Ruotsinsuomalaisten etninen järjestäytyminen
Jaakkola, Magdalena (1983)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Jaakkola, Magdalena
Siirtolaisuusinstituutti
1983
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:951-9266-24-0
https://urn.fi/URN:ISBN:951-9266-24-0
Kuvaus
Esipuhe
I Ruotsinsuomalaisten etninen herääminen
II Järjestäytymisen juuret
III Ruotsin Suomalaisseurojen Keskusliitto
IV Sini-Valko-Liitto
V "Villit" seurat
VI Suomenruotsalaisten järjestäytyminen
VII Muut etniset ryhmät
VIII Ammattijärjestöt
IX Taiteilijoiden järjestöt
X Sosiaalialan järjestöt
XI Uskonnollinen järjestäytyminen
XII Poliittinen järjestäytyminen
XIII yhteenveto
XIV Lähteet
Järjestöjä koskevat asiakirjat
Henkilökohtaiset haastattelut ja keskustelut
Valokuvat
Kirjallisuus.
I Ruotsinsuomalaisten etninen herääminen
II Järjestäytymisen juuret
III Ruotsin Suomalaisseurojen Keskusliitto
IV Sini-Valko-Liitto
V "Villit" seurat
VI Suomenruotsalaisten järjestäytyminen
VII Muut etniset ryhmät
VIII Ammattijärjestöt
IX Taiteilijoiden järjestöt
X Sosiaalialan järjestöt
XI Uskonnollinen järjestäytyminen
XII Poliittinen järjestäytyminen
XIII yhteenveto
XIV Lähteet
Järjestöjä koskevat asiakirjat
Henkilökohtaiset haastattelut ja keskustelut
Valokuvat
Kirjallisuus.
Tiivistelmä
Tässä esityksessä luodaan yleiskatsaus ruotsinsuomalaisen järjestöverkoston syntyyn, kasvuun ja eriytymiseen siirtolaisuuden, siirtolaisväestön rakenteen ja Ruotsin siirtolaisuuspolitiikan muutosten eri vaiheissa. Tarkastelun kohteena ovat järjestöjen perustamiseen johtaneet tekijät, järjestöjen johtajiston sosiaalinen rakenne ja valikoituminen sekä järjestöjen taloudelliset voimavarat. Siirtolaisjärjestöjen tulolähteiden selvittäminen on erityisen mielenkiintoista, koska niiden marginaalinen asema merkitsee ainakin periaatteessa mahdollisuutta saada avustuksia sekä entisestä kotimaasta että nykyisestä asuinmaasta.
Siirtolaisjärjestöjä kuvattaessa keskeisiä ovat paitsi taloudelliset myös sosiaaliset suhteet siirtolaisten lähtö- ja tulomaahan. Tutkimuksessa kuvataan ruotsinsuomalaisten järjestöjen suhteita toisaalta Suomessa toimiviin järjestöihin ja toisaalta ruotsalaisiin järjestöihin. Usein unohdetaan se, etteivät ruotsinsuomalaisetkaan muodosta etnisesti homogeenista ryhmää. Myös tämä heijastuu järjestötoimintaan. Sekä suomenruotsalaisilla – jotka puhuivat äidinkielenään ruotsia jo Suomessa – että romaaneilla, karjalaisilla ja inkeriläisillä on Ruotsissakin omat järjestönsä.
Ruotsinsuomalaisen järjestötoiminnan kuvaus perustuu toisaalta kirjallisiin lähteisiin: sääntöihin, periaateohjelmiin, vuosikertomuksiin, toimintasuunnitelmiin, järjestöjen lehtiin, toisaalta historiikkeihin ja aikaisempiin tutkimuksiin. Näiden lisäksi tutkimuksessa on haastateltu useita järjestöjen johtohenkilöitä.
Siirtolaisjärjestöjä kuvattaessa keskeisiä ovat paitsi taloudelliset myös sosiaaliset suhteet siirtolaisten lähtö- ja tulomaahan. Tutkimuksessa kuvataan ruotsinsuomalaisten järjestöjen suhteita toisaalta Suomessa toimiviin järjestöihin ja toisaalta ruotsalaisiin järjestöihin. Usein unohdetaan se, etteivät ruotsinsuomalaisetkaan muodosta etnisesti homogeenista ryhmää. Myös tämä heijastuu järjestötoimintaan. Sekä suomenruotsalaisilla – jotka puhuivat äidinkielenään ruotsia jo Suomessa – että romaaneilla, karjalaisilla ja inkeriläisillä on Ruotsissakin omat järjestönsä.
Ruotsinsuomalaisen järjestötoiminnan kuvaus perustuu toisaalta kirjallisiin lähteisiin: sääntöihin, periaateohjelmiin, vuosikertomuksiin, toimintasuunnitelmiin, järjestöjen lehtiin, toisaalta historiikkeihin ja aikaisempiin tutkimuksiin. Näiden lisäksi tutkimuksessa on haastateltu useita järjestöjen johtohenkilöitä.