Siipikarjanlihan tuotantostrategia: Tuottavasti laadukasta. Loppuraportti.
Avaa tiedosto
Lataukset:
maa- ja metsätalousministeriö
12.12.2004
Julkaisusarja:
maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 15/2004This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-207-7Tiivistelmä
Siipikarjanlihan markkinat kasvoivat Suomessa koko 1990-luvun loppupuolen erittäin nopeasti, kunnes kehitys hidastui tämän vuosikymmenen alussa. Kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen keveyden, helppouden ja terveellisyyden korostuessa kuluttajien ruokavaliossa. Hyvä markkinatilanne on tukenut kotimaista tuotantoa ja siipikarjatilat ovat menestyneet taloudellisesti. Kysynnän kasvaessa tuotantorakenne on kehittynyt lähes kaikilla tiloilla. Kalkkunatuotantoon tehdyt teolliset investoinnit ovat mahdollistaneet myös kokonaan uusien kotieläintuotantotilojen aloittamisen.
Kansainvälisen kilpailun lisääntyminen ja markkinatilanteen vakiintuminen ovat asettaneet kotimaisen siipikarjanlihaa tuottavan ketjun tämän vuosikymmenen puolivälissä uusien haasteiden eteen. Tehokas tuotanto, edulliset olosuhteet ja valuuttakurssikehitys ovat muuttaneet kilpailuasetelmaa Euroopan ulkopuolelta, erityisesti Brasiliasta, tuotavan siipikarjanlihan eduksi. Kaupan kansainvälinen yhteistoiminta hankinnassa ja omien merkkien käyttö vahvistaa kaupan neuvotteluasemaa ja hämärtää raaka-aineiden alkuperää. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus ja erityisesti vuoden 2005 alussa toteutetut muutokset kansallisissa tuissa muuttavat tukien kohdentumista tuottajien välillä. Intensiivisimmät ja tuotantoon voimakkaimmin panostaneet siipikarjatilat näyttävät olevan uudistuksen häviäjiä.
Kotimainen tuotantoketju voi menestyä eurooppalaisessa ja globaalissa kilpailussa tyydyttämällä suomalaisen kuluttajan tarpeet muita paremmin. Suomalainen kuluttaja luottaa kotimaiseen elintarviketuotantoon ja haluaa ostaa suomalaista, kun sitä on kilpailukykyisesti tarjolla. Työryhmä asetti siipikarjanlihan tuotantotavoitteeksi kulutusta vastaavan tuotannon. Tämän tavoitteen toteutumiseksi toiminnan koko ketjussa on oltava taloudellisesti kannattavaa. Kannattavuus voidaan varmistaa toimimalla tehokkaasti ja tuottamalla kaikilla mittareilla arvioiden korkealaatuisia tuotteita ja palveluja. Lisäksi tarvitaan erilaisia poliittisia toimia sekä Euroopan unionin että kansallisella tasolla tasapuolisten tuotanto-olosuhteiden varmistamiseksi. Tukipolitiikassa koko Suomea on kohdeltava yhdenmukaisesti. Sektorin on yhdessä panostettava kuluttajien informoimiseen ja markkinointiin tuotteen ja tuotannon tunnettuuden parantamiseksi. Suomalaisen teollisuuden on puolustettava asemaansa tuotekehityksen kärjessä.
Sektorin kustannuksia pitää pystyä alentamaan hintakilpailukyvyn takaamiseksi, rehuntuotannossa ja logistiikassa on parannettava tehokkuutta sekä teollisuudessa että tilatasolla ja etsittävä uusia ratkaisuja. Kotimaisen rehuraaka-aineen saannista on huolehdittava. Suuren energiantarpeen kilpailijamaihin aiheuttama kustannuseroa on supistettava teknisillä innovaatioilla ja toisaalta tuettava kotoisen energian käyttöä. Siipikarjan terveyden ja hyvinvoinnin ylläpito parantaa kannattavuutta suoraan pienentyvinä tuotantotappioina ja toisaalta laatutekijänä. Erityisesti salmonellattomuus on tärkeä imagotekijä suomalaiselle tuotannolle. Suomalaisen tuotannon erityispiirteiden huomioon ottamiseksi elinkeinon, kuluttajien ja viranomaisten tiivistä yhteistyötä on jatkettava.
Kansainvälisen kilpailun lisääntyminen ja markkinatilanteen vakiintuminen ovat asettaneet kotimaisen siipikarjanlihaa tuottavan ketjun tämän vuosikymmenen puolivälissä uusien haasteiden eteen. Tehokas tuotanto, edulliset olosuhteet ja valuuttakurssikehitys ovat muuttaneet kilpailuasetelmaa Euroopan ulkopuolelta, erityisesti Brasiliasta, tuotavan siipikarjanlihan eduksi. Kaupan kansainvälinen yhteistoiminta hankinnassa ja omien merkkien käyttö vahvistaa kaupan neuvotteluasemaa ja hämärtää raaka-aineiden alkuperää. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus ja erityisesti vuoden 2005 alussa toteutetut muutokset kansallisissa tuissa muuttavat tukien kohdentumista tuottajien välillä. Intensiivisimmät ja tuotantoon voimakkaimmin panostaneet siipikarjatilat näyttävät olevan uudistuksen häviäjiä.
Kotimainen tuotantoketju voi menestyä eurooppalaisessa ja globaalissa kilpailussa tyydyttämällä suomalaisen kuluttajan tarpeet muita paremmin. Suomalainen kuluttaja luottaa kotimaiseen elintarviketuotantoon ja haluaa ostaa suomalaista, kun sitä on kilpailukykyisesti tarjolla. Työryhmä asetti siipikarjanlihan tuotantotavoitteeksi kulutusta vastaavan tuotannon. Tämän tavoitteen toteutumiseksi toiminnan koko ketjussa on oltava taloudellisesti kannattavaa. Kannattavuus voidaan varmistaa toimimalla tehokkaasti ja tuottamalla kaikilla mittareilla arvioiden korkealaatuisia tuotteita ja palveluja. Lisäksi tarvitaan erilaisia poliittisia toimia sekä Euroopan unionin että kansallisella tasolla tasapuolisten tuotanto-olosuhteiden varmistamiseksi. Tukipolitiikassa koko Suomea on kohdeltava yhdenmukaisesti. Sektorin on yhdessä panostettava kuluttajien informoimiseen ja markkinointiin tuotteen ja tuotannon tunnettuuden parantamiseksi. Suomalaisen teollisuuden on puolustettava asemaansa tuotekehityksen kärjessä.
Sektorin kustannuksia pitää pystyä alentamaan hintakilpailukyvyn takaamiseksi, rehuntuotannossa ja logistiikassa on parannettava tehokkuutta sekä teollisuudessa että tilatasolla ja etsittävä uusia ratkaisuja. Kotimaisen rehuraaka-aineen saannista on huolehdittava. Suuren energiantarpeen kilpailijamaihin aiheuttama kustannuseroa on supistettava teknisillä innovaatioilla ja toisaalta tuettava kotoisen energian käyttöä. Siipikarjan terveyden ja hyvinvoinnin ylläpito parantaa kannattavuutta suoraan pienentyvinä tuotantotappioina ja toisaalta laatutekijänä. Erityisesti salmonellattomuus on tärkeä imagotekijä suomalaiselle tuotannolle. Suomalaisen tuotannon erityispiirteiden huomioon ottamiseksi elinkeinon, kuluttajien ja viranomaisten tiivistä yhteistyötä on jatkettava.