Suomen maaseututyypit
maa- ja metsätalousministeriö
05.04.2006
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 7/2006This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-283-2Tiivistelmä
Työssä esitetään järjestyksessään kolmas päivitetty maaseutupoliittinen aluetyypittely, ns. maaseudun kolmijako, Suomesta. Tavoitteena oli maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannon mukaisesti tuottaa kansallisen tason maaseutupolitiikan työkaluna käytettävä maaseututyypittely, jossa kunnat luokitellaan kaupunkien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun sekä kaupunkeihin. Kolmijakoa päivitettiin uusilla aluejaoilla ja aineistoilla, jotta tyypittelyn maaseutupoliittinen tehtävä terävöityy ja pysyy ajan tasalla.
Maaseututyypittely toteutettiin vaiheittaisena luokitteluprosessina. Kaupunkikuntien rajauksen jälkeen rajattiin kaupunkien läheinen maaseutu perustuen kunnan maaseutualueilta kohdetaajamiin suuntautuvan pendelöinnin tarkasteluun. Kolmannessa vaiheessa jäljellä oleva kuntajoukko jaettiin ydinmaaseutuun ja harvaan asuttu maaseutuun pääkomponenttianalyysin avulla. Analyysissä käytetyt 10 muuttujaa kuvaavat maaseutukuntia maaseudun alue- ja elinkeinorakenteen, maatilatalouden ja kehitysongelmien kannalta. Jokaisessa luokitteluvaiheessa rajausta tarkennettiin lisätarkasteluin.
Maaseututyypittelyn tuloksena Suomen 432 kuntaa (vuonna 2005) jakaantuivat seuraavasti: 58 kaupunkikuntaa, 89 kaupunkien läheisen maaseudun kuntaa, 142 ydinmaaseudun kuntaa ja 143 harvaan asutun maaseudun kuntaa. Maaseututyyppien välisiä ja sisäisiä eroja sekä kehitystrendejä tarkasteltiin keskeisten, mm. sosioekonomisten tunnuslukujen avulla. Erot eri maaseututyyppien välillä ovat selvät, mutta myös maaseututyyppien sisäiset vaihtelut voivat olla merkittäviä. Ydinmaaseutu sijoittuu muuttujatarkasteluissa kaupunkien läheisen maaseudun ja harvaan asutun maaseudun välille. Oma vaikutuksensa on myös kuntaliitoksilla, joiden kautta Suomen kuntamäärä on vähentynyt 20:llä vuodesta 2000. Analyysin tuottama aluejako osoittaa alueiden sosioekonomista tilannetta ja kehitystä niin perustellusti, että tyypittelyä on mahdollista käyttää erilaisten kehittämistoimenpiteiden, varsinkin alue- ja maaseutupolitiikan, suuntaamisessa ja resurssien porrastuksessa.
Maaseututyypittely toteutettiin vaiheittaisena luokitteluprosessina. Kaupunkikuntien rajauksen jälkeen rajattiin kaupunkien läheinen maaseutu perustuen kunnan maaseutualueilta kohdetaajamiin suuntautuvan pendelöinnin tarkasteluun. Kolmannessa vaiheessa jäljellä oleva kuntajoukko jaettiin ydinmaaseutuun ja harvaan asuttu maaseutuun pääkomponenttianalyysin avulla. Analyysissä käytetyt 10 muuttujaa kuvaavat maaseutukuntia maaseudun alue- ja elinkeinorakenteen, maatilatalouden ja kehitysongelmien kannalta. Jokaisessa luokitteluvaiheessa rajausta tarkennettiin lisätarkasteluin.
Maaseututyypittelyn tuloksena Suomen 432 kuntaa (vuonna 2005) jakaantuivat seuraavasti: 58 kaupunkikuntaa, 89 kaupunkien läheisen maaseudun kuntaa, 142 ydinmaaseudun kuntaa ja 143 harvaan asutun maaseudun kuntaa. Maaseututyyppien välisiä ja sisäisiä eroja sekä kehitystrendejä tarkasteltiin keskeisten, mm. sosioekonomisten tunnuslukujen avulla. Erot eri maaseututyyppien välillä ovat selvät, mutta myös maaseututyyppien sisäiset vaihtelut voivat olla merkittäviä. Ydinmaaseutu sijoittuu muuttujatarkasteluissa kaupunkien läheisen maaseudun ja harvaan asutun maaseudun välille. Oma vaikutuksensa on myös kuntaliitoksilla, joiden kautta Suomen kuntamäärä on vähentynyt 20:llä vuodesta 2000. Analyysin tuottama aluejako osoittaa alueiden sosioekonomista tilannetta ja kehitystä niin perustellusti, että tyypittelyä on mahdollista käyttää erilaisten kehittämistoimenpiteiden, varsinkin alue- ja maaseutupolitiikan, suuntaamisessa ja resurssien porrastuksessa.