertaa kuuluvan virallisesti Kiinan turvallisuusintressien piiriin. Myös Kiinan arktinen politiikkapaperi mainitsee lyhyesti Kiinan arktiset “turvallisuusintressit”, mutta keskittyy pääasiassa taloudellisiin ja ympäristöllisiin kysymyksiin. Se toteaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston jäsenenä Kiina pyrkii kantamaan vastuunsa alueen turvallisuuden ylläpidossa, mutta ei täsmennä, miten se käytännössä tapahtuu. On siis vielä epäselvää, kuinka Kiina pyrkii käytännössä turvaamaan arktisia intressejään ja millaista turvallisuusroolia se alueella tavoittelee.
Kiinan Maanpuolustuskorkeakoulun vuonna 2020 julkaiseman Strategian tiede -oppikirjasarjan mukaan Arktis on valtion merentakaisten intressien laajentumisen pääsuunta, mikä asettaa uusia tehtäviä maan asevoimien käytölle. Tällä hetkellä Kiinan arktinen strategia vaikuttaa kuitenkin olevan vielä pohjustamisen vaiheessa, jossa luodaan perustaa tulevalle, kenties vasta vuosikymmenien päästä todella realisoituvalle läsnäololle Arktiksella. Esimerkiksi taloudessa Kiina rakentaa taloudellisia yhteyksiä alueelle Jääsilkkitiensä kautta, ja tieteissä vasta selvitetään arktisen operoinnin tieteellisiä ja teknologisia vaatimuksia. Vielä koronapandemiaa edeltävänä aikana Kiinan strategia toimi varsin hyvin, ja se onnistui tasapainoilemaan arktisen laajentumisen ja uhkateorioiden vahvistumisen välillä. Viime vuosina Kiinan suhteet seitsemään läntiseen arktiseen valtioon ovat kuitenkin heikentyneet suurvaltapolitiikan kiristymisen vuoksi. Vastaavasti Venäjän suhteen Kiinan vaikutusvalta kasvaa sitä mukaa, kun Venäjän eristäminen kansainvälisestä yhteisöstä etenee sen hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Maiden välisen (arktisen) energiayhteistyön voidaan olettaa lisääntyvän tulevaisuudessa, ja Venäjän riippuvuussuhde Kiinasta voi kasvaa aivan uusiin mittasuhteisiin. Tämä voi avata Kiinan sotilasvoimille reitin Arktikselle.
Kokoelmat
- Julkaisut [500]